Luku 52.

Eilinen oli hieno päivä. Vietin mahtavan iltapäivän sekä illan ihanassa seurassa, ilta huipentui kohdallamme Nationalin keikkaan. Keikka oli jotain sanoin kuvaamatonta, hyvässä mielessä siis! Sen keikan tulen muistamaan aina, koko päivän kestänyt väsymyksenikin oli tiessään yhtyeen astellessa lavalle.

Ennen keikan alkamista ehdimme käydä syömässä Soul Kitchenissä sekä yksillä Libertessä. J otti asukuvan allekirjoittaneesta, en tiedä kuinka paljon pahennusta ja hämmennystä aiheutimmekaan muissa kanssaihmisissä. Veikkaan kuitenkin enemmän jälkimmäistä. Sitä en tiedä, antoiko joku satunnainen ohikulkija meille pusun ruudun takaa, myöhemmin huomasimme pusujäljen valtavissa ikkunalaseissa juuri kohdallamme.

Eilen luotin vaatekaappini annissa turbaaniin, sifonkikimonoon sekä Martenseihin. Pienestä käsilaukustani meni hihna poikki, jouduin virittelemään sen kirjekuorilaukuksi. Jalkaan olisin muuten laittanut kiilakorot, mutta uskoin tyylikkäiden jokasäänsaappaideni olevan parempi vaihtoehto, sillä en ollut aivan varma millaisessa kunnossa kiilakorkoni olisivat olleet kotiin päästyäni.

Mutta itse rakastan kimonon ja turbaanin yhdessä luomaa vanhahtavaa mystikkofiilistä, enää olisi puuttunut jos olisin pienestä laukustani loihtinut esiin kristallipallon sekä tarotkortit. Sitä ei tarvitse pelätä, että niin koskaan tekisin. Mutta se ei estä sitä, että nauttisin niistä fiiliksistä pukeutumisessani. Olen sitä paitsi aivan varma, että oikeasti yliluonnollisiin asioihin uskovat ihmiset istuvat siveämmin, kuin miten allekirjoittanut tekee. Kerran huoleton hompsantuu, aina huoleton hompsantuu.