Pages



26.2.2013

Luku 314.

268.213 269.213

Astetta edistyksellisempi arkimeikki ei sisällä kiireessä naamaan lätkittyä meikkipohjaa, ripsaria ja kulmakynää ( ja salamana ovesta ulos säntäämistä) vaan jotain vähän enemmän. Tänään minulla oli teoriassa ja käytännössä aikaa, joten innostuin rajaamaan silmät kullan värisellä meikkikynällä, levittämään sävyttävän päivävoiteen skunkkisiveltimellä sekä sipaisemaan poskipäille aavistuksen verran ekstrahohtoa.

Annoin pääpainon olla hohtavassa ja "huolitellussa" meikkipohjassa joten laitoin vain ripauksen poskipunaa sekä huulille sävyttävää huulirasvaa, etteivät ne veisi huomiota kauniista ihosta! Ei sillä että kokisin tämän finnien sekä laajentuneiden ihohuokosten valtaamaa ihoa erityisen helpoksi meikata ja lopputuloskin on monta kertaa ihon kauneuden suhteen, sanonnan, "kauneus on katsojan silmässä" mukainen. Ehkä nöyrryn ja haen lopputulosta helpottavan meikinalusvoiteen, joka loihtisi pahimmat laajentuneet huokoset piiloon ( ja kyllä, minä rakastan ihohuokosiani, niillä on tärkeä tehtävä ja olo olisi varmaan orpo, jos naamassa ei olisi mitään virheitä, täytyy muistaa olla kiitollinen niistä virheistäkin! ).

Normaalisti levitän sävyttävän päivävoiteen sormin mutta jostain syystä nenäni on villiintynyt kesimään, olen kenties innostunut uudesta kuorinnasta liikaa ja pari kertaa viikossa on liian tiheä tahti iholleni. Totesin eilen, että väripigmenttiä sisältävät ohuetkin voiteet näyttävät nenän päälle levitettyinä järkyttäviltä ja päätin heti seuraavana päivänä testata, saisiko skunkilla levitettynä inhimillisempää jälkeä aikaan. Ja kyllä, varovasti töpsötellen, skunkki loihti siistin nenän! Suosittelen skunkkisivellintä todella lämpimästi pintakuivalle iholle, jolle meikkivoiteet saattavat monta kertaa jumahtaa, korostaen kuivia sekä hilseileviä kohtia. Se olikin itselläni suurin syy, miksi alunperin tämän siveltimen edes ostin, enkä ole katunut!


22.2.2013

Luku 313.

huulipuna2 huulipuna7 huulipuna1

Sävyttävä päivävoide sekä poskipuna ovat arkiaamujeni salainen ase ripsarin ja kulmakynän ohella mutta nyt näyttää pahasti siltä, että olen löytänyt huulipunat jälleen kerran! Huulipuna vaan tuo sitä kaivattua särmää, vielä kun oikeasti muistaisi useammin punata huulet ( välineet kyllä muuttivat käsilaukkuni meikkipussiin, mutta se muistaminen..sen suhteen vielä tehdään töitä! Nimimerkillä alkava dementia-83 ). Huulipuna on jälleen kerran Cliniquen kaupanpiällisiä, todennäköisesti High Impact huulipunan aiempi versio sillä ainakaan tätä Orange Burst sävyä ei enää löydy Cliniquen nettisivuilta. Harmi, sillä alun epäröinnin jälkeen ihastuin sävyyn ja voisin punan loputtua ostaa toisenkin-toisaalta minun käyttötahdillani puna pilaantuu ennen kuin ehtii kulua loppuun. Ja onpahan hyvä syy etsiä joku toinen, ihana oranssi puna sitten joskus!

