Pages



30.9.2011

Luku 144.

274.911copy

273.911copy

272.911copy


Kun viime talvena löysin kirppikseltä leomekon, josta tuli vaatekaappini suursuosikki, näin kirppiksellä myös jotain muuta hienoa. Jätin sen vain ostamatta, sillä kaunis inkakuosinen hame oli hintaansa nähden nuhjuinen, eikä se edes näyttänyt siltä, että saisin sen mahdutettua ylleni. Parin päivän päästä iski katumus, kun olin tajunnut kuosin mahtavuuden-ja tulevan trendikkyyden ( vaikka trendikkyys ei olekaan itseisarvo asioita ostaessani). Pengottuani kirppiksen läpi epätoivo oli jo iskemässä, joku toinen oli ehtinyt ensin! Mutta sieltä se löytyi, loppujen lopuksi. Valitettavasti se vain oli liian pieni, mutta ollessani jo kankaan kuosin pauloissa, päätin isontaa hametta.

Hame kuitenkin hautautui ompelupinoon, kunnes viime viikonloppuna ompelupiirin jälkimainigeissa otin itseäni niskasta kiinni ja ompelin hameen itselleni sopivaksi. Tuskastellessani huonosti istuvaa kangasta, tein radikaalin ratkaisun ja keikautin hameen ympäri, hameen helmasta tuli hameen vyötärölinja!

Mutta voi että, kuinka mahtava hame onkaan, nyt kun se mahtuu ylleni! No jos rehellisiä ollaan, mikään ompelullinen huipputyö tämä ei ole ja itse en nyt niin fanita levennyskiiloja, mutta tuo kuosi, se on vain niin mahtava- ja vetoaa sisälläni asuvaan pieneen hippityttöön!

28.9.2011

Luku 143.







Ajattelimme tulevana viikonloppuna kääriä hihat, käydä maalikaupassa ja tarttua pensseliin. On siis eteisremontin aika. Tai, voiko pelkkiä seinien maalaamista kutsua remontiksi? Jokatapauksessa tiedossa on eteisen kasvojen kohotus, maalin ja muun pienen sisustamisen puolesta.

Eteiset ovat usein asunnoissa tiloja, joihin ei ns. panosteta. Me emme ainakaan, aiemmin! Toisaalta, meidän eteinen on hankala, yksi pitkä ja kapea tila, sellainen mikä valitettavan usein löytyy 70-luvun kerrostaloista, joten se ei suorastaan kutsunutkaan sisustamaan. Tein kollaasin eteiseemme tulevista asioista, nyt kun se sisustuskärpänen on päässyt puraisemaan!

Maalin ohella eteiseen on kaavailtu uutta mattoa, se tulee sitten, kun olen ensiksi säästänyt siihen rahat. Musta-valkoraita on klassikko ja kuosi, jota rakastan yli kaiken, ja otaksuisin muovimaton olevan eteisessä helppohoitoinen ratkaisu. 50-luvun pieni lipasto onkin jo eteisessä olemassa, sen ylle voisi sopia enemmän kuin hyvin jonkin sortin kalenterinomainen sisustustarra. Uusi peili tulisi enemmän kuin tarpeeseen, tai sitten vaihtoehtoisesti nikkaroin entiseen, kehyksettömään itse kehykset ( tosin, vahvasti veikkaan peilinhakureissun Ikeaan olevan aikaansaavempi ratkaisu, sillä olen kaiketi seitsemisen vuotta miettinyt kehyksien itse tekemistä..).

Jos minulla ei olisi rahasta pulaa, menisin ja ostaisin Eamesin hang it all-klassikkonaulakon, siihen saakka kunnes olen saanut säästettyä siihenkin rahat, saa naulakon virkaa toimittaa toisenlainen, tosin ei todellakaan yhtä hieno pompulanaulakko. Voi vielä olla, että naulakko ei päädy seinälle lainkaan, sillä olin ostanut sen skeittilaudan säilyttämistä silmälläpitäen, mutta en huomioinut ostaessani sitä, ettei se fysiikanlakien mukaan sovellu skeittilaudan seinällä säilytykseen. Nyyh.

peili Ikea
matto Pappelina
sisustustarra Ferm
naulakko Eames
lipasto Second Hand

26.9.2011

Luku 142.

