Pages



23.5.2012

Luku 226.

Sain Tamperelaiselta Lionheart records-levy-yhtiöltä All Will Be Quietin debyyttialbumin, On The First Day:n. Olen nyt kuunnellut levyä läheltä, kaukaa. Hiljaa, kovaa. Keskittyen, mieli harhaillen. Ajatuksella, mieli tyhjänä.

En etukäteen tiennyt yhtyeestä oikeastaan mitään, muutamia kappaleita olin aiemmin kuunnellut SoundCloudissa ja niiden perusteella odotin mielenkiinnolla itse albumia. All Will Be Quiet on lahtelaistaustainen, mutta sittemmin helsinkiläistynyt indierock/postrock-yhtye. Yhtyeen soundi on melodista, herkkää ja kaunista mutta samalla hyvin mahtipontista ja eteenpäin vievää.

On The First Day on hyvin melankolisen kuuloinen levy, paikoitellen ahdistavakin. Mutta se ei ole huono asia. Sillä levyltä myös kuuluu toivo, usko parempaan huomiseen. Levyn äänimaailma on kaunista, maalailevaa ja herkkää, mikään tanssijalkaa vipattava tapaus tämä ei missään nimessä ole. Levy toimii ehkä parhaiten silloin, kun olet käpertyneenä omaan maailmaasi, minne kukaan muu ei pääse. Joidenkin levyjen kohdalla sitä tekisi mieli mennä ulos julistamaan, kuinka mahtavaa musiikkia se pitääkään sisällä, tämä levy on taas sellainen, minkä haluaisi pitää siellä omassa, pienessä maailmassaan ja antaa muiden huomata ajallaan musiikin erinomaisuuden.

Omiksi suosikeiksini levyltä ylitse muiden nousevat The First Day pt. 2 sekä Toast To Life, joiden sävelet miellyttävät eniten minun korviani. Writing History taas on kappale, jonka sisälle en vain pääse, se ainakin minun mielestäni flirttailee liiaksi Von Hertzen Brothersien suuntaan ( Von Hertzen Brothers-fanit varmaan lienevät eri mieltä, mutta en vaan voi sille mitään, että löydän kappaleesta jotain VHB:maista. Ja jostain syystä en pääse VHB:n musiikin sisään, vaikka proge ei olekaan minulle mikään kirosana).

Albumi on minusta ennen kaikkea kokonaisuus, joka vaatii kuuntelukertoja avautuakseen, mikään helppo levy tämä ei missään tapauksessa ole. Mutta kun siitä alkaa päästä jyvälle, huomaa sydämen pakahtuvan onnesta-siis siitä, että on olemassa All Will Be Quietin tapaisia yhtyeitä. Täytyy vain toivoa, ettei tämä yhtye jäisi yhden albumin ihmeeksi sillä debyyttialbumin perusteella AWBQ:lla on paljon annettavaa maailmalle!

22.5.2012

Luku 225.

Viime aikojen kirjoitushiljaisuuden on selittänyt ilmiö nimeltään oma elämä. Sekä kirjaimellisesti lomakuumeeseen sairastuminen. Itse sairaus alkaa olla selätetty, mutta lomakuume, se vain kasvaa kasvamistaan, enää muutama päivä töitä ja sitten meitsi on kuukaudeksi niin vapaa kuin ihminen vaan olla ja voi! Ette muuten ikinä arvaa, missä meikäläinen seikkailee ensi viikolla..
paris3copy

Tästä kuvasta voivat nokkelimmat jo päätellä jotain.. paris2copy

..ei, en ole kuitenkaan lähdössä mihinkään salaperäisiin muotirientoihin.. paris4copy

 ..nyt kaikkien jo viimeistään pitäisi ymmärtää..
paris1copy

..nimittäin meikätyttö posseineen lähtee Pariisiin! Alan kohta olla jo niin sydän sykkyrällä, etten tiedä kuinka päin housuissani olisinkaan, mieli vain tekisi jo nousta lentokoneeseen ja karistaa kotimaan pölyt jaloista. Sinällään hassua, sillä vielä kuukausi sitten en edes suonut ajatustakaan tulevaa reissua kohtaan, en edes osannut sanoa työkaverilleni, missä päin Pariisia majoitumme. No, sen siitä saa kun muut varaavat lennot ja majoitukset, mutta se ei minua haittaa. Pääasia, että pääsemme perille ja että majoitus olisi inhimillinen. Sydän sykkyrällä olen myös siitä syystä, että parin vuoden takainen reisumme samaiseen kaupunkiin jätti ikuisen kaipuun kaupunkia kohden, Pariisi on kyllä niin minun kaupunkini jos mikään! Ajattelin pakata kannettavan mukaan, mutta en uskalla luvata kuinka ehdin tai maltan kirjoitella kuulumisia reissun päältä. Toivoisin, että saisin jotain kirjoitettua sillä ei se fiilis enää ole sama jälkikäteen kotosuomesta päin kirjoittaessa.