Sävyttävä päivävoide on kyllä ehdoton suosikkimeikkipohjani arkena, se on niin näppärä ja helppo, hätätilanteessa sen voi levitellä vaikka millaisessa kiireessä, ilman peiliä, skipaten kasvojen "aamupesun". Eli silloin, kun on tulipalokiire. Cliniquen Moisture Surge on tosin jo melkeinpä kosteuttava meikkivoide, kuin sävyttävä päivävoide, niin pigmenttistä se on! Tarjoaa siis hyvän peittokyvyn minun tarpeisiini, missään nimessä en halua paksua pakkelia vaan ohuen, hengittävän meikkipohjan joka lähinnä tasoittaa ihon väriä ja peittää pahimmat näppypunoitukset. Mainiota tuotteessa on myös sen suojakerroin SPF15 sekä oikeasti kosteuttava fiilis ( en ole aivan varma, kuinka paljon tuotteen sisältämä mentholi vaikuttaa raikastavuudellaan tuohon kosteuttavaan fiilikseen, mutta ei tämä toisaalta mitään pelkkää silikonihöttöäkään ole ). Tuote pysyy siistinä useammankin tunnin mutta iltaa kohden huomaa, että tuote ikäänkuin osittain haihtuu pois, osittain muussaantuu eli muuttuu mössöksi ( eritoten nenällä sekä kulmakarvojen välissä ). Itse yleensä laitan tuotteen alle kevyen kosteusvoiteen, kesällä tämä varmaan menisi ilman lisäkosteutuksiakin.

Olen kuullut, että ihmisillä on ollut ongelmia Cliniquen meikkipohjien sävyjen kanssa. Niin minullakin, mutta onneksi tuotteen sävy kaksi ( Very Fair-Neutral ) on minulle just eikä melkein, tosin näin sydäntalvella kenties inasen inan liian tumma. Itse en kuitenkaan ole se kalkkilaivan kalkkisin kapteeni mutta samaistun kalpea hipiästen tuskaan Cliniquen meikkipohjien sävyjen äärellä. Tässäkin tuotteessa on vain kuusi sävyä mutta huomioiden tuotteen funktion, se oikeastaan kuulostaa ruhtinaaliselta! Saa nähdä, mikä sävy sopii kesähipiääni mutta taattua on, että ostan tätä toistekin, sillä tämän tyyliset päivävoiteet yhdistettynä tiukkoihin kriteereihini ( ei lisättyä tuoksua eikä tuoksuja, jotka ovat naamioituneina eteerisenä öljynä tuotteeseen )ovat kyllä kiven alla!

19.2.2013

Luku 312.

silkkipaitis3 silkkipaitis1

Vaalea silkkipaita, helmet ja farkkushortsit, yllättävä mutta yllättävän hyvin toimiva yhdistelmä! Tosin en oikein tiedä, olenko kasvanut farkkushortsiajasta ulos, mielelläni olisin pukenut farkut mutta ne sopivimman väriset olivat pyykissä. Ja silkkipaidan kaverina on kuitenkin kivoimmat nämä tällaiset resuiset shortsit, kuin esimerkiksi sellaiset ybersiistit, korkeavyötäröiset-joita ei tosin vaatekaapistani farkkuisina löydy! Kenties etsin seuraavaksi alaosaksi, kuosihousujen lisäksi, nahkashortsit tai hameen, sellaiset voisivat olla aika reteä veto aavistuksen mummomaisten yläosieni ( silkkipaidat, kukkapaita sekä kashmirneule) pariksi!

17.2.2013

Luku 311.

IMG_1791

Päätin viettää tämän kuun lompakon nyörit visusti kiinni mutta sallien tilipäivänä yhden täsmäostoksen, joka sisältäisi kaksi kauan himoitsemaani tuotetta, japanilaisen V 10 Plus sarjan kuorintageelin sekä hyaluronihapposeerumin! Näin yhden illan tuttavuuden perusteella olen rakastunut kuorintaan, joka on tehokkain kokeilemani kemiallinen kuorinta, seerumin kanssa vielä vähän hankiskellaan.

Mutta mikä ihme on tuo V 10 Plus? Ei, se ei ole auton voiteluöljymerkki vaikka siltä kuulostaakin vaan japanilainen kosmetiikkasarja, joka sisältää kemiallisen kuorintageelin, puhdistusaineen sekä kymmenen seerumia, räätälöityinä eri iho-ongelmiin. Tuotteista on riisuttu hajusteet, parabeenit, mineraaliöljyt ja keinotekoiset väriaineet pois joten ne sopivat mahdollisimman monille ja tämä flikka onkin siitä mielissään! Jo kymmenen päivän käytön jälkeen luvataan näkyviä vaikutuksia, annosteluna kolme seerumitippaa aamuin illoin. Seerumeita voi myös yhdistellä, itse huomaan miettiväni, voisiko epäpuhtaalle iholle tarkoitettu c-vitamiiniseerumi tehdä ihollani ihmeitä vai sopisiko lakritsa paremmin, harmi vain niistä ei ole näitä pienempiä, 10 ml pikkupulloja kuten hyaluronihaposta ( ja kolmesta muusta seerumista ). Palaan tuotteisiin myöhemmin kun osaan sanoa niistä vähän enemmän mutta ainakin tässä vaiheessa lupaavalta vaikuttaa!