262.911copy

261.911copy

263.911copy


Kun kampaajalle varattu aika siintää vasta ikuisuuksien päässä, on ladattava kovat piippuun. Olen manannut törkeästi mallistaan ulos kasvaneita hiuksiani jo siinä määrin, että harkitsen pipon päässä pitämistä 247. Eilen illalla tarkoitukseni oli testailla, mitä kaikkea on mahdollista saada aikaan muotovaahdon, hiusvahan ja föönin kolmikannalla, mutta se jäi ajatuksen tasolle, keksittyäni vahingossa pelastuksen ylikasvaneelle reuhkalle. Se kuuluu yksinkertaisuudessaan näin, siirretään jakaus toiselle puolen päätä!

Tämä kikka ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että hiukset ovat edelleenkin pahasti ylikasvaneet mallistaan. Mutta, jos sen avulla saa itselle fiiliksen ikäänkuin uusista hiuksista, viikon päästä koittava kampaaja-aika ei tunnu iäsyydeltä! Ja tiedä häntä, vaikka ehdottaisinkin kampaajalleni jakauksen vaihtamista vallan pään toiselle puolelle, hiukset kun tuntuvat jotenkin asettuvan paremmin tälle puolelle.

Nimimerkillä, kaipaan näiden kuvien jälkeen siveää yläosaa kaikkien shortsieni kavereiksi!

22.9.2011

Luku 141.

221.911copy

222.911copy

224.911copy

223.911copy


Minun vaatekaapissani on jo reilun pari vuotta roikkunut kirppikseltä löydetty, 60-luvun mod henkeä huokuva second hand ruutukotelomekko. Muistan olleeni onnellinen, kun sen löysin, olinhan jo tovin etsinyt kyseisten kriteerien mukaista ruutumekkoa. Mutta sitten kävi niin, etten yksinkertaisesti osannut käyttää mekkoa. Se tuntui liian mummolta.

Jostain syystä en osannut mekosta luopuakaan, vaikka monta kertaa olin sitä jo siirtämässä kirppikselle menevien vaatteiden pussiin. Ehkä mieleeni aina muistui se riemu, mitä koin löytäessäni mekon. Ehkä kuvittelin sen tulevaisuuden vaatteeksi. Tiedä häntä, mekko oli ja pysyi vaatekaapissani.

Tänään minulle tuli jostain kumman syystä hirmuinen tarve pukeutua juuri tähän mekkoon. Se vain tuntui väärän mittaiselta, haluan helmani joko reilusti mineinä tai polven alle yltävinä mideinä. Aikaa lyhentämiselle, joka suoritetaan paininjalan alla, ei ollut, joten päätin etsiä sen ainoan ison hakaneulani sekä vyön ja viritellä mekon lyhyempään muotoon. Ja ai, kuinka kiva siitä tulikaan! Pienenä varoituksen sanana toki sanottakoon, hakaneulat voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vaatteeseen reiän, siksi harkitsenkin neulan sekä langan esiin kaivamista ja helman ryttäyksen kiinteäksi ompelemista. Uskon sen olevan vaivan arvoista, sillä alkuperäisessä muodossa en mekkoa tule käyttämään, varsinkin kun se on jo pari vuotta ollut käyttämättä!

21.9.2011

Luku 140.

vaate1

vaate3


Minä en oikeasti tarvitsisi enää yhtäkään vaatekappaletta. Olen kuitenkin siitä huolimatta tehnyt syksyä ajatellen ostoslistan, listalta löytyi uusi villapipo, harmaat villasukkahousut mutta ei vakosamettisia, korkeavyötäröisiä shortseja. Syytän jälkimmäisten ostamisesta äitiäni, joka ei siis toiminut sponsorina vaan yllyttäjänä, "voi kuinka kivalta noi näyttääkään sun yllä!". Ja niin lähinnä vitsinä sovitelluista shortseista muodostui lempishortsit, rakastan sitä tiettyä saksalaista alppihenkisyyttä, mitä shortsit suorastaan tihkuvat! Ja voi pojat, näitä onkin jo käytetty ja paljon, nämä yllä on mm. käyty puolukkametsällä.

