Ampiaispesäkampaus on kampaus tämän tytön mieleen. En edes muista, kuinka vanha olen ollut tajutessani sen upeuden, veikkaisin olleeni hyvin, hyvin nuori. Lapsena piirsin tyttöjä, joiden hiukset olivat kammattu pesän muotoon. Piirsin tyttöjä myös läpi kouluaikojen, suurimmalla osalla taisi olla ampiaispesäkampaus. Sanomattakin on selvää, että hyvin usein, varsinkin juhlaviin tilaisuuksiin, väkertelin ampiaispesäkampausta-tosin ylioppilaaksi päästessäni kutrejani koristivat kiharat, jotka sopivat 70-luvun bohotyttötyyliin paremmin, kuin 60-lukua huokuva boheemi nuttura. Saadessani ammattitutkintotodistuksen, 70-luvun kiharoiden sijaan, yllätys yllätys, väkersin jonkinsorttisen ampiaispesäkampauksen hiuksiini.
Harmi kyllä, kampaus unohtui jossain vaiheessa. Värjäsin hiukset tummiksi, niitä oli luontevin pitää auki. Eikä ampiaispesäkampaus oikein toimi selkeän otsiksen kanssa, otsatukan kuului siihen aikaan kutittaa silmiä. Sitten tuli kampaaja, joka pätkäisi hiukset lyhyiksi. Jossain vaiheessa tajusin, että lyhyisiin hiuksiin saa myös taiteltua jotain ampiaispesäkampausta muistuttavaa sörttöä, kunnes taas tuli kampaaja, joka pätkäisi hiukseni niin lyhyiksi, ettei niiden voinut antaa kuin vaan olla.
Olen nyt kesästä asti kasvattanut hiuksiani, tavoite olisi olkapäitä hipovat kutrit. Ja voi kuulkaa, hiusten kasvattaminen on kyllä suoraan sanottuna perseestä! Olisin ottanut kovat keinot käyttöön eli pään pipon sisällä muhittamisen, ellen olisi Mintun blogia lukiessani melkein tippunut tuolilta, innostuksesta siis, hiusinspiraatiopostauksen kaksien ensimmäisten kuvien tyttöjen hiukset oli kammattu niin kuin olen aina haaveissani halunnut hiusteni kampautuvan. Itsekseen, mieluiten. Vaivaa näkemättä, ehdottomasti!
Päätin eräänä päivänä, jolloin minulla oli aikaa puunata naaman ohella myös hiukset, testata miten sellainen, boheemi ampiaispesää henkivä kampaus taipuisi hiuksiini, olisiko niissä jo tarpeeksi pituutta taipua moiseen muotoon.
Ja voi pojat, kuinka ilahduinkaan tupeerauskamman ja hiuslakan tehtyä tehtävänsä, vaikka lopputulos onkin realistisesti sanottuna kaukana ampiaispesästä ja varsinkin Mintun postaamista kuvista, niin olen silti onnellinen. Hiukset ovat kuitenkin selvästi erilaiset verrattuna siihen, miltä hiukseni yleensä arkisin näyttävät! Taidan ottaa tästä tavan, jos tupeerauskampaa hiuksille näyttämällä saa koko päiväksi muikean hymyn kasvoille, on se merkki siitä, että tupeerauskampaa täytyy näyttää useamminkin hiuksille.
0 Kommentit
Lähetä kommentti