Luku 123.

Materiaalionnea on löytää täydellinen samettimekko Uffin neljän euron päiviltä. Mekko oli ostettaessa aivan liian iso, mutta näin mekossa tarpeeksi potentiaalia joten uskalsin ostaa sen sillä mielellä, että kavennan sen itselleni sopivaksi. Monta kertaa on vaarana, että kirppikseltä ostetut, muokkausta vaativat vaatteet jäävät projektipinon alimmaisiksi ja ne löytää vasta silloin, kun intoutuu siivoamaan kaapin, jossa projektipino romahtaa kohoaa.

Ihastuin mekossa sen pidempään helmaan ja mystisyyteen, näen sen tulevana syksynä niin modernien noita-akkanilkkureiden kuin maihareiden parhaimpana kumppanina! Jos rakastan 40-luvun ja grungen sekoitusta, en voi myöskään olla rakastamatta 70-luvun boheemiuden sekä grungeilun soppaa. Ja pidemmät helmat, vaikka kuinka rakastankin minimittaa, en voi olla kuin haltioissani pituudesta, joka peittää polvet. Se on niin freesi, eikä todellakaan tarvitse murehtia onko helma hilautunut ylös sangen epäsopivaan ja paljastavaan pituuteen!

Mietin hetken aikaa, kuinka suuri virhe on sonnustautua raskaaseen samettimekkoon keskellä kauneinta kesää. Onneksi järkeilyni osoittautui oikeaksi, meren rannalla olisi oikeasti tullut kylmä ohuessa kesämekossa. Viileämpinä kesäpäivinä vilukissan kannattaa siis pukeutua lämpimään mekkoon, tällöin uskaltaa jättää muun asun kesäiseksi. Vaikka meren ääreltä kotiin palattuani kiskoinkin ensitöikseni villasukat ja villahameen ylleni.