Pages



27.10.2013

Luku 361.

WP_20131026_003 WP_20131026_012 WP_000690-2

Olen tänä syksynä löytänyt kellohameet. Ne vain sopivat sille kropalle, missä mieleni tällä hetkellä ja kilomäärällä asustaa. Tämä Henkkiksen lyhyt, niittivöinen kellohame on lempihameeni, se laskeutuu kauniisti, ei ole tunkkaisen pituinen ja käy mitä parhaiten kirppikseltä löytyneen vaalean puuvillaneulospaidan pariksi. Jalkaan tennarit, niin lopputulos ei ole liian söpöilevällä tavalla tyttö, vaikka pupukorvikset vähän sille linjalle uhkaavat viedä.

Kuvat on otettu Arkkitehtuurimuseon portaikossa sekä vessassa, eräänä sateisena, kolean kosteana ja tuulisena syyspäivänä. Voin muuten sanoa, että kosteus ja tuuli taikoivat hiuslaatuni pystysäkkärälle, voi kunpa lukeutuisin heihin, joiden hiukset kihartuvat sieville kiharoille moisten vaikutusten alaisuudessa vaan ei, tulin sitten taivaltaakseni läpi keskustan Late Lammasta muistuttaen. No, lopputulos olisi voinut olla mielenkiintoisempi ilman kosteussuojalla varusteltua, hiuksiin suihkutettua muotoiluainetta. Kuviin hiukset luonnollisesti siistitty.

22.10.2013

Luku 360.

WP_000660-2



Tovi sitten lupasin kertoa kokemuksia elämäni ensimmäisestä kunnon irtopuuterista, Couleur Caramelin silkkipuuterista. Nimestään huolimatta itse puuteri ei sisällä silkkiä, vaan on tehty silikasta, micasta sekä riisistärkkelyksestä. Mietin tämän Carkin sekä Aubreyn, oikeaa silkkiä sisältävän irtopuuterin välillä mutta päädyin Carkkiin, koska en jaksanut arpoa Aubreyn sävyjen äärellä. Carkkipuuteri lupaa mukautuvansa jokaiseen ihosävyyn, kiinnittävän meikkipohjan ja luoda hennon mattapinnan.

Minulla ei ole ensisijaisesti sanottava kuin kaksi sanaa, olen myyty. Jos irtopuuterilla saa luotua näin kaunista jälkeä, saanen kysyä miksi olen hukannut kaikki nämä vuodet, jolloin olisin voinut nauttia heleästä, kestävästä meikkipohjasta?

Toisaalta, olen traumatisoitunut puutereista, monilla kun on saanut aikaan sellaisen puuterihunnutetun lookin. Ja kyllä, käytössä on ollut kivipuutereiden ohella myös irtopuuteri Everyday Mineralsilta mutta siitä ei todellakaan voi puhua tämän Carkin kanssa samana päivänä. Paitsi jos puhutaan surkeista sekä loistavista puutereista.

Silkkipuuterilla ei saa aikaan puuterihunnutettua lopputulosta vaan se liukuu ja samaan aikaan suorastaan sulaa iholle. Iho on mattainen, mutta samalla hohtava. Puuteri loihtii oman ihon tasaiseksi, jo melkein photoshopatuksi, se on todellakin asia jota iho-ongelmaisena arvostan! Puuteri myös kiinnittää meikkipohjan todella hyvin eikä sitä tarvitse juurikaan korjailla, jossain vaiheessa iltaa saatan painaa otsan sekä nenänpieliä vessapaperin palaseen, itselläni nimenomaan vessapaperi toimii parhaiten "puuteripaperina", sätkäpaperien kanssa näpertely oli no, nimenomaan näpertelyä. Ja hihhii, tässä suhteessa koulukuntia taitaa olla kolme, yhdet luottavat vessapaperiin, toiset sätkäpapereihin ja kolmannet käyttävät virallisia puuteripapereita.

Puuterin pakkaus on taas omasta mielestäni ärsyttävä. Tämän matkoille mukaan pakkaaminen vaatii kikkailuja, tiiveimmän paketin olen saanut aikaan hedelmäpussilla, jonka saa solmittua pakkauksen ympärille niin, ettei kansi lähde irtoilemaan. Lisäksi tuotteen kulumista on vaikea arvoida, punnitsemalla toki voisi saada jotain laskupäätelmiä aikaan vaan jos tietäisi, tyhjän pakkauksen painon. Ja täyden. Mutta hahhaa, sitten, kun on aika ostaa uusi puuteri, pystyn tekemään tarvittavat punnitukset-niin tykästynyt tähän olen, että tästä tuli kampauspöytäni uusi asukki! ( En voinut kirjoittaa meikkipussin, koska pakkauksen kansi lentäisi huitsin nevadaan, jos säilyttäisin pakkausta meikkipussissa )

ps. Kuvissa näette muuten samalla meikäflikan meikkistudion, eli sängyn laidan :D Tiedossa olisi 50-luvun kampauspöydän kunnostusurakka, joka voisi ottaa tulta paremmin alleen, kun saisin siihen yhden uuden ehjän jalan ^_^

