Pages



27.12.2012

Luku 296.

uhanahame6 uhanahame4

Tämän talven ehdoton järkiostos olisi ollut uudet talvikengät. Mutta koska sellaisia ei vain osu kohdalle ja Zalandon sekä allekirjoittaneen sekoilujen ansiosta talvikengät ( eli ne kiilakorkotennarit ) eivät koskaan saapuneet perille, lompsitaan sitä sitten vanhoissa yksilöissä. Uusia kenkiä ei siis näy eikä kuulu, sen sijaan investoin kaverini Hannan ja Hannan kaverin Miran pyörittämän vaatemerkin UhanaDesignin villahameeseen Kaapelitehtaan joulumyyjäisissä!

Hame on aivan mahtava, lämmin, hyvin istuva sekä tuo kuosi-niin mieletön! Uhanan neuleet muuten neulotaan Suomessa, hame on neulottu merinovillasta. Merinovilla onkin omasta mielestäni eräs helppohoitoisin villalaatu, se ei juuri liiemmin nenäänsä nyrpistä pesusta mutta siistiytyy niin mahtavasti tuuletuksenkin voimasta.

Siitä asti, kun hameen ostin, en ole oikein malttanut mitään muuta vaatetta ylleni pukea, yläosan oheen siis. Ja pakko sanoa, tämä sinappinen pusero on kuin tehty tälle hameelle, sitten kun maltan testailen hametta muidenkin yläsosien kanssa! Voitte vain uskoa, kuinka paljon huvitti joulusaunan jälkeen, sinappipaita yllä saada rinnuksilleen granaattiomenan mehut, nimimerkillä ensi kerralla osaan käsitellä hedelmän oikein. Vaikka olin varma, että nyt paita meni ikipilalle, peseytyivät mehut tyystin pois-tosin pesinkin paidan heti enkä vasta päivien päästä. Paidan sametti on muuten ällistyttävän likaa hylkivä eikä edes kerää itseensä juuri liiemmin pölyä tai muuta tauhkaa, kissankarvojen hylkivyyden pääsenkin testailemaan tovin päästä kun vanhempieni kissat joutuvat halihyökkäyksen kohteeksi!




20.12.2012

Luku 295.

haret6 haret5 haret7 haret8


Se on otsis, sanoi Salka kun silmiään ylös muljautti. Ja väärään suuntaan kammattuna, pipon alla muhineena ja sen jälkeen muotoilutuotteilla korjattuna mutta minä tykkään siitä juuri näin, epämääräisenä! Hiukset ovatkin nyt lähes tyystin saavuttaneet oman värin ja ehkä puolen vuoden päästä tavoitellun minimipituuden. Kyllä sitä jaksaa taas kasvattaakin, kun reuhkassa on uusi ilme!

17.12.2012

Luku 294.

113.1212 114.1212

Maailman suloisin paljettihame esittäytyy teille maailman surkeimmissa salamavalolla otetuissa kuvissa, testit jatkuvat sen suhteen, miten saada kameran oma salama toimivaksi ( ja jos joku ehdottaa erillisen salamalaitteen ostamista niin sanottakoon, että se ei välttämättä ole kätevin ja asiaansa ajava, jos kuvia otetaan pystysuunnassa mutta samaan hengenvetoon mainittakoon, että erillisen salaman hankkiminen kyllä jollain tasolla kiehtoisi ).

Mutta hame, sitä tulin katsoneeksi syksyllä useammankin kerran Vero Modassa, kunnes eräänä kertana huomasin omaa kokoani olevan jäljellä tasan yhden kappaleen verran. Ja siitä se sitten lähti mukaani.

Rakastan tässä hameessa paljettien värisävyä sekä leikkausta, tämä ei ole mikään piukka makkarankuori! Olen oppinut, että paljetit ovat parhaimmillaan väljästi laskeutuvassa vaatteessa, minulla on piukea, itse tehty paljettihame mutta se ei enää valitettavasti taida istua toivotulla tavalla tai sitten minusta on tullut konservatiivinen helmanpituuden suhteen!

Paljettihame on parhaimmillaan joko pörröisen neuleen tai rennon collegepaidan kanssa, mutta aion ehdottomasti testata, miten kirppikseltä löydetty silkkikauluspaita tulee hameen kanssa toimeen.

Pakko muuten hehkuttaa huonojen kuvien yhtä hyvää puolta, jostain syystä hiukseni näyttävät niissä yllättävän punaisilta, vaikka niille ei ole tehty viime aikoina niin yhtään mitään! Ja jostain syystä tuo väri muistuttaa sitä, miltä yksittäinen hius näyttää tarkasteltuna, siinä on sellainen kaunis kultaisen vaaleanruskean kuparinen sävy ja olen aina vähän harmitellut, ettei se kuitenkaan tule esiin koko kuontalossa. Toki valo vaikuttaa hurjasti, päivänvalossa hiukset näyttävät enemmän maantienharmailta, vaaditaan ilmeisesti sähkövalo tuomaan ne uudet ulottuvuudet hiuksista esiin!