15.2.2013

Luku 310.

sy-voiteet

Silmänympärysvoiteet. Mikä ihana turhake, voisi moni ajatella. Ja varmasti ajatteleekin. Itse olen jo 16-vuotiaasta asti kiltisti rasvannut silmänmpäryksiäni tätä varten suunnatulla rasvalla, ensimmäinen sy-voiteeni taisi olla Body Shopin kirkas, geelimäinen voide! Toki on saattanut olla kausia, jolloin rasva on ollut sama, kuin muualla kasvoissa, rehellisesti sanottuna en muista mitä rasvaa olen milloinkin silmänalusilleni ja ylipäänsä kasvoilleni laittanut, mutta Body Shopin sekä yhden Nivean rasvan ainakin muistan ( ja voi vide, jos siihen aikaan kun olin itse parikymppinen, olisi blogit olleet jo mainstreamia ja oman elämän dokumentointi olisi yltänyt myös kauneudenhoitoon..olisi jotenkin ihana muistella ja fiilistellä kuvien sekä tekstien kautta, mitä tuotteita on milloinkin käyttänyt!). Itse uskon, että silmänympärysihoa rasvaamalla ei mitään ihmeitä tehdä, mutta jos sillä onnistuu ennalta ehkäisemään rypyn jos toisenkin sekä yllä pitämään oikeanlaisen kosteustasapainon, niin ollaan jo täytetty minun odotukset! Rasvan suhteen en siis odota kuuta taivaalta, lähinnä sitä perushoivaa, hajusteettomuutta ( hajustetut sy-voiteet ovat kyllä paholaisen keksintö, sanon ma!) sekä sitä, ettei tuote aiheuta turvotusta tai epämääräisiä näppyreaktioita. Toki se olisi ihanaa, jos voiteella saisi taiottua hehkeän, virkeän sy-ihon mutta hei, olen tässä suhteessa realisti!

Tämän hetkinen silmänympärysvoiderepertuaarini koostuu kolmesta eri rasvasta. Avenen Soothing Eye Contour Creamia on jo toinen tuubi menossa mutta mikäpäs siinä, vallan mainio rasva on kyseessä! Tällä voiteella on parannettu muista voiteista tai meikeistä johtuneita ärsytysreaktioita ( mm. Louis Widmerin sekä Vichyn voiteet ovat saaneet sy-ihon kukkimaan, ihan hyvin apteekkirasvoilta ), tätä voi valmistajan mukaan myös levittää huoletta yläluomellekin. Todella mainio rasva, jonka mainious ei perustu turhiin lupauksiin kymmenen vuotta nuoremmasta, rypyttömästä silmänympärysihosta vaan oikeaan hoitavuuteen sekä rauhoittavuuteen. Toimii ainakin minun kenkuilla silmänympäryksillä!

Erisanin uudistava silmänympärysvoide on taaseen uusi tuttavuus, joka on ylipäänsä löytynyt kauppojen hyllyiltä vasta reilun kuukauden päivät. Siinä missä Avenen rasva on lähinnä yökäytössä, Erisan on ottanut aamuvoiteen paikan, sillä tämän rasvan päälle meikki levittyy nätimmin. Erisan on edulliseen hintaansa nähden todellinen löytö ja sisältää nyt muodissa olevaa hyaluronihappoa ( jota löytyy myös Avenenkin voiteesta, tunnistan tätä nykyä inci-listasta tämän, glyserolin, muutamat hajusteet sekä jotain muita yksittäisiä ainesosia, jee! ), mutta toisinaan tämä rasva reagoi iholla hassusti, rasvan levityksen jälkeen iho ikäänkuin hikoilee! Tuote on kuitenkin mukava perusvoide silmänympärysiholle, tulen ostamaan toistekin.