Turmiolliselta, äidin kanssa vietetyltä ostosreissulta löytyi myös listalla ollut villapipokin, olin aluksi kovaa vauhtia neulomassa pipon itse katsottuani hintalappua, mutta päädyin loppujen lopuksi, omaa laiskuuttani satsaamaan valmiiseen pipoon. Blogia seuranneille ihmisille on varmaan tullut selväksi, että minähän en juuri kudo, puikot ja minä emme valitettavasti tule toimeen. Tai tulisimme, jos vain haluaisin.

Shortsit ovat Onlyn, niitä oli myös sinappiin taittavina ruskeina sekä harmaina, pipo taaseen löytyi Marimekosta. Päädyin turvalliseen mustaan, vaikka näitä olisi ollut raidallisina sekä värikkäämpinä. Vielä kun jaksan lähteä ostamaan ne harmaat villasukkahousut, olen valmis vastaanottamaan vaikka mitkä tuiskut ja tuiverrukset-tosin vain fyysisesti, en henkisesti.

18.9.2011

Luku 139.




Minä en ole oikeastaan koskaan perustanut matoista. Matot ovat olleet mielestäni tylsiä rumiluksia, se välttämätön paha, jolla on verhottu se vielä pahempi asia, ruma muovilattia. Inhoan lisäksi tunnetta, kun imuri nappaa matosta kiinni sekä sitä, kuinka nykyinen olohuoneen mattomme suorastaan adoptoi kaikki hiukset, langanpätkät sun muut pienet roskat sisäänsä. Matot, tuo paholaisen keksintö!

Onneksi mattorintamallakin puhaltaa uudet tuulet, jotka minä asiaan myöhäisheränneenä huomaan vasta nyt. Olen ymmärtänyt, ettei sana matto tarkoita enää jotain todella rumaa ja ankeaa lattian verhoajaa, vaan parhaimmillaan uskomattoman mageaa muotoilua. Olenkin elämäni ensimmäistä kertaa pyyteettömästi innostunut matoista, vaikka teoriassa en haluaisi peittää uutta, kaunista lattiaamme piiloon.

Olohuoneeseen ottaisin ilomielin Ikean Rand maton, joka on löytänyt tiensä myös muiden ihmisten sydämiin. Toisaalta, löydettyäni Hayn mahtavan huovutetuista villapalloista tehdyn Pinocchio maton, ei ole enää epäselvää, minkä maton haluan tulevaisuudessa olohuonettamme kaunistamaan ( sitten kun nykyinen matto tulee tiensä päähän)! Kyseinen matto on vieläpä tehty käsityönä Nepalissa, siihen nähden vajaa 300 euron hinta on ymmärrettävissä. Sitä vain en tiedä, kauanko matto ehtisi paikallaan olemaan, houkutus pistellä nuo värikkäät pallerot parempiin suihin kun on vastustamaton-onhan matto saanut nimensä Tanskalaisista lakritsikarkeista!

Eteisessä taas kernaasti näkisin Pappelinan muovisen Bob-raitamaton. Eteinen joka tapauksessa tarvitsee uuden maton, ja tästä olemmekin jo vääntäneet kotona henkisesti kättä. Elämänkumppani liputtaisi Ellokselta löytyvien, hyvin samanlaisten mutta reilusti edullisempien raitamattojen perään, minä taaseen jo etukäteen tunnen Elloksen muovimaton paljaiden jalkojeni alla sangen kovana, lisäksi olen vakuuttunut kalliimman version kestävän äidiltä tyttärelle. Olen nimittäin kuullut, tai siis lukenut liian paljon kaikkea hyvää Pappelinan muovimatoista, mutta suin päin en kuitenkaan uskalla mattoa ostaa-haluan ehdottomasti päästä tutustumaan siihen jossain paikanpäällä, etten pahimmassa tapauksessa tulisi ostaneeksi pätkää ylihinnoiteltua muovia.

kuvat 1., 2., 3.

ps. Huomasinpa vasta nyt, että tuolla Pinocchio matolla on kaksi eri kokoa ja täten kaksi eri hintaa-isommasta, 140 cm halkaisijaltaan olevasta matosta saa kyllä pulittaa sen lähemmäs 700 euroa. Oho.

