Se tunne, kun et tiedä, minne olet pakannut eräät rakkaimmista kesäkengistäsi talvisäilöön, on hulvaton. Oikeasti, vaaniiko piilevä dementia vai onko ihmisellä vain niin paljon kenkiä, että niissä menee vallan sekaisin?
Keltaiset kengät löytyivät eteisen järjestelyn yhteydessä mutta tällaiselle, selkeää ja minimalistista kodin järjestystä kaipaavalle episodi oli ahdistava. Päätinkin karsia kaikki ne kengät, joita en enää käytä, kylmästi pois sekä kuluneet yksilöt roskikseen. Ja johan tuli tilaa!
Sen jälkeen, kun kaivoin keltaiset kenkäni esiin, olen käyttänyt niitä ahkerasti. Ne ovat vain niin mukavat ja kerrankin korkokengät, joilla jaksaa kävellä! Kenkien juju onkin koron korkeus, joka oikeasti on aika matala. Platoopohja vain huijaa korkeammasta vaikutelmasta.
Aiemmin arastelin värejä, nyt taas harvemmin kaipaan mustaa, tai ainakaan kokomustaa. Mustan mekon olen muuten tehnyt itse, se on muuten mainio mutta vaan niin pirhanan rypistyväinen. Ja nykyhelmanmittapuullani aivan liian lyhyt.
0 Kommentit
Lähetä kommentti