Olen laiminlyönyt musiikkihaasteen niin pahoin, että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Haaste on kylläkin sosiaalisen median puolella lähes suoritettu, joten ei luulisi olevan ison työn kirjoittaa haastebiisit myös tänne blogin puolelle.
Jokatapauksessa seuraavaksi tiedätte, minkä biisien toivoisin soivan häissäni ja hautajaisissani. Hääkohta oli oikeasti kinkkinen, sillä en tiedä, haluaisinko hiiskua etukäteen joukolle ihmisiä mahdollisten häiden mahdollisista biisivalinnoista. Ennemminkin voisin tehdä listan biiseistä, jotka eivät soisi häissäni, niihin lukeutuisi mm. Popedan koko tuotanto. Ja vaikka tulevat hääni olisivat todennäköisesti pienet, en soisi Pienissä häissä-kappaleen soivan illan aikana kertaakaan.
Mutta olen ihastunut Reino And The Rhinosin Lempee kappaleeseen, sen soimista vastaan minulla ei olisi mitään moitteen sijaa! Elämänkumppanikin kanssatykkää yhtyeestä ja kyseisestä biisistä, joten kappalevalinta olisi myöskin demokraattinen.
Hautajaiskappaleen ajatteleminen sai minut surulliseksi, tuntuu jotenkin hassulta miettiä tässä iässä sitä, kuinka joskus oikeasti on poissa. Kokonaan. Sitä vastaan minulla ei olisi mitään, että viimeisellä matkallani soisi Dave Lindholmin pieni ja hento ote. Laulu, joka kertoo rakkaudesta ja elämästä, niiden samanaikaisesta voimasta ja hauraudesta saa ainakin minut ajattelemaan entistä kiivaammin, että olemme tässä ja nyt. Ja kuinka meidän pitääkään nauttia siitä, että olemme tässä ja nyt, sillä se on loppujen lopuksi kaikki, mitä meillä on.
0 Kommentit
Lähetä kommentti