13.9.2011

Luku 138.

Parasta musiikin saralla juuri nyt, Big Wawe Riders, Behind These Walls. Ja uskoni kotimaiseen musiikkiin vahvistuu, yhtye yhtyeeltä, artisti artistilta. Lisää tällaista musiikkia, kiitos!

Toisaalta tässä biisissä on jotain katkeran suloista, tämä on juuri sellainen kappale, joka kuulostaa täydelliseltä intiaanikesän päättymättömissä illoissa. Niin, mikä intiaanikesä, se joka ei koskaan saapunutkaan. Kovin kauniisti, melankolisen reippaasti se silti soi sateisessa syysillassa, kun seurana on musiikin ohella ainoastaan sateenropina. Ja saavillinen kahvia.

Behind These Walls by Big Wave Riders

12.9.2011

Luku 137.

6.94copy

6.93copy

Jotkut vaatteet kokevat toisinaan toisenlaisen kohtalon, kuin mitä niille alunperin on kaavailtu. Ostin toista vuotta sitten kuvissa näkyvän rennon raitapaidan Tukholmasta, mietin sen olevan kiva kaveri tiukoille minihameille tai kireille pillihousuille. Toisin kuitenkin kävi. Paidasta tuli kotivaate, joka kiskotaan suihkun jälkeen leggingssien seuraksi.

Joku voisi sanoa, että mitä siitä, voihan paitaa käyttää muulloinkin kuin pelkästään kotona! Mutta ei se ole helppoa, kun kerran vaate saa kotivaatestatuksen, on tuo leima kuin tatuoitu. Jos lähtee ulos kotivaatestatuksen saaneen vaatteen kanssa, olo on sama, kuin lähtisi yövaatteissa liikenteeseen. Hassua.

Olen kuitenkin päättänyt tietoisesti pyristellä irti paidan kotivaatestatuksesta. Se kun ei ole vaatteen vika, ongelma on vain pääni sisäinen. Mutta hyvältä näyttää tässä vaiheessa paidan Tuhkimotarina, kotivaatteiden kellarinhämystä arkivaatteiden parrasvaloon!

11.9.2011

Luku 136.

Tämän postauksen jälkeen saan sanoa hyvästit musiikkihaasteelle. On siis haasteen viimeisen kohdan aika. Tämä kohta onkin ollut eläväinen, ihan vain haasteen verkkaisen toteutuksen ansiosta. Aluksi tähän kohtaan olisi tullut jotain Nationalilta, sen jälkeen Cariboulta. Mutta nyt kun lehdet alkavat tippua puista, muistan elävästi viime vuotisen uuteen musiikkiin rakastumiseni. Lempikappaleeni tasan vuosi sitten on nimittäin ollut Tensnaken Coma Cat. Mutta sitä se on yhä edelleenkin, voisin tanssia tämän ( ja itseasiassa Tensnaken muunkin tuotannon) tahtiin läpi yön. Tai sitten vain maata olohuoneen matolla, nauttien biiteistä jotka porautuvat sisälle, syvälle suoraan sieluun.


9.9.2011

Luku 135.

On olemassa hienoja muovilattioita ja sitten taas ei. Voitte arvata, kumpaan kategoriaan meidän kotimme lattia kuului. Voitte myös arvata, kuinka iloisia olimme, kun vuokranantajamme muisti pitkään asunnossa asuneita vuokralaisia, tarjoten mahdollisuuden asunnon kohentamiseen. Onneksemme vaihtoehtoista löytyi mahdollisuus uusia lattiat-muovin sijaan laminaattia kyllä kiitos!

