Luku 128.

Koska bloggaajaa on kohdannut katala, paha kesäflunssa, jonka ansiosta koko viikko on mennyt enemmän ja vähemmän pipariksi sohvan syövereissä niiskuttaen ja ihmetellen, kuka mokoma on juottanut bloggaajalle ammoniakkia. Tästä johtuen bloggaaja on suosiolla jättänyt haastavat kirjoitustehtävät muihin, terveempiin päiviin, mutta jossain vaiheessa hän ei voi itselleen mitään, jos edes muutama musiikkihaasteen kohta akuuttiin näppäimistön kaipuuseen!

Seuraavaksi siis musiikkihaasteen kolmanneksi ja toiseksi viimeisimmät kohdat, kappale joka saa tuntemaan syyllisyyttä sekä kappale lapsuusajoilta. Varmaan arvaatte, kumpi on kumpi, kun kyseessä ovat The Jesus And Mary Chainin Snakedriver sekä Irwinin Rentun Ruusu. Ei sillä, minusta olisi näin jälkikäteen ajateltuna ollut ihanaa, jos äitini tai isäni olisi soittanut minulle ollessani pieni piltti, The Jesus And Mary Chainia. Mutta minä se vaan tykkäilin Irwinistä ja kappaleista, joissa laulettiin ruusuista, toinen lapsuusvuosien suosikkibiisi kun oli miljoona ruusua!

Onneksi, onneksi olen löytänyt The Jesus And Mary Chainin myöhemmiten oma-aloitteisesti, meillä se menee itseasiassa niin päin, että lapsi on tartuttanut äidilleen sellaisia musiikki-ihastuksia, joita ei ihan joka mutsi kuuntele, toki ilman äidin paloa olisi moni mainioa yhtye ja artisti jäänyt itseltäni pimentoon!

Mutta JAMC:n Snakedriver ja kappale, joka saa minut tuntemaan syyllisyyttä, liittyy läheisesti The Crow elokuvan soundtrackiin ja soundtrackin ostamisen ajankohtaan ja poikaan, joka tykkäsi minusta enemmän kuin minä pojasta. Silloisessa kuudentoista vuoden kypsässä iässä tiesin ainoastaan sen, että haluan olla vapaa kuin taivaan lintu, enkä sitoutua mihinkään, joka olisi saattanut vaikeuttaa maailmalle liihottamista. Tämä tietysti teki kipeää, mutta onneksi vain hetken-aika parantaa haavat ja kultaa muistot.