Tuleva reissu pitää sisällään cabareeta, raveissa totoamista, päiväretkeilyä toiseen kaupunkiin, toivon mukaan paljon crepsejä ja rentoa kaupungilla haahuilua. Shoppailut aion suosiolla jättää vähemmälle, tosin voisin ennustaa pienimuotoista apteekkiostosnirvanaa, käsitykseni mukaan esim. Avenen tuotteet ovat paikan päällä todella edullisempia, kuin täällä Suomessa. Cos, Topshop sekä American Apparel varmaan joutuvat myös katsauksen alle, mutta aion lähteä reissuun ilman mitään etukäteen mietittyjä ostoshaaveita, sillä monta kertaa jos sitä ulkomailta löydettyä unelmien asiaa ei vaan löydy, on aikaa tuhraantunut turhaan kaupoissa edestakaiseen maaniseen juoksenteluun. Eikä se ole kivaa, vähiten elämänkumppanilleni joka reissuissa on kiltisti suostunut piipahtamaan kanssani akkojen kaupoissa.

Niin, nyt tiedän, yövymme Montmartressa.

14.5.2012

Luku 224.

136.512copy 134.512copy

Vihdoin ja viimein kunnon asukuva, jossa niin rakkaat vakosammarishortsini näkyvät kunnolla. Täytyy kyllä sanoa, etten ole päivääkään katunut näiden hankkimista, vaikka ostohetkellä tunsin lievää morkkista. Tosin, olin jo aluksi hylännyt shortsit kauppaan mutta palasin hakemaan ne takaisin, sen verran vekkulit yksilöt kuitenkin olivat kyseessä ja ostosseuralaisen, eli äitini vannoessa niiden sopivan minulle täydellisesti. Sanotaan, varmaan vielä tänäkin päivänä haikailisin niiden perään kaiholla, jos olisivat kauppaan jääneet! Hyvä ostos on siis sellainen, mikä päätyy oikeasti aktiiviseen käyttöön ja jonka ostamatta jättämisen ajatteleminen saa tuntemaan lievää kauhua.

Rakastan shortsien rentoa otetta, maailman paras jakku, lempinilkkurit sekä jättiläiskäsikoru sen sijaan vievät asua arkikelpoisemmaksi. Jos olisin ostohetkellä muistanut vakosametinkin lörpähtävän, olisin suosiolla ostanut kokoa pienemmät shortsit, nämä eivät kyllä enää valitettavasti ole mitään korkeaa vyötäröä nähneetkään!

13.5.2012

Luku 223.

bb2copy bb1copy

Minä lukeudun ihmisiin, jotka varmaan koko lopun elämänsä etsivät itselleen sopivaa naaman hehkeäksi muuttavaa meikkituotetta, oli se sitten meikkivoide tai mikä muu tahansa meikkipohja. Aiemmin hehkuttamani Nuxen mineraalimeikkineste osoittautui käytössä itselleni liian tummaksi ja oranssiseksi kun menin ja kalpenin ostohetken jälkeen entisestään, todennäköisesti ostin sen vääränä vuodenaikana.

Nyt olen kuitenkin onnistunut löytämään muutamat tuotteet, jotka ainakin toistaiseksi ovat itseäni miellyttäneet. Menin sitten innostumaan bb-voiteista, tosin vasta törmättyäni tähän Estee Lauderin yksilöön. Ensimmäinen reaktioni olikin kuullessani sanan bb-voide, että mikäs ihmeen Big Brother-voide nyt on tullut markkinoille mutta tiedon etsimisen jälkeen valaistuin, että kyseessä on vanha keksintö. Tosin, näitä bb-voiteita on tullut markkinoille kuin sieniä sateella ja itsekin kallistun vähän sille kannalle, että kyseessä on markkinointikikka, sävytetyn kosteusvoiteen uusi tuleminen uudella, meikkivoidemaisemmalla koostumuksella. Jos esim. mietitään Garnierin bb-voidetta, niin yhtä hyvin Korres voisi nimetä oman, hyvin meikkivoidemaisen kosteusvoiteensa bb-voiteeksi. Karkkipäivä-blogissa onkin mielenkiintoista keskustelua aiheesta!