11.12.2012

Luku 293.

diormu1 diormu3 diormu4 diormuu

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä flikka on kyllä meikki- ja sävyttävä päivävoidetyttö henkeen ja vereen. Maailmani ei kaadu siihen, jos lähden kylille ilman sävyvoidekerrosta mutta jos sellaista haluan naamaani lutrata, valitsen mieluiten nestemäisen version, puuteristen sijaan. Mineraalimeikit ovat kyllä kivoja, mutta jotenkin niistä vain puuttuu se jokin.

Tähän ikään mennessä olen kokeillut meikkivoidetta jos toista, kuitenkaan löytämättä sitä täydellistä, jota ostaisin yhä vain uudestaan ja uudestaan. Nyt olen kuitenkin löytänyt sangen varteenotettavan vaihtoehdon. Hän on Diorin Nude. Nude on aiempiin meikkivoiteisiin verrattuna jostain täysin toisesta maailmasta. Se levittyy hyvin, ei rullaudu, peittää hyvin mutta antaen silti luonnollisen lopputuloksen. Iho on kin keijukaisella konsanaan! Tämä on ensimmäinen meikkivoide, joka ei puhelinsoiton jälkeen ole sotkenut puhelimen kosketusnäyttöä ja pysyy suhteellisen inhimillisen näköisenä koko päivän. Aivan parhautta, sanoisinko! Kuvista näkee, millaisen lopputuloksen meikkivoiteella saa aikaan, ylimpänä vasemmassa kuvassa on meikkivoiteettomat kasvot ja oikeassa Nudella meikatut, muissa kuvissa on erona ainoastaan laitetut hiukset, poskipuna ja sipaus Guerlainin ihania, karkkipuuterikuulia ( joita en vaan voinut vastustaa ja joiden ansiosta jouduin seikkailemaan eri Sokosten väliä, kun keskustassa ne oli myyty loppuun!)

Mutta niin se vain menee, aina kun kuvittelet löytäväsi jotain täydellistä, ei se sitä olekaan. En ole aivan varma, tukkiiko tämäkin meikkivoide ihohuokoseni, siitäkin huolimatta että olen ottanut kaksoispuhdistuksen käyttöön. Lisäksi saman sarjan peitevoide silmänalusille sai silmänaluseni kukkimaan, olen yrittänyt iltapesun jälkeen kovasti tutkia, johtuuko ihon punoitus vain puhdistuksen jälkeisestä olotilasta vai onko syypäänä meikkivoide, joka pakkelin alla pistää ihon punoittamaan niin, etten sitä huomaa?( Tosin ihoni on oikeastaan aina punoittanut ja varsinkin talvisin, joten tiedä sitten, mikä on mitäkin punoitusta!) Iso miinus tulee myöskin hajusteista, jotka eivät ole sieltä ihoystävällisimmistä päästä ( samoja hajusteita on toki Guerlainin puuterikuulissa mutta en koe niitä niin pahoina, sillä tuotetta sipaistaan meikatuille kasvoille pieni määrä, meikkivoidetta taas levitetään suoraan iholle, runsaammin annosteltuna ).

Suhtaudun loppujen lopuksi hyvin ristiriitaisesti tuotteeseen. Tykkään sen monista ominaisuuksista, mutta vaakakupissa painavat ne huonot puolet ehdottomasti enemmän. Ostaisin tuotetta jatkossa uudelleen, jos se olisi täydellinen ( ja meikkivoiteen hinnan huomioiden tuotteen täytyy olla enemmänkin kuin täydellinen, itse ostin omani laivalta joten mahdollinen epäsopimattomuus ei ketuta ihan niin paljon kuin maista täydellä hinnalla ostettuna), nyt käytän tämän pullon loppuun viikonloppu- ja juhlameikkivoiteena , ellei mitään uusia sivuvaikutuksia ilmene ja samalla harmitellen, ettei meistä tullut uusia parhaita ystäviä.

9.12.2012

Luku 292.










Olen tällä hetkellä erittäin, erittäin ylpeä kaveristani Hannasta, joka laittoi hynttyyt yhteen opiskelukaverinsa Miran kanssa. Hynttyyt yhteen synnytti uuden vaatemerkin, Uhana Designin jonka ensimmäinen mallisto on ulkona nyt! Karhuneule, ankkurihame, kissa t-paita, musta korkeavyötäröinen hame ja nuo korut..aivan mahtavia, kuten koko mallisto. Aion ehdottomasti tehdä tuotteiden kanssa lähempää tuttavuutta, jahka vain pääsen niiden kanssa paijausetäisyydelle! 

Uhanaa myydään Tampereella Super Mukavassa sekä Kehräsaaressa, PikkuPutiikit nimisessä putiikissa. Me pääkaupunkiseutulaiset pääsemme ensi viikonloppuna Korjaamon joulumyyjäisissä tekemään tuttavuutta Uhanan tuotteiden kanssa, itse aion ehdottomasti suunnata apajille lauantaina kun Tampereelle ei valitettavasti  ole lähiaikoina reissua tiedossa ( tosin, Uhana on yksi hyvä lisäsyy ottaa suunnaksi Tampere, kaikkien siellä asuvien kaverien lisäksi!).

kuvat Uhana Designin nettisivuilta

6.12.2012

Luku 291.