Tosin matkaan tuli pieniä mutkia, kiitos rakenteisiin kätkeytyneille sähkövedoille, onneksi saimme ne oikaistua. Tai, remonttimies sai. Meidän tarvitsi vain käydä valitsemassa mieleisemme väri laminaatteihin, asiantunteva remonttimies hoiti niiden asennuksen ( mikä on oikeasti hyvä asia, vaikka emme me elämänkumppanini kanssa todellakaan mitään poropeukaloita olla ). Toki asunto tuli siivottua ja tavaroita siirreltyä huoneesta toiseen jotta remonttimies saisi työskenneltyä mahdollisimman esteettömästi, ihan työstä sekin kyllä kävi-järjestin spontaanisti mm. kaupunginosamme vahvin mies kilpailun isolla Ikea-kassillisella muotilehtiä. Voin muuten sanoa, ettei kilpailuun osallistujaa naurattanut-ainakaan ensimmäisenä päivänä! Kaikista pahimmaksi epäilty, teollisuusompelukoneen siirtäminen olikin taaseen yllättävän helppo nakki, kirjahyllyn siirtäminen sen sijaan aiheutti mustelmia jalkapöytään.

Mutta ai että, kuinka nätti uusi lattiatulokas onkaan! Sävyksi valikoitui vaahtera, se on ihanan vaalea ja sopii niin täydellisesti mustien ja valkoisten huonekalujemme kaveriksi. Mutta tiedättekös, mikä on remontin jälkeisessä elämässä kaikista pahinta? Se, kuinka muu asunto näyttääkin niin kulahtaneelta uudenkarhean lattian rinnalla. Karu tosiasia on, että se rakkain sohva on virttynyt pahasti, samoin verhot. Lista on gröhm, loputon, eli tämän alustuksen jälkeen teitä on varoitettu, blogi saattaa aina toisinaan ottaa syrjähyppyjä sisustuksellisiin asioihin, eritoten haaveilemisen merkeissä!


lattia2


Lattia ennen, kuinka kaunis muovilattia voikaan olla aah! Myös lattia oli päässyt virttymään olohuoneessa, sen huomasimme kun siirsimme huonekalut toiseen huoneeseen.

kukkahame6copy

5.9.2011

Luku 134.

kukkahame5copy

kukkahame2copy

kukkahame6copy

kukkahame7copy


Useimmiten kirpputorilta tulee lähdettyä tyhjin käsin ja täysin lompakoin. Joskus tosin onnistaa, askel kotia kohden käy keventynein lompakoin. Löysin viime viikolla kirpputorilta ihastuttavan kukkahameen eurolla. Hame on ehtaa H&M:n 90-luvun tuotantoa, tehty kauniisti laskeutuvasta viskoosista. Ja ne kukat! Täydellisiä, sanoisinko. Juuri tällaiseen kukkahamoseen pukeudun ilomielin, musta pohja on tuttu ja turvallinen-tosin en myöskään vieroksu kukkasia vaalealla pohjalla. Mutta nyt viimeisen vuoden aikana vaatekaappini kirjaimellisesti puhjettua kukkaan, veikkaisin kukkakiintiön olevan hetkeksi aikaa täysi, seuraavat kukat saavatkin siis olla leikkokukkia kotia kaunistuttamaan!

2.9.2011

Luku 133.

puu2

puu3

puu6

puu7

kuvista kiitos elämänkumppanille!

Syksy on minulle, kuten monelle muullekin pukeutumisen suhteen inspiroivinta aikaa. Rakastan vuodenaikaa, joka mahdollistaa kevyiden, kesäisten sekä lämpimien, talvisten vaatteiden sulan yhteissovun. Sitä, kun vielä kykenee ilman paleltumista lähtemään ulos paljain säärin tai ohuissa sukkavermeissä. Ja takki, sen voi vielä huoletta unohtaa kotiin. Tai korvata kevyellä jakulla tai ihanan upottavalla jättineuleella. Ja kun päähän saa kiskoa myssyn, kaulaan muhkean huivin! Mutta kaikesta inspiroivuudestaan huolimatta, kaipaan jo nyt kesää ja sen ihanaa lämpöä-tai toivon mukaan syksy on täynnä tällaisia lämpimiä päiviä, kuin mitä tänä perjantai on tarjonnut!