Entisen heppatytön sydäntä lämmittää kirppikseltä löydetty, hevosenkenkäkuosinen silkkihuivi. Entinen heppatyttö on myös mielissään siitä, että on aina loppujen lopuksi sivuuttanut ne kaikki muut silkkihuivit, odottaen sen täydellisen silkkihuivin osuvan vielä jonain päivänä kohdalle. Ja kyllä, hyvää ja täydellistä kannattikin odottaa! Vielä kun jonain päivänä saisi sen oman hepan...
Kerran hevostyttö, aina hevostyttö! Minun hummani joutui kuoppaan jo lähes vuosikymmen sitten, enkä ole käynyt ratsastustunneilla sen jälkeen kun olin 16-vuotias, mutta niinpä vain äskenkin huomasin katsoneeni STV:ltä norjalaisia esteratsastuskilpailuja tuntitolkulla.
VastaaPoistaPuhumattakaan sitten siitä, että uneksin ratsastuksesta lähes joka yö. (Hevosella.)
VastaaPoistaSalla, kyllä ne hepat vaan jää veriin :) Mä olen joskus toisinaan miettinyt harrastuksen uudelleen henkiin herättämistä, ehkä sit jos joskus asumme maalla. No olishan täällä kaupungissakin talleja, mutta äh..jotenkin se ei ole sama asia. Haluan metsään kunnon maastoretkille!
VastaaPoistaJa haha, hyvä että selvensit, oltaisiin muuten kyllä saatu aivan väärä kuva öisitä ratsastusretkistä :D