Minä olen jo pennusta saakka ollut kovin määrätietoinen ja temperamenttinen. Kun olin kuuden, halusin palavasti saada silmälasit. Piirsin kaikille piirustuksieni prinsessoille silmälasit, unelmoiden siitä hetkestä, kun saisin omani.
Kun olin seitsemän, tuo päivä koitti. Olin aluksi innoissani, mutta riemu laseista muuttui aika pian inhoksi laseja kohtaan. Asiaa edesauttoi muiden pentujen kommentit, olin aina se tyttö, jolla on kukikkaat pullonpohjalasit ja jonka näkö huonontui vuosi vuodelta niin, että maailma ilman laseja näytti vain yhdeltä sumealta muurilta. Olin lisäksi aivan varma, ettei kukaan koskaan voisi rakastua tyttöön, jolla olisi kamalat pullonpohjalasit ja niin tytöt piirustuksissa muuttuivat silmälasittomiksi.
Jossain vaiheessa tulin tietoiseksi piilolaseista ja odotin sitä hetkeä, jolloin vapautuisin laseista ja saisin sujauttaa piilolinssit silmiini. Se hetki koitti, kun olin viidentoista enkä sen koomin ole laseja käyttänyt, paitsi kotona muiden katseilta suojassa.
Onneksi jossain vaiheessa pääsin irti silmälasien nolousaspektista. Tajusin, että hienoja silmälaseja on olemassa ja oikeastaan kaikki riippuu siitä, miten lasinsa kantaa. Olen onneksi oppinut, että rakkaudessa ei katsota sitä, onko toisella lasit tai ei, tai ovatko lasit nolot tai ei. Jos katsottaisiin, se ei enää olisi rakkautta!
En kuitenkaan viihtynyt silmälaseissani ja maailma niiden lävitse katsottuna tuntui yhdeltä harha-askeleelta, joten otin operaatioksi etsiä itselleni uudet lasit. Ne löytyivät loppujen lopuksi kivuttomasti, tosin viime syksynä löytämäni unelmien pokat vaihtuivat toisiin. Halusin ehdottomasti isot nörttipokat, joissa olisi vähän ja enemmänkin Woody Allenia sekä Andy Warholia. Jossain vaiheessa lasien hankintaprosessia pelkäsin näyttäväni pokat nenälläni enemmän Elton Johnilta tai Mikko Alatalolta kuin alkuperäisiltä inspiraationlähteiltäni, mutta päätin pitää kiinni suunnitelmastani. Jos lasit osoittautuisivat kamaliksi, se vain kielisi kohtalostani, jonka ansiosta olisin rumien lasien vanki-aina ja iänkaikkisesti.
Viime viikolla koitti suuri päivä, hain uudet lasini. Koska olen todella likinäköinen, lasit aiheuttivat lompakkoon suuren loven mutta oi, en ole päiväkään katunut uusien lasien hankkimista, päinvastoin päivä päivältä kehrään entistä tyytyväisempänä! Vihdoinkin minulla on lasit, joista itse tykkään ja joiden koen sopivan omaan tyyliini.
Monen vuoden piilolinssielämän jälkeen toki aristelen lasien julkista pitämistä, mutta etenen päivä kerrallaan. Kaikista vaikeinta on meikkaaminen ilman piilolaseja, lisäksi kehysten tunne kasvoilla vaatii totuttelua. Mutta vielä jonain päivänä piirrän piirustuksieni tytöille lasit!
meitin oma nörtti... <3 <3 <3
VastaaPoistaOi wau! Sopii sulle tosi hyvin! Noi ei tosiaan yhtään näytä Mikko Alatalohenkisiltä vaan Salkahenkisiltä!:)
VastaaPoistaMulla kans on lasit, mutta pidän niitä melkeinpä vaan koneella kirjotellessa, telkkaa katsoessa, lukiessa jne. kun muuten näkö on ihan ok, on vaan eriparia silmät niin tulee pää kipeäksi jos ei käytä laseja. Haaveilen kans kunnon hienoista laseista, toistaiseksi oon tyytynyt Favopticin tarjontaan, josta mullakin itseasiassa on vähän tuonhenkiset lasit, mutta ei vaan yhtä hienot.
Tosi hienot lasit! Sopii todella hyvin ja mä niin diggaan rilleistä, niisä on särmää.
VastaaPoistaRilleissä on se hyvä puoli (mun kokemuksella), että meikkaamiseen voi panostaa paljon vähemmän, jos on paksusankaiset lasit päässä kuin että jos valitsee piilarit. Mut myönnetään silti, että vuodesta -95 saakka laseja vähintäänkin kotona käyttäneenä (vahvasti likinäkönen oon mäkin) en voi kuin haaveilla, että joku päivä ois varaa laserleikkaukseen ja voisin sanoa hei hei näön kanssa pelleilylle, viis siitä, vaikka pitäisikin aina meikata vähän enemmän, ettei näytä aivan kuolleelta, jolta siis luonnollisena näytän... :p
VastaaPoistaNoissa on juurikin sitä särmää, tykkään!
