Pages



22.10.2013

Luku 360.

WP_000660-2



Tovi sitten lupasin kertoa kokemuksia elämäni ensimmäisestä kunnon irtopuuterista, Couleur Caramelin silkkipuuterista. Nimestään huolimatta itse puuteri ei sisällä silkkiä, vaan on tehty silikasta, micasta sekä riisistärkkelyksestä. Mietin tämän Carkin sekä Aubreyn, oikeaa silkkiä sisältävän irtopuuterin välillä mutta päädyin Carkkiin, koska en jaksanut arpoa Aubreyn sävyjen äärellä. Carkkipuuteri lupaa mukautuvansa jokaiseen ihosävyyn, kiinnittävän meikkipohjan ja luoda hennon mattapinnan.

Minulla ei ole ensisijaisesti sanottava kuin kaksi sanaa, olen myyty. Jos irtopuuterilla saa luotua näin kaunista jälkeä, saanen kysyä miksi olen hukannut kaikki nämä vuodet, jolloin olisin voinut nauttia heleästä, kestävästä meikkipohjasta?

Toisaalta, olen traumatisoitunut puutereista, monilla kun on saanut aikaan sellaisen puuterihunnutetun lookin. Ja kyllä, käytössä on ollut kivipuutereiden ohella myös irtopuuteri Everyday Mineralsilta mutta siitä ei todellakaan voi puhua tämän Carkin kanssa samana päivänä. Paitsi jos puhutaan surkeista sekä loistavista puutereista.

Silkkipuuterilla ei saa aikaan puuterihunnutettua lopputulosta vaan se liukuu ja samaan aikaan suorastaan sulaa iholle. Iho on mattainen, mutta samalla hohtava. Puuteri loihtii oman ihon tasaiseksi, jo melkein photoshopatuksi, se on todellakin asia jota iho-ongelmaisena arvostan! Puuteri myös kiinnittää meikkipohjan todella hyvin eikä sitä tarvitse juurikaan korjailla, jossain vaiheessa iltaa saatan painaa otsan sekä nenänpieliä vessapaperin palