Luku 219.

Asu ajalta, jolloin koivut eivät vielä kukkineet ja kylmä viima sai paikoitellen toivomaan, että nahkarotsin sijaan olisi kiskonut talvitakin ylleen. Mutta kyllä sen kylmän kesti kuin nainen, kun yllä oli itse tehty mekko, jonka tähtitaivaskankaan silppuamista vaatteen muotoon mietin lähes vuoden päivät-en olisi millään osannut päättää, ommellako se mekon, paidan vaiko hameen muotoon.

Päädyin loppujen lopuksi mekkoon, sillä sitä voi tarpeen tullen käyttää myös paitana! Tosin, mekko lienee ehkä liioiteltu termi, helman pituudeltaan tämä on enemmän tunika. No, aina ei voi onnistua, varsinkin jos ei muista merkitä kaavaan niitä kriittisiä lisäsenttejä, jotta vaate olisi tunikan sijaan mekko.

Kenties harkitsen helmaan pidennyskaistaleen ompelemista tai sitten vaan etsin käsiini ne päheimmät alusmekot, joiden helma nimeenomaan saa pilkahtaa mekon alta. Siihen saakka, vahvat denierit tulevat tutuiksi.