Cliniquen All About Eyes Serum De-Puffing Eye Massage nimihirviön takaa löytyvä näytekokoinen tuote saapui luokseni ostoskylkiäisenä mutta aika hyvä kylkiäinen olikin, sillä harkitsen ihan täyskokoisen version ostamista! Tuote on siis seerumi, joka levitetään ennen itse silmänympärysvoidetta, tämä lupaa virkistää sekä vaalentaa tummia silmänalusia. No, ainakin virkistävä tämä on siinä mielessä, että tuotteen iholle rullaileva metallikuula on ihanan viileä ihoa vasten ja aamu-unisimmatkin silmät virkistyvät rullailun jälkeen! Tuo metallikuula on myöskin asia, joka tuotteessa arveluttaa, en kyllä halua tietää, millaisen bakteerikannan tuonne tuubiin saa rullattua..siinä mielessä tämä kaksi kolmannesta pienempi näytepakkaus olisi hygieniafriikkiystävällisempi, kuin täyskokoinen pakkaus ( josta ei muuten varmaan saa puserrettua seerumia ennemmän kuin annostelumekanismi suo, tämä kyllä onnistuu näytekoon suhteen!). Joka tapauksessa tuote tuo kivasti lisäkosteutta iholle ja kesällä kenties tämä voisi toimia sellaisenaankin!

Tällaisella tehokolmikolla silmieni ympärillä olevaa ihoa hoidan ja yllättävää kyllä, olen huomannut jossain välissä elämääni saapuneiden, tummien silmänalusten vaalentuneen! Jotain tekemistä saattaa olla rasvakolmikolla mutta suurimmaksi syyksi voisin veikata stressittömämpää elämää, hyvin nukuttuja yöunia sekä ruokavalion viilaamista terveellisempään suuntaan syksyisen tupakka, kahvi, mäkkäri ja vitamiinipilleri kuurin jälkeen ( näin kärjistetysti ilmaistuna!).

Miten te hoidatte silmänympärysihoanne? Vai onko voiteet turhaa rahastusta? Onko sy-rypyt kauhistus vai kaunistus?

14.2.2013

Luku 309.

IMG_6445-2 IMG_5396 231.712copy 261.712copy paris11copy paris3copy tennarit1copy talvi3 122.1211copy lattia2 kukkahame7copy 27.89copy 22.76copy DSC_20110610_0945 sade2copy 1.2 1415 5.8 17.4 14.3

Kyl määki, jos muutki! Jalkafetisseillä on nyt siis ilon päivät, kun blogosfääriin pukkaa jalkakuvaa jos toista, mutta onhan tässä jotain ihanan hupsua. Siis omien jalkojen kuvaamisessa, ei fetississä. Rakastan kenkiä, rakastan kesäisiä varpaita. Kengät muuten näyttävät usein todella kivalta, kun niiden kärkiä kurkottaa katsomaan ja oma jalkakuvaus onkin lähinnä ollut kivojen ja kauniiden kenkien dokumentointia mutta mahtuu joukkoon myös ihania muistoja!

ps. Blogissa on nyt aavistuksen säädetty värejä, koska linkitys. Mutta perhana, eihän tuo värisäätö sitten toiminut kuin junan vessa, olisin halunnut että itse tekstissä olevat linkit erottuisivat persikkaisina, nyt hmm, persikkainen vallankumous on sitten vähän siellä sun täällä..

12.2.2013

Luku 308.

silkkipaita1 silkkipaita2 silkkipaita4

Musta silkkipaita on ollut ikuisella kirppisostoslistallani mutta eipä vaan enää! Kriteerini täyttävä yksilö löytyi vuosien etsimisen jälkeen ihan lähikirppikseltämme. Tai no, en sitä nyt kissojen ja koirien kanssa etsinyt, vaan annoin sen tupsahtaa eteen silloin, kun se oli tupsahtaakseen. Ja rehellisesti sanottuna, en usein edes muista, mitä olen kirppiksiltä hakemassa vaan annan löytöjen viedä tai olla viemättä mukanaan.