14.10.2013

Luku 359.

poolahame1 poolahame2 poolahame4

Syksyisiä Design Market ostoksia osa kaksi ja Poola Katarynan kaunis, läpinäkyvä vedenvärinen hame. Nimesin tämän omaksi Carrie-hameekseni, Sinkkuelämää kaikkine jatkotuotoksineen on ollut varsinaista silmäkarkkia visuaalisista asioista innostuneelle tyttöihmiselle, mutta en vain suostu julkisesti myöntämään, että se ihmissuhdeviidakko kiinnostaisi niin yhtään.

Kun näin hameen, tiesin etten voisi sitä vastustaa. Myös muheva aleprosentti auttoi sinetöimään ostopäätöstä, mutta toki loppujen lopuksi, tapani mukaan jahkaillessa ostanko oikeasti vai enkö, ystäväni ystävällisesti pakotti minut ostamaan tämän. Olen viime aikoina nimittäin ollut niin huono vaateostelija, että ostopäätöstä eteenpäin tuuppaavat ystävät ovat suureksi eduksi!

Olen muuten myös aivan varma, että ihana Vimps on pohtinut hameen ostamista ja vielä varmempi olen siitä, että taisin kommentoida ostopäätöksen pähkäilyä facebookin kautta näin, " jos yhtäänkään epäilyttää, ei kannata kassan kautta kotiin kantaa". Siinä missä minulla ystävät kannustavat ostamaan, olen itse se liiankin järjen ääni ja todella huono yllyttämään ystäviäni-ajattelen heidän sitten kuitenkin kotonaan katuvan ostoksiaan ja harmittelevan kuluneita roposiaan. Mutta Vimps, jos yhtää vielä haikailet hameen perään, lupaan tarpeen vaatiessa lainata sitä sinulle!

11.10.2013

Luku 358.

huulipuna2 huulipuna3 huulipuna1

Tämän syksyn muodikkain huulipunasävy on lainattu suoraan ysäriltä. Tummaa, tummaa ja vielä tummempaa sen olla pitää! Omani ostin sokkona elämäni ensimmäisen iherb tilauksen yhteydessä ja kas, nappiin osui! Vaikka en olekaan mikään huulipunafriidu henkeen ja vereen, en kokenut tätä tummaa sävyä liian radikaaliksi. Kenties osittain siksi, että tuo sävy passaa omiin sävyihini todella hyvin!

Tänään mietin Nelliinan pohdintoja, ettei mikään tumma puna riitä vaan on pakko kokeilla mustaa. Itse tyytyväisenä myhäilin, minullahan on nyt täydellisen sävyinen, tumma huulipuna. Vaan sitten aloin kirjoittaa tätä postausta ja kuvia muokatessa tajusin, ettei tämä puna nyt niiin tumma olekaan..pitäisikö sittenkin vielä hankkia tummempi puna? Niinpä niin, huulipunatanoreksia on siis yllättävän salakavala ja aiheuttaa tunteen, ettei mikään tumma sävy vaan riitä.

Itse huulipuna on Colorganicsin Organic Hemp Seed Lipstick, sävynä hyvin kuvaava Black Cherry. Valmistettu risiiniöljystä, mehiläisvahasta, palmunlehtivahasta, candelavahasta ( eli ilmeisesti jonkisorttinen tulikukka on kysymyksessä?), hampunsiemenöljystä, jojobaöljystä sekä luonnollisesta e-vitamiinista ( jonka alkulähdettä en kyllä nyt todellakaan tiedä, mutta ainakin se on GMO-vapaata ). Saattaa sisältää myös micaa, rautaoksidia, titaanioksidia, kaoliinia sekä karmiinia. Merkillä on USDA organic sertifikaatio, joka on käsitykseni mukaan jenkkien luomutuotteiden merkki. Sertifikaatin saa, kun vähintään 95 % raaka-aineista on luomua.

Itse valitsen tätä nykyä mielelläni sen luonnonmukaisemman vaihtoehdon meikeissä ja ihonhoitotuotteissa, tosin sillä erotuksella että tarkana saan olla, koska moni tuote aiheuttaa jos ei allergiaa, niin ainakin ihoärsytystä. Tämä huulipuna ei onneksi aiheuttanut reaktioita. Huulipuna vaikuttaa oikeasti huulia hoitavalta, tosin mikään pitkäkestoinen tapaus se ei ole, sitä saa olla lisäämässä parin, kolmen tunnin kuluttua. Onneksi se häviää nätisti, eikä kasaannu huulten ryppyihin, jättäen kuitenkin jälkeensä aavistuksen sävyä. Ihan pätevä tapaus siis, voisin harkita uuden ostamista vanhan loputtua.