61.1212 62.1212 63.1212


Tyylibloggaamisen ansiosta minulle on kehittynyt vaisto vaatteiden ostamisen suhteen. Tiedän nimittäin heti, onko vaate minua varten vai ei. Tämän sinapin värisen puseron bongasin ollessani tupakalla Hakaniemen Lindexin edessä näyteikkunasta, katsoin kelloa ja totesin että ehdin käydä sen ostamassa ennen metroon hyppäämistä. Nappasin puseron, kävelin kassalle ja varmistin, että onhan aletuotteella vaihto- ja palautusoikeus. Sillä vaikka vaistoni onkin terävöitynyt huippuunsa, tulee silloin tällöin tehtyä huteja. Mutta se kuuluu elämään, erehtyminen.

Vaikka väri ei ole tyypillisintä minua eikä välttämättä sovi minulle parhaiten, rakastan sitä. Se on kaunis, ruskeaan taittava keltainen, ehta sinappi! Parasta tässä on se, että mustaan yhdistettynä se ei näytä liian ampiaismaiselta eikä kärppien nimeen vannovalta. Ja sinisten vakosamettishortsieni kanssa aivan mahtava yhdistelmä, lisäksi H&M:n ja Marnin yhteistyömalliston käsikoru on kuin tehty paidan kaveriksi.



2.12.2012

Luku 290.


Olen aina pitänyt Guerlainia mummo-, rouva- ja mamsellimeikkimerkkinä. Siis niin kauan, kun olen ollut tietoinen, että kyseinen merkki on edes olemassa. Mutta Shalimar vie mielikuvat äidinäitiin, en tiedä käyttikö hän koskaan kyseistä tuoksua vaan se olisi voinut olla sellainen, joka hänen peilipöytänsä yltä olisi löytynyt. Joka tapauksessa oman äitini peilipöydän päällä Shalimar asustaa, ehkä tämä Guerlain innostus kulkee veressä.

On siis sanomattakin selvää, että mielestäni Guerlain tekee kaikista kauneimmat meikit ja pakkaukset. Meteorites puuterikuulat ovat kuin sokerihuurteella kuorrutettu karkki, jonka pahaa aavistamaton poikaystävä pistäisi poskeensa makeanhimon yllättäessä. Myönnän, voisin itsekin niitä muutaman nassuuni kiskaista, niin syötävän suloisia ne ovat! Sokerihumalan kruunaa pakkausten mieletön kukkakuvio, se on yksinkertainen, tyylikäs ja ajan hammasta kestävä. Siis mä en kestä, kuinka kauniita nuo voivat olla!

Ainoa este sille, etten jo ole täyttänyt peilipöytääni Guerlainin tuotteilla on hinta, se on suorastaan viiltävän riistävä. Herran jumala, jos kivipuuteri maksaa lähemmäs 150 euroa, niin se kyllä jää kauppaan. Tuon summan jälkeen pienet karkkiset puuterikuulat tuntuvat suorastaan inhimillisen edullisilta ( maksavat kuitenkin yli 50 euroa) eikä meikinpohjustusainekaan ole ihan tolkuttoman kallis ( maksaa n. 67 euroa..). Tai, ovat ne kyllä edelleenkin ihan järisyttävän hintaisia. Täytyykin kyllä ehdottomasti hyödyntää nurkissa pyörivä risteilylahjakortti, tosin tiedä sitten tuleeko laivalta kosmetiikan ostaminen loppupeleissä halvemmaksi, ellei sitten pakkaa eväsleipiä mukaan. Ja eväsleivät ja Guerlain, jokin ei ehkä sovi yhtälöön. Guerlain ei siis taida olla edes semisti laihialaisten meikkimerkki.

Mutta jos en olisi semisti laihialainen, vaan asuisin vanhassa rintamamiestalossa, jossa olisi Laura Ashleyn kukkatapetit ja muutenkin vintagehenkinen fiilis, alkaisi jokainen aamu niin, että puunaisin itseni vanhan antiikkisen peilipöydän äärellä. Karkkipuuterikuulilla ja meikinpohjustushelmillä loihtisin keijukaismaisen meikin, lopuksi kruunaten kokonaisuuden parfymoidulla puuterilla ( tosin, en ikinä kyllä suostuisi suihkuttamaan kasvoille parfymoitua puuteria, joka on siis tuossa suihkepullossa, konsepti kuulostaa aika silmiä ja nenää ärsyttävältä mutta sallinette ajatuksen mielikuvissani).

Miten lukijoilla, missä teillä menee kipuraja kosmetiikan hinnan suhteen? Entä kuinka paljon teillä itse pakkaus vaikuttaa ostopäätökseen? Itse näen asian niin, jos tuotteen kaunis pakkaus ja sisältö aiheuttavat joka kerta tuotetta käytettäessä suurta riemua, ei se voi olla huono asia, vaikka tuote olisikin hintava. Karkkipuuterikuulat kyllä jossain vaiheessa muuttavat peilipöydälleni, se on vissi se!