Luku 36.

Asukuva joulupäivältä, jolloin en enää ollut niin töttöröö ja flunssasta ja flunssalääkkeistä sekaisin, kuin jouluaattona. Minulla ei yhtään ollut mekkofiilis, itseasiassa olisin mieluiten lähtenyt appelaan pukeutuneena joululahjaksi saamiini flanelliyöpaitaan sekä unelman pehmeään aamutakkiin. Päätin kuitenkin hylätä ehdottomat mukavuusvaatteet puoleksi päivää ja päädyin loppujen lopuksi laittamaan farkut jalkaan. Olen kuluneena syksynä ja talvena totaalisesti rakastunut vihertävän harmaisiin farkkuihini, jotka ovat onneksi hitusen löystyneet eivätkä enää aiheuta mustelmia lonkkaluiden tienoille.

Farkkujen seuraksi puin mustan alusmekon, sillä halusin asuun hitusen juhlavuutta, olihan sentään joulu ja joulu on hyvä syy pukeutua vähän normaalia arkea fiinimmin. Täytyy kyllä myöntää, että tykästyin farkkujen, alusmekon sekä muhkean huivin ja moposaappaiden yhdistelmään niin, että tuskin maltan odottaa, koska seuraavaksi voin sen pukea ylleni ja vieläpä niin, ettei niskaan tarvitse kiskoa neuletakkia lämmikkeeksi, ja jonka hihaan joudut aivastamaan kymmenen minuutin välein!