Silkkipaidassa oli alkuunsa kunnon Pelle Hermanni-napit kasarihenkeä kunnioittaen mutta vaihdoin valkoiset napit mustiin. Onneksi myös paidan ominaishaju, vahva mummoparfyymi alkaa pikkuhiljaa haihtua pesujen ansiosta pois.

Massiivinen art deco-henkinen kaulakoru on muuten kuin tehty tälle paidalle, jos olisi kesä tai edes kevät, olisin antanut nilkkojen vilkkua vaan vielä täytyy tovi jaksaa, piilottaa nilkat saappaiden tai maihareiden sisään. Nyt asu on ehkä omaan makuuni liian raskas, jota ne, paljaat nilkat olisivat keventäneet.

ps. Kierot silmät. Koska sukua Tähkälle.
pps. Se oli sitten vitsi.

8.2.2013

Luku 307.


Huhhuh, kuinka paljon elämäni mullistui, päätyessäni eräänä päivänä LivBoxin facebook sivuille ( ja sieltä Nude blogiin ) ja törmätessäni uutispommiin! Yksinkertaisuudessaan tuo pommi piti sisällään tiedon hiuspinnien oikeanlaisesta käytöstä, ne kuuluisi laittaa hiuksiin aaltopuoli alaspäin. Ja kyllä, en ole koskaan, en koskaan tehnyt niin. Ja kyllä, olen manannut kerran jos toisenkin huonosti pysyviä pinnejä ja miettinyt, kuinka liukkaammalla hiuslaadulla siunatut ihmiset saavat pinnit pysymään päässä, jos ne eivät tällaisessa hampputukassakaan kerran pysy!

Heti seuraavana aamuna kokeilin pinnittää hiukset minulle epänormaalilla tavalla ja jopas jotakin, pinnit oikeasti pysyvät paljon paremmin menossa mukana! Mutta kysymys kuuluu, miksi kukaan ei ole koskaan kertonut pinnien oikeasta laittotavasta? Eihän se väärin ole laittaa aaltopuolta ylöspäin, mutta sen hintana on pinnien huono pysyvyys. Minäkin olen omistanut pinnejä, joissa on pieni rusetti tai muu koriste ja pinnit on ollut pakko laittaa aaltopuoli ylöspäin, sillä koriste olisi muuten ollut nurinkurin-näin huudeltiin myös Livboxin fb-kommenteissa. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja nyt tiedän salaisuuden pysyviin pinnityksiin!

Muita "väärin" pinnittäneitä vai kuuluitteko kastiin, joka tiesi tuon pienen salaisuuden?

7.2.2013

Luku 306.

paljetti6 paljetti3 paljetti5

Statement-kaulakoruhuumaa on havaittavissa täälläkin suunnalla. Hassua on vain se, että tämä koru on jo kolme vuotta vanha, kuinka paljon edellä aikaansa se on silloin ollut! Mutta minä ja kaulakorut, me emme ole oikein tulleet toimeen joten kaikki kaulakorut ovat jääneet käyttämättä. Olen aina parin kuukauden välein yrittänyt ja jopa saattanut käyttää jompaa kumpaa massiivisista kaulakoruistani mutta ei, olen vain tuntenut oloni hyvin, hyvin riikinkukkomaiseksi. Korea sitä passaa olla, mutta jossain se raja menee ja minun rajat tulevat asusterintamalla hyvin nopeasti vastaan-varsinkin jos puhutaan kaulaan ripustettavista koruyksilöistä.

Mutta katseltuani tovin muiden ihmisten kivoja statement-kaulakoruasuja, päätin että mitä jos minäkin nyt kokeilisin. Ainahan sen voi vaikka ottaa kesken päivää pois kaulasta, jos oikein alkaisi ahdistaa!

Oikeastaan yllätyin, kuinka hauskasti tämä koru, jonka 60-luvun muovista pop-taidetta huokuvaan fiilikseen aikoinaan rakastuin, sopi harmaan, simppelisti ja niukasti leikatun t-paidan kanssa yhteen. Paljettihame tuntui vähän liialta, mutta en vain enää kykene yhdistämään trikoota trikooseen, en vaikka kaulassa roikkuisi millaiset perintödimangit!

