In this Light

Kauneusblogi

Luku 34.

21.6

21.1

21.3

21.9


Minä olen ollut niin tuhmana, etten ansaitsisi yhden yhtäkään joululahjaa. Tein elämäni ensimmäisen syrjähypyn. Petetty osapuoli tosin oli tietoinen tapahtuneesta jo etukäteen, ja vaikutti kyllä harmistuneelta. Mutta minkäs teet, kun vakikampaaja on niin suosittu, etten saanut tuskallisen pituiseksi venähtäneelle kuontalolleni edes leikkuuaikaa!

Niin, mistään sen vakavammasta syrjähypystä ei siis ole kyse, kuin että jouduin käymään toisella kampaajalla. Toki muuten olisin odottanut kiltisti vapaata aikaa vakikampaajalleni hamaan tulevaisuuteen, mutta tiedossa olevien velvollisuuksien vuoksi halusin käydä siistimässä kuontaloni. Ei auttanut muu, kuin etsiä kampaamo, missä olisi vielä vapaita aikoja. Ensi kerralla täytyykin muistaa olla ajoissa liikenteessä aikaa varatessa, tosin koska olen aika huoleton luonnonlapsi, en ikinä muista varailla aikoja erinäisiin instituutteihin ajoissa, joten luultavasti olen seuraavallakin kerralla tasan samassa tilanteessa. Miksei kampaajallekin voisi tulla kutsu, niin kuin hammaslääkäriin?

Oli kyllä jännittävä tunne istuutua vieraaseen tuoliin, tutussa tuolissa kun ei tarvitse enää jännittää. Olen siinä mielessä kyllä onnen tyttö, että löysin aikoinaan kerrasta hyvän, suorastaan nerolla tavalla taitavan kampaajan! Onneksi entuudestaan tuntematon kampaaja oli mukava ja osasi loihtia epämääräisen ohjeeni mukaan kuontaloon aivan uuden, mutta silti tutun ja turvallisen ilmeen!

Väripurkeista halusin pysyä tällä kertaa kaukana, sillä olen puolivakavissani miettinyt paluuta omaan väriin. Tosin, se ei ole kovin mieluisa ajatus, mieluiten pysyisin tässä nykyisessä suorastaan hohtavan vaaleassa värissä! Hiuspohjani tosin lienee eri mieltä, en ole aivan varma kuinka järkevää on n.8 viikon välein myrkyttää päänahka tujuilla vaalennusväreillä. Addiktio hohtavan vaaleaan kutristoon olisi hyvä selättää ennen kuin altistumisesta johtuva allerginen reaktio pamahtaa joku kaunis päivä päälle, ne nimittäin eivät ole kovin kaunista katseltavaa.

6 Kommentit

  1. Hih, kampaajalla käynti on kyllä jännää jos ei tunne kampaajaa (mulla tää on siis tilanne aina koska en ole löytänyt ketään hyvää ja vihaan mun hiuksia;))

    Mä uskaltauduin pitkästä aikaa laittamaan vaaleita raitoja, koko päätä en kertakaikkiaan uskalla enää värjätä kun silloin edelliskerralla alkoi hiukset tippua päästä.. Sitä ennen olin värjännyt vuoden verran jatkuvasti, mutta mulla onkin ihan hirveä herkkä iho ja reagoin aina kaikkiin tökötteihin arvaamattomalla tavalla eli olis kyllä pitänyt arvata:P

    Mutta joo, vaikea on luopua mieluisasta väristä, sulle etenkin kun sopii todella hyvin tuo vaalea (tosin se sun edellinen musta oli kans hyvä väri) joten jos haluaa niin varmaan kaikkeen tottuu pikkuhiljaa:)

    VastaaPoista
  2. Minun luottokampaajani luultavasti pyörittelee silmiään tälle mun "leikkaan se itse koneella" - vaiheelle. Saatikka sitten kun kuulee mun ens vuoden kasvatus- ja värjäämättömyysprojektille.

    Oma väri ahdistaa eniten. En suuremmin pidä omasta väristäni. Tulee ahdistava vuosi :D

    VastaaPoista
  3. Jos mulla ois varaa käydä kampaajalla (nykyään käyn noin kerran kolmessa vuodessa, ja koska kävin tänä vuonna, seuraavaa kertaa saa oottaa taas "tovin" :D), ettisin varmaan kans samaan tapaan sen luottokampaajan, jota en vaihtais, ku viimeisen pakon eessä - oonhan kaikessa muussaki sellainen, etten helpolla uskalla vanhaa uuteen (esim. meikkimerkkejä) vaihtaa. :p

    VastaaPoista
  4. Muutaman sentin tyvikasvu aiheuttaa mulle väistämättä ahdistusta, ja siinä ei näköjään auta mikään. En vaan kestä niitä hopeisia jutskia :(
    Tarvis ehkä hommata toinenkin turbaani, vaikka musta, ja liimata se bostikilla otsaan vuodeksi. Saisivat karvat kasvaa alla miten kasvavat, ehkä se ei sitten kertaheitolla ois enää niin paha...

    VastaaPoista
  5. Sun hiuksissasi on kyllä uskomattoman kaunis vaalea sävy, ihan kateeksi käy. Ja yllättäen aloin myös miettimään, että missä mun raitapaitani oikein on. :D

    VastaaPoista
  6. Onneksi sain viimeksi hiustenleikkuuajan puolen tunnin varoitusajalla. Ihan parasta aamuna, jolloin ei enää hiuksista saa taiottua katseenkestävää versiota. Töihin kun ei voi mennä pipo päässä, vaikka tekisi mieli.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Follow