4.10.2013

Luku 357.

basic2 basic1

Valitettavasti itsesensuuri iski ja ette pääse kurkistamaan, miltä näyttää bloggaajan Erittäin Huono Hiuspäivä. Täytyisikin tehdä postaus meikäflikan tämän hetken hiusten pelastustuotteesta, jota ilman ei taida olla kunnollista elämää. Harmi vain en tiedä, kuinka hyväksi tuote hiuksilleni oikein on, tosin viimeksi kampaaja kyllä kehui hiuksiani ja sanoi niiden jos jotain kaipaavan, niin ehkä kosteutta.

Sen sijaan pääsette kurkistamaan millaiset vaatteet bloggaaja useimmiten ylleen pukee. Raitapaita, kirppislöytö vuosien takaa sen kun porskuttaa eikä pesussa muutu miksikään, yhtään nukkaa tai kulumaa en ole tässä yksilössä havainnut. Vähän harmittaa, etten noukkinut talteen toista samanlaista, jonka syksyllä kippiksellä näin. Omani pääntien kun olen saksinut ja kenties aavistuksen liian avaraksi, jonkin sorttinen muokkaus tälle on keksittävä, sillä nyt tungen paidan olkasaumoja rintsikoiden olkainten alle.

Trikoinen musta, Monkin minihame on yhtä vanha kuin meikäflikan tyylibloggaushistoria, sekin vain jaksaa kestää vuodesta toiseen, vaikka yhteisiä vuosia onkin takana sen reilut viisi. Nyt olen löytänyt hameen uudelleen tehokäyttöön, niin vain ne välillä kaapin perällä lepäilleet yksilöt näyttävät freeseiltä hetken ajan päästä!

Trenssi on kirppislöytö myöskin vuosien takaa, aina välillä mietin pitäisikö sitä vähän lyhentää mutta pitäydyn aina saksimasta. Nyt olen vain ollut vähän liian nössö trensseilylle vaan tosi on, että villakangastakissa tuppaa vielä pakahtumaan. Täytynee ottaa välifyllit käyttöön, villatakki trenssin alla lämmittää kummasti eikä työmatkahyötyliikunnoidessa tule liian hiki.

1.10.2013

Luku 356.




Hämyisistä ja epätarkoista baarikuvista iltaa! Viikonloppuna juhlittiin erään rakkaan ystäväni 30-vuotisjuhlia ja niin sitä vaan meinasi iskeä, henkilökohtainen ikä juhliin laittautumiskriisi. Meikkipohja onnistui vasta kolmannella yrityksellä ja voi naama parkaa, kyllä se sunnuntai aamuna vähän näyttikin siltä, että meikkejä oli väkivaltaisesti poistettu. Ekalla kerralla onnistuin skunkkaamaan ( eli sellaisella meikkisiveltimellä, jota skunkiksi kutsutaan levittämään) sellaisen maskin että morjens vaan, toisella kerralla muistin, että omistin meikinpohjustuotteita, joiden funktio meikkivoiteen yllä ei ehkä olisi se toimivin formaatti. No, kolmannella kerralla onneksi onnistuttiin ja ilmeisesti maskeerausjumalat päättivät olla armollisia ja antoivat hiusten kampaukselle laittamisen sekä vaatteiden päälle pukemisen onnistua kerrasta. Huhhuh. 

Johtuen aikatauluteknillisistä syistä, en ehtinyt pyytää ketään ottamaan kunnollista kuvaraporttia meikäflikan juhlavetimistä mutta mainittakoon juhlamekkoni löytyneen kirppiksen vintageosastolta, ihastuin Kaisu Heikkilän mekon sävyyn, kuosiin sekä malliin. Aivan ihana, lupaan tästä vielä tarkempia kuvia! Mekon yksi ihanuus on sen monipuolisuus, se käy niin arkeen kuin juhlaan. Ja mikä olisikaan parempi pari mekolle, kuin pieni satulalaukkuni, joka olalla on juhlittu omaa yo-lakkia ( ja jota nykyään joudun parsimaan kerran vuodessa alkuperäisten ompeleiden hapertuessa ).

Täytyy kyllä sanoa, että ilman baarin porkkana- ja kurkkutarjontaa olo olisi voinut olla seuraavana päivänä paljon kurjempi vaan puolitosissani olen miettinyt kämmenselkään x-kirjaimen tatuoimista, elo ilman viinaa ei oikeastaan muuttaisi elämääni muuten kuin sen kerran vuodessa tapahtuvan baarittelun nautintoaineiden muuttumista porkkanapitoisemmaksi entisestään.