Mutta kuulkaas, vaikka yhdistelmä on minun mittapuulla överi, en kuitenkaan ollut repimässä korua jo puolen päivän jälkeen pois ( riisuin korun ainoastaan silloin, kun otin syliini erään pienen jäbän, joka osoitti suurta kiinnostusta korua kohtaan ja tulin todenneeksi, että joko a) jäbä onnistuu puhkomaan korulla silmänsä tai b) jäbä onnistuu puhkomaan korulla tädin kurkun auki, paljon turvallisempaa oli hengailla hetki korutta). Ja olenkin tämän jälkeen innostunut käyttämään sitä toista yksilöä oikein olan takaa, minulle näemmä nousi kaulakorukuume!

5.2.2013

Luku 305.

siveltimet siveltimet2 diornude1 diornude3

Olin vielä tovi sitten sitä mieltä, että tärkein apuvälineeni meikkaamisessa on poskipunasivellin. En liiemmin käytä luomivärejä ja meikkivoidehan on näppärä levittää sormin. Omistan kyllä silmämeikkisiveltimet, mutta meikkivoidesivellin, pyh, silkkaa turhuutta! Kuka nyt jaksaa sitä joka päivä pestä, ei ainakaan tämä flikka.

Kunnes kohtasin meikkivoiteita, joiden levityksen suhteen tuli ongelmia. Ne kun jumittuivat sormin työstettynä talven kuivattamaan kasvojen ihoon rumasti. Tiesin, että voiteet eivät voineet olla huonoja, sillä rasvojen pehmittämälle kämmenselälle ne levittyivät kuin unelma! Siinä vaiheessa minulla oli pari vaihtoehtoa, joko kiltisti siirtyä sävyttävän päivävoiteen pariin ( joka ei siis jumahda repalaiseen naamaan) tai hankkia apuväline kasvojen maalaamiseen ( sillä olin saanut käsityksen, että huonosti levittyvät voiteet saattaisivat asettua kasvoille paremmin siveltöityinä). Päätin lähteä pensselikaupoille.

Toki tein ennen kaupoille suuntaamista tutkivaa journalismia ja päädyin siihen ratkaisuun, että Macin 187 olisi ratkaisu ongelmiini. Perinteiseen meikkivoidesiveltimeen verrattuna skunkilla saa kevyemmän lopputuloksen ja se on kuulkaas asia, mitä meikkipohjaltani haluan!

Sivellin oli kyllä törkeän kallis. Niin kallis, että jos elämänkumppanini ei olisi opettanut minua satsaamaan laatuun määrän sijasta, olisi se saattanut jäädä ostamatta. En kuitenkaan halunnut ostaa mitään tilapäispensseliä ja sattumalta minulla oli Stockkalle alekuponki, lisäksi en vaan voinut sivuuttaa kaikkia niitä kehuja, joita siveltimestä olin kuullut.

Ja kas, niin minusta tuli meikkivoidesivellinflikka. Olen todellakin totaalisen myyty tälle siveltimelle, ai että! Tällä todellakin saa työstettyä unelman ohuen meikkivoidekerroksen ja yllätyksekseni paljon nopeammin, kuin sormin. Minusta myös tuntuu, että meikkivoidetta kuluu paljon vähemmän, vaikka toisaalta, kyllä tuo sivellin oman osuutensa ottaa. Ja päinvastoin kuin kuvittelin, ei tätä tarvitse olla koko ajan pesemässä, myyjäneitonen sanoi parin, kolmen päivän pesutahdin olevan hyvä.

Kuvissa olen työstänyt siveltimellä kasvoilleni Diorin Nude meikkivoiteen, joka tosin levittyy hyvin sorminkin työstettynä. Ero on ainakin omasta mielestäni suuri, verrattuna tämän ja tämän postauksen kasvokuviin, joissa meikkiin on käytetty samaa Diorin meikkivoidetta. Sormin työstettynä lopputulos on selvästi paksumpi ja matampi, siveltimellä ohut ja hehkuva. Tosin, ihoni on tällä hetkellä paljon tasaisemmassa ja paremmassa kunnossa sekä oikeilla tuotteilla se talven karheuskin on hävinnyt.