Jos nyt sivuutetaan tuo nimikikkailu ja siirrytään itse tuotteeseen. Innostuin tästä Estee Lauderin yksilöstä nimenomaan siitä syystä, että moni kiiltelevän sekaihon omaava ihminen oli tuotteeseen mieltynyt. Omalla ihollani on myös tuota taipumusta ja juurikin tästä syystä sopivan meikkipohjan löytäminen on haastavaa. Täytyyhän tätä kokeilla, jos se lupaa antaa freesin mutta samalla peittävähkön lopputuloksen!

Otin riskin ja ostin tuotteen sen kummemmin testereitä kotiin pyytämättä, sillä tuote oli viime kuussa Sokosella tarjouksessa ja lähdin voideostoksille vähän viime tipassa. Kaupassa totesin, että tuote on suhteellisen miedosti hajustettu ja tuoksu on freesi.  Kartan nykyään voimakkasti hajustettuja tuotteita ja pyrin aina mieluiten valitsemaan sen, missä ei ole lisättyä hajustetta mukana. Täytyy toki muistaa, että ne ns. tuoksuttomatkin tuotteet aina tuoksuvat jollekin, siis raaka-aineille ja siksi tuotteisiin useimmiten sitä hajustetta lisätään, peittämään raaka-aineiden mahdollisesti epämiellyttävä ominaistuoksu.

Totesin kaupassa myös sen, että vaikka tuotteen vaalea sävy on oman ihoni talvisävyyn inasen liian tumma, on sen sävy kuitenkin passeli, ei mikään oranssi vaan kylmä, aavistuksen vihertäväkin beige. Jotenkin muistaisin, että sävy vastaisi hyvin paljon Lumenen meikkivoiteiden kolmossävyä ja olenkin aika hyvin Lumenelta löytänyt omiin sävyihini sopivia meikkivoiteita.

Itse levitän tuotteen suoraan puhdistetulle iholle ja voi pojat, kuinka hyvää jälkeä se tekeekään! Voide levittyy kuin unelma, ei lähde rullaamaan ja pysyy kutakuinkin päivän riennoissa mukana. Tosin, joudun kyllä sipaisemaan puuteria nenään sekä otsaan sillä valitettavasti jossain vaiheessa rasvat alkavat puskea ihon läpi. Mutta tykkään siitä, kuinka freesiltä, luonnolliselta ja huolitellulta iho näyttää tämän tuotteen kanssa! Ja mitä parasta, lopputulos on alkuunsa hyvin mattamainen eikä alusta asti liiankin hehkuva.

Ainoastaan siitä en ole täysin varma, kosteuttaako tuote loppupeleissä kuinka paljon ihoani. Ymmärsin Sannin kirjoituksesta, että peittävimmissä tuotteissa taas ei välttämättä ole niin paljon kosteuttavia ainesosia, siis mitä pigmentissä voitetaan, hävitään kosteudessa. Olen huomannut kasvojen toiselle puolen poskiin ilmestyneen muutaman kuivan pläntin, syynä toki voi olla jokin muu, kuten tällä hetkellä käyttämäni puhdistuaine, liian heppoinen yövoide tai meri- ja mineraalisuolakokeilut kasvojen hoidossa. Todennäköisesti jos ongelma jatkuu, etsin käsiini kosteusseerumin ja alan käyttää sitä, ainakin kasvojen kuivimmilla alueilla ennen tämän voiteen levittämistä. Mutta jotenkin se sotii sitten taas voiteen ideaa vastaan, itseäni aamu-unisena ihmisenä ilahduttaisi ajatus all-in-one tuotteesta, joka toimisi sekä kosteusvoiteena että meikkipohjana. Niin kai se vaan on, että kauneudenhoidon eteen täytyy jaksaa nähdä vaivaa enkä välttämättä nyt pitäisi pahana asiana seerumien kanssa kikkailua, sillä henkilökohtaisesti kyllä fanitan moisia tuotteita hyvien kokemusten ansiosta!

Vaikka olenkin jo jaaritellut aika kauan, muutama sananen vielä tuosta kuvassa näkyvästä Kanebon tuotteesta. Se oli puhdas heräteostos Stockkan hulluilta päiviltä, mutta etäisesti ostotilanteessa muistelin Sensaisti-blogista lukemaani kikkaa kaulan ja kasvojen sävyeron tasoittamisessa ja siihen tuo kevyesti sävyttävä geeli onkin mitä mainioin, sillä saa myös kauniin hehkun poskille! Tosin, en ole täysin varma onko tämä tuote aiheuttanut näppyjä poskiin, sillä sellaisia pirulaisia on puskenut esiin juuri niihin kohtiin, mihin olen tuotetta laittanut. Kokeilut siis jatkuvat mutta nyt painun pehkuihin, sillä kaikista tärkein asia kauneudenhoidossa on kunnon yöunet sen ohella, mitä syöt ja juot.

