Minä en ole oikeastaan koskaan perustanut matoista. Matot ovat olleet mielestäni tylsiä rumiluksia, se välttämätön paha, jolla on verhottu se vielä pahempi asia, ruma muovilattia. Inhoan lisäksi tunnetta, kun imuri nappaa matosta kiinni sekä sitä, kuinka nykyinen olohuoneen mattomme suorastaan adoptoi kaikki hiukset, langanpätkät sun muut pienet roskat sisäänsä. Matot, tuo paholaisen keksintö!
Onneksi mattorintamallakin puhaltaa uudet tuulet, jotka minä asiaan myöhäisheränneenä huomaan vasta nyt. Olen ymmärtänyt, ettei sana matto tarkoita enää jotain todella rumaa ja ankeaa lattian verhoajaa, vaan parhaimmillaan uskomattoman mageaa muotoilua. Olenkin elämäni ensimmäistä kertaa pyyteettömästi innostunut matoista, vaikka teoriassa en haluaisi peittää uutta, kaunista lattiaamme piiloon.
Olohuoneeseen ottaisin ilomielin Ikean Rand maton, joka on löytänyt tiensä myös muiden ihmisten sydämiin. Toisaalta, löydettyäni Hayn mahtavan huovutetuista villapalloista tehdyn Pinocchio maton, ei ole enää epäselvää, minkä maton haluan tulevaisuudessa olohuonettamme kaunistamaan ( sitten kun nykyinen matto tulee tiensä päähän)! Kyseinen matto on vieläpä tehty käsityönä Nepalissa, siihen nähden vajaa 300 euron hinta on ymmärrettävissä. Sitä vain en tiedä, kauanko matto ehtisi paikallaan olemaan, houkutus pistellä nuo värikkäät pallerot parempiin suihin kun on vastustamaton-onhan matto saanut nimensä Tanskalaisista lakritsikarkeista!
Eteisessä taas kernaasti näkisin Pappelinan muovisen Bob-raitamaton. Eteinen joka tapauksessa tarvitsee uuden maton, ja tästä olemmekin jo vääntäneet kotona henkisesti kättä. Elämänkumppani liputtaisi Ellokselta löytyvien, hyvin samanlaisten mutta reilusti edullisempien raitamattojen perään, minä taaseen jo etukäteen tunnen Elloksen muovimaton paljaiden jalkojeni alla sangen kovana, lisäksi olen vakuuttunut kalliimman version kestävän äidiltä tyttärelle. Olen nimittäin kuullut, tai siis lukenut liian paljon kaikkea hyvää Pappelinan muovimatoista, mutta suin päin en kuitenkaan uskalla mattoa ostaa-haluan ehdottomasti päästä tutustumaan siihen jossain paikanpäällä, etten pahimmassa tapauksessa tulisi ostaneeksi pätkää ylihinnoiteltua muovia.
kuvat 1., 2., 3.
ps. Huomasinpa vasta nyt, että tuolla Pinocchio matolla on kaksi eri kokoa ja täten kaksi eri hintaa-isommasta, 140 cm halkaisijaltaan olevasta matosta saa kyllä pulittaa sen lähemmäs 700 euroa. Oho.
Mäki oon lähestulkoon luopunu mattojen käytöstä. Se on sottapytylle hyvä ratkaisu. Sitäpaitsi mun kodissa on ihan nätit lautalattiat. Voi olla et joudun ottaa taas matot käyttöön jahka muutan täältä veke, jos uudessa kämpässä oottaa joku ihq muovilattia.
VastaaPoistaMä tykkään, että kämpästä löytyy jokunen matto (vähentää kaikua ja varpaiden palelua), mut aivan joka huoneesta ei tartte semmosia löytyä. Ja meiän mattovalinnat määrätään elukoiden toimesta: materiaalien on oltava helposti imuroitavissa (ei siis missään nimessä mitään pehmeitä karvamattoja) ja väreiltään mieluiten jotain harmaaseen tai ruskeaan viittaavaa. Musta tai valkoinen ei tuu kysymykseenkään, vaikka oisivatkin suosikkivärejä noin muuten, ja kirjavista/tosi värikkäistä ei vaan tykätä. Ei niitä mattoja kato Erkkikään, jos niissä kaikki elikoiden tuottama sotku näkyy - ja sehän näkyy viimeistään päivän kuluttua imuroinnista. :p
VastaaPoistaPeps, se on kyllä yllättävää, kuinka paljon sontaa matot sisuksiinsa imaisevat! Hienoa lattiaa ei kyllä raaskisi peittää matoilla, tosin eteinen ja keittiö on pakko kuorrutaa matoilla, ettei itse lattia mene pilalle, varsinkin kun näille laminaateille ei saisi hirveästi esim. vettä jäädä lillumaan..ainakin mä en osaa toimia keittiössä niin, etten esim. tiskatessa sotkisi vettä ympäriinsä :D
VastaaPoistaBemary, matoilla kyllä saa sellaista ihanaa lämpöä ja tunnelmaa kotiin :) Mutta mä en itse raaskisi tätä hienoa lattiaa peittää, kuin juuri niiltä kohdin, mistä on pakko! Lemmikkieläimet toki tuovat uusia haasteita mattojen valintaan, mutta teillä näemmä on homma hallussa sen asian suhteen :)