Tästä postauksesta nyt tulikin skunkkisiveltimen hehkutus mutta ei tuo poskipunasivellinkään mikään susi ole. En tiedä, saako kuvista selville sen olevan viisto, mutta olen hyvin viehättynyt tuohon viistouteen! Ennen tätä levitin poskipunan pienellä puuterisiveltimellä, joka kyllä ajoi asiansa mutta viistolla siveltimellä homma toimii paremmin. Tämän Youngbloodin siveltimen tilasin mansikkalasta kun satuin sen syksyllä hyvään hintaan löytämään, oikeastaan ainoa kriteeri siveltimellä oli nimenomaan tuo viisto pää. Vielä kun joku opettaisi, mihin kohtaan puna kannattaisi sutia, sillä koen kasvojeni muodon ( eli hamsteriposkien sekä epäsymmetrisyyden) olevan haasteellinen ja joka päivä punat tuntuvatkin löytyvän, köh, joko paremmista tai huonommista kohdista.

ps. Tämän kuun kosmetiikkajuttujani voi lukea myös Beautify.fi sivuston kautta, sain kutsun olla helmikuun vierasbloggaajana! Beautify on suomenkielinen sivusto kaikille kosmetiikkafriikeille tai muuten vaan kosmetiikasta ja kauneudesta innostuneille. Beautifyssa voit lukea mutta mitä parasta, myös itse arvostella tuotteita, hehkuttaa lemppareita tai sitten sanallisesti ruoskia ne karmivimmat kauneustuotteet! Beautifyssa voi myös kysyä muilta jäseniltä apua ongelmiin pulmapaneelissa ja toki beautifylta löytyy myös oma blogi. Itse olen ainakin fiiliksissäni sivustosta ja täytyy sanoa, tuotteiden arvostelemiseen saattaa jäädä koukkuun!

1.2.2013

Luku 304.

12.213 13.213

Kylä se vain on niin, että tämä itse tehty kukkamekko on ehdoton lempimekkoni! Ja samalla sellainen turvavaate, jos jonain päivänä pää hakkaa vaatevalinnan suhteen tyhjää, voi kukkamekkoon aina luottaa. Se ei petä koskaan, paitsi silloin jos on joutunut pyykkikorin syövereihin.

En oikein osaa sanoa, miksi kukkamekosta on muodostunut suosikkini. Ihan yhtä hyvin tämän tilalla voisi olla simppeli musta mekko. Miksi juuri kukkamekko on se, jonka valitsen jos minulle tulee kiire vaatevalinnan suhteen?

Taisin äsken vähän huijata, sillä itseasiassa olen päässyt jyvälle kukkamekkoni suosiosta. Se on sen väri, kuosi ja niiden luoma fiilis. Mekko on kukkamekko, joka ei kuitenkaan ole liian alleviivaavasti kukkamekko, kauempaa katsottuna se näyttää lähinnä pilkulliselta. Pienet kuviot pruukaavat sekoittua kauempaa katsottuna yhdeksi väripinnaksi, tämä ilmiö korostuu parhaiten kapeiden raitojen suhteen, mutta tapahtuu kaikkien pienten printtien kanssa. Tässä mekossa on muuten juuri minulle täydellinen väri, ilmeisesti huomaamattaan tulee käyttäneeksi eniten niitä vaatteita, jotka imartelevat kantajaansa parhaiten!

Tänään mekon pariksi päätyi kirppikseltä syksyllä löydetty kauluspaita. Olin alkuun sitä mieltä, että tein hutiostoksen, sillä paita sai aikaan aikanmoisen bodarilookin. Ja kyllä, bodarilook ei ole se, mitä pukeutumisella ja elämäntavoillani haen. Sattumalta eräänä päivänä kukkamekko sekä kauluspaita olivat toistensa välittömässä läheisyydessä ja hoksasin, kuinka kivasti ne toisiinsa sointuivat. Kukkamekon malli vaatisi tällä hetkellä kaventamista, jonka aina onnistun unohtamaan ja olenkin sen viime aikoina kursinut kasaan vyöllä. Siitä minulle juolahti mieleen, että kauluspaidan bodarilook voisi lieventyä, jos vyöttäisin myös sen. Ja ihan hauskastihan nuo näyttäisivät toimivan, kukkamekko sekä bodaripaita, molemmat vyön alle vangittuina. Tätä kyllä testaan myös jonkun toisen mekon kanssa!