VastaaPoistaEikös likinäköisen lasit suurenna silmää? Sinnehän riittää taakse hyvin pelkkä ripsien kestovärikin.
Jänniä nämä silmälasiasiat. Mulla oli pienenä isot, vaaleanpunaiset lasit, joita jouduin käyttämään piilokarsastuksen takia muutaman vuoden. Olin iloinen, kun pääsein niistä kaameuksista eroon. Vaikka tietysti itsepähän olin ne valinnut..
VastaaPoistaNyt mulla on päätetyöskentelylasit, koska toisen silmän näkö on huonontunut niin paljon. Oon täysin eriparia, siksi ei olekaan sellaisia laseja, joita voisin käyttää kadulla. En yksinkertaisesti näe mitään, jos näön korjaa laseilla sellaiseksi, kuin sen pitäisi olla. Varsin ristiriitaista! Ja harmillista, koska haluaisin käyttää laseja muutenkin. Siksi mulla onkin parit feikkilasit, ihan vaan niitä päiviä varten kun tuntuu, että nörttipokat on saatava päähän. Plus ne on kätevät a) pyöräillessä, kun viima ei osu silmiin ja b) silloin, kun lähtee kaupungille, mutta ei jaksa meikata ;)
Ihanat! Mä olen käyttänyt laseja 7-vuotiaasta, ja piilareita käytän oikeastaan vain baaritellessa. Lasit ovat jotenkin kasvaneet mun päähän, en tiedä osaisinko olla ilman. Mutta se mitä tulin sanomaan on se, että olen kauheen katkera siitä, ettei mun pieniin kasvoihin voi iskeä näyttäviä laseja oikein millään. Eivät pysy nenällä, painavat paljon. Jiiänee.
VastaaPoistaEli olen kade på finska :D.
Noi on nii-in hyvän näköiset! Sopii sulle mielettömän hyvin!
VastaaPoistaEn muuten edes tiennyt, että sä käytät piilareita. Ei oo vissiin tullu puheeksi.
Ukkelipukkeli, <3!
VastaaPoistaAini, kiitokset :) Näköasiat ovat muuten kinkkisiä, jos silmät ovat eriparia. Huonosti näkeminen saattaa tosiaankin saada pään särkemään. Mutta hei, ne sunkin lasit on varmasti hienot!:)
Nooruska, kiitos! Mäkin tykkään laseista, niissä on särmää ja ovat käypä asuste :)
Bemary, mä taas koen asian niin, että mun täytyy meikata enemmään, koska muuten silmät ei erotu linssien takaa :D Itse en uskaltaisi koskaan mennä laserleikkaukseen, ja kuitenkin se näkö saattaa huonontua viimeistään sitten keski-ikäisenä, joten en ole itse niistä leikkauksista innostunut :( Mutta kuitenkin minusta on hienoa, että sellainen tekniikka on keksitty ja ne jotka haluavat näkönäs korjata, voivat niin tehdä :)
Prefecta, ei kun mulla on just päinvastoin, nää linssit pienentää silmiä :( Onneksi silmät on luonnostaan isot, niin eivät ihan tihruiksi pienenny :D Ja meikilläkin saa kikkailtua sitten silmiä suuremmiksi :)
Bubble, mun mielestä lapsien ei saisi itse valita kehyksiä, nimittäin itse valitsin siniset, joissa on pieniä kukkasia :D Voi kamalaa! Mies löysi ne lasit joskus on oltiin vanhemmillani käymässä, olin kuolla nauruun kun hän oli ne päähänsä laittanut :D
Kuten Ainille jo sanoinkin, eripari vahvuudet silmissä ovat aina kinkkisiä :( Ja jos on tottunut olemaan ilman laseja, niin ne päässä oleminen saattaa aiheuttaa just sen, että näkö heittää häränpyllyä.
Hih, mä itse kyllä koen sen, että mun on pakko meikata just silloin, kun isken lasit päähän, muuten silmät ei erotu sieltä lainkaan :D
Midinetti, se on muuten aivan totta, lasit vain kuuluvat joidenkin ihmisten identiteettiin! En voisi kuvitellakaan omaa miestäni ilman laseja, sen verran hyvin herralle lasit kuitenkin sopivat :)
Joo, oon kyllä todennut sen, että nää pokat painavat. Mutta ovat muuten ihanat! Ehkä säkin vielä joskus löydät näyttävät lasit?:)
Vimps, kiitos :) Ja joo, ei oo tainnut olla puhetta siitä, että käytän piilareita, mutta niin asian laita on :)