Pages



7.1.2011

Luku 38.

Joskus on hyvä olla katveessa. Ne, jotka luulivat bloggaajan joutuneen siepatuksi ja lunnaiden olevan bloggaajan kaikki ihanat kiilakorot tai bloggaajan eronneen elämänkumppanistaan ja ryvenneen tuskassa sekä surussa samalla jakaen kattiloita ja sahaten sänkyä kahtia tai bloggaajan tehneen yksinkertaisesti katoamistempun kirjoitushalujen kadottua ja häviten netistä mitään sanomatta, ovat olleet väärässä. Minua ei ole siepattu, en ole eronnut enkä kadottanut kirjoitushalujani. Olen vain ollut yksinkertaisesti liian kiireinen ja ihanan sosiaalinen viettääkseni aikaa netissä.

Kiireiden helpotettua minulla on jälleen kerran aikaa keskittyä rakkaaseen harrastukseeni ja lueskella muidenkin juttuja, tämän postauksen idea onkin siis lähinnä kertoa teille, että jos minusta joskus tulevaisuudessa ei kuulu viikkokausiin mitään, se ei tarkoita sitä, että olisin hylännyt rakkaan harrastukseni, vaan olen silloin yksinkertaisesti priorisoinut ajankäyttöni sillä hetkellä olennaisiin asioihin.

Ollessani kiireinen, olen myös keskittynyt pukeutumisessakin siihen olennaiseen, eli ehdottomiin lempivaatteisiini, joihin voin luottaa, jotka ylläni koen oloni turvalliseksi kesken arjen tohinoita. Hyvät vaatteet ovat sellaiset, joiden olemassa olemisen kykenee unohtamaan, mikään ei ole kamalampaa kuin vaate, jonka olemassa olon muistat pitkin päivää, kielteisellä tavalla. Vaikka kuinka rakastankin vaatteiden, tyylin ja muodin ajattelemista, en sitä kuitenkaan voi koko aikaa tehdä, ja luonnollisesti en halua ajatella yltäni löytyvän kökköjä vaatteita, joissa kokisin oloni luonnottomaksi. Raitapaita, minihame sekä rento neuletakki ja ennen kaikkea hyvin istuvat sukkahousut ovat oman kiirepukeutumiseni kulmakiviä, ne eivät koskaan petä. Paitsi joskus tulevaisuudessa, kun kuluvat puhki. Mutta siihen on toivon mukaan vielä vuosia, vuosia aikaa! Siihen saakka aion nauttia niistä joka sauman mitalta!


7.1

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti