Luku 284.

Päätin sitten minäkin huumaantua lahkolaismekoista, jotka ovat kuin suoraan amish-tytön vaatekaapista. Siveän mittainen villakreppimekko on itse ommeltu, kaavat otin valkoisesta lakanakangasmekostani, muokaten niitä vähän. Tästä tuli pidempi ja laskosten ansiosta leveämpi. Pohdin kuminauhavyötärön ja laskosten välillä, onneksi päätyen jälkimmäiseen.

Materiaalina villakreppi on ihanaa, se laskeutuu, on lämmin muttei liian lämmin ja ennen kaikkea-se ei rypisty. Kangas on laiskan ompelijan unelma, saumojen silityksen sai melkein unohtaa sillä yksinkertaisesti niitä ei voinut silittää auki, kiitos materiaalin "pulleuden". Itse kylläkin ompelin ranskalaiset saumat kaikkialle, mihin vain pystyin, olen todennut sen olevan siistein ja kestävin ratkaisu.

Mekon mallin ollessa konservatiivinen, revittelin yksityiskohdilla. Pääntielle en ommellut muotokaitaletta, ainoastaan mekkokankaasta vinoon leikattu ja pääntielle ommeltu suikale estää se, ettei mitään holtitonta purkautumista pääse tapahtumaan. Helmankin ainoastaan saumuroin, tosin siitä syystä, etten osannut päättää helman oikeaa mittaa. Taidan jättää sen noin, sitä paitsi monissa monen sadan euron mekoissakin on jätetty helma vallan huolittelematta!