11.5.2012

Luku 222.

Mitä kaunein ja surumielisin kappale, sitä pysäyttävämpi video. Olen sanaton.


10.5.2012

Luku 221.

kynnet1

Inhorealistisista kynsivalokuvista jälleen kerran hyvää iltaa! Sitten viimeisimmän, olen oikein urakalla innostunut kynsitaiteilusta oivallettuani, että se on vähän kuin isojen tyttöjen värityskirjan värittämistä ja mitä parasta, kukaan muu ei ole määrittänyt mitä saa värittää! Mukaan on mahtunut ihan peruslakkauksia mutta joskus, kun aika on antanut myöden, olen saattanut väkertää jotain astetta speciaalimpaa. Innostuin löydettyani Nude-blogista hauskan tee-se-itse kynsitarraniksin ostamaan kaupasta teippirullan ja hyödyntämään sitä lakkailussa, tällä kertaa kikkailin kynsiin puolikuulakkauksen. Täytyy kyllä sanoa, että homma vaatii lisäharjoitusta eikä tuo teippi välttämättä ollut paras vaihtoehto kynsilakan raajaamiseen, lakka nimittäin muutamissa kynsissä falskasi teipin alle eikä rajauksesta täten tullut siistiä.

Mutta tulipahan tehtyä, vaikka useimmiten vannonkin, siis se realisti-minä, rapautuneen kynsilakkauksen nimeen, soisin tällaisen lakkauksen kestävän kauniina pidemmän kuin päivän-valitettavasti tämä punainen Lumenen lakka ei ole sieltä kestävimmästä päästä.

5.5.2012

Luku 220.

kukkatoppi5copy kukkatoppi1copy
kukkatoppi3copy

Sorruin sitten vaatteeseen, millaiseen en olisi voinut kuvitella pukeutuvani-pastelliseen kukkatoppiin! Satuin piipahtamaan Monkissa, tarkoitus oli katsoa, josko löytäisin uuden lompakon vanhan, hasardin yksilön tilalle jonka korttitaskut ovat venähtäneet ja jonain päivänä huomaan tipauttaneeni pankkikortin matkan varrelle. Lompakkoa ei löytynyt, ne vaikuttivat liian muovisilta mutta puuvillaista kukkatoppia en kyennyt vastustamaan vaikka kuinka yritin takoa järkeä päähäni.

Ihastuin aluksi kuosin sijaan topin leikkaukseen ja tiedustelinkin olisiko toppeja muissa väreissä ja kuoseissa. Se toinen vaihtoehto oli kukkakuosia huonompi ja sovittaessani totesin, ettei tämä hempeä värimaailma paha ole-jos nyt oikein rehellisiä ollaan, niin topin värit sopivat omiin väreihini täydellisesti mutta samaan hengenvetoon todettakoon, ettei tarkoitus ole täyttää vaatekaappia pastellisilla unelmilla!

Olen suorastaan liekeissä topin pin up-henkisyyden sekä 90-luvun grungen sekoituksesta, toppi on leikattu hyvin korsettihenkisesti joten alle ei tarvitse rintaliivejä. Nyt on kesäksi kunnon kesätoppi, koskahan minulla olisi moinen viimeksi ollut, ehkä silloin kun farkut, adidaksen superstarat sekä toppi oli se kuumin vaateyhdistelmä eli kauan, kauan sitten!

4.5.2012

Luku 219.

sinimekko2copy sinimekko6copy

Asu ajalta, jolloin koivut eivät vielä kukkineet ja kylmä viima sai paikoitellen toivomaan, että nahkarotsin sijaan olisi kiskonut talvitakin ylleen. Mutta kyllä sen kylmän kesti kuin nainen, kun yllä oli itse tehty mekko, jonka tähtitaivaskankaan silppuamista vaatteen muotoon mietin lähes vuoden päivät-en olisi millään osannut päättää, ommellako se mekon, paidan vaiko hameen muotoon.

Päädyin loppujen lopuksi mekkoon, sillä sitä voi tarpeen tullen käyttää myös paitana! Tosin, mekko lienee ehkä liioiteltu termi, helman pituudeltaan tämä on enemmän tunika. No, aina ei voi onnistua, varsinkin jos ei muista merkitä kaavaan niitä kriittisiä lisäsenttejä, jotta vaate olisi tunikan sijaan mekko.

Kenties harkitsen helmaan pidennyskaistaleen ompelemista tai sitten vaan etsin käsiini ne päheimmät alusmekot, joiden helma nimeenomaan saa pilkahtaa mekon alta. Siihen saakka, vahvat denierit tulevat tutuiksi.