Pages



30.6.2011

Luku 108.

29.62copy

29.66copy

29.68copy

29.67copy


Olen tänä kesänä innostunut huiveista. Olen tavallaan hämilläni jo siitäkin syystä, että viihdyn yhä edelleen mainiosti hiusmallistani, joka ei todellakaan pääse edukseen huivin alle kätkettynä.

Toisaalta huivi on hyvä vaihtoehto niinä päivinä jolloin huomaa hiusten pesupäivän menneen jo pari päivää sitten. Huiveilla saa siis loihdittua rasvalettilookin yllätävän kampauksenomaiseksi ja ovathan huivit mainio asuste!

Päätin muutama ilta sitten verestää huivinsitomistaitojani, kun olin kahdeksantoista, elin päähän turbaaneiksi sidotuista huiveista, kissarajauksista sekä silmänurkkiin huolellisesti asetelluista minibindeistä. Itseasiassa huivin kietominen turbaaniksi oli yllättävän helppoa, muistin sen olleen paljon vaikeampaa! Toisaalta huivin päässä pysyminen ei ollut muuttunut miksikään, sitä sai olla aina välillä korjailemassa. Ehkä jonkinsortin huivineula, jota musliminaisetkin käyttävät, tulisi tarpeen?

Eilen jatkoin huivilinjalla, silmiin vedin kissarajaukset mutta binditimantit loistivat poissaolollaan. Ihan siinä määrin en ole kykeneväinen palaamaan takaisin menneeseen, vaikka yhä edelleen ihailen hipahtavia rastafarinaisia. Siitä huolimatta 60-luvun mystikkonaiset ovat kuitenkin enemmän se, mistä imen inspiraationi-oli sitten kyseessä turbaanihuivi tai mikä tahansa aikaan sopiva elementti.

2 kommenttia :

  1. Täällä tunnustautuu myöskin vannoutunut huivifriikki :) Tosin mulla on yleensä aina huivi kaulassa mutta melko usein myös päässä jollain tapaa sidottuna :)

    VastaaPoista
  2. Hepa-Neiti, huiveissa on sitä jotain :) Olen itse huomannut, että huivit ovat yksinkertainen ja helppo, mutta nerokas asuste! Se käy päähän ns. päähineeksi tai kaulaan ns. koruksi, vyötärölle huiviksi jne. Monikäyttöisiä siis :)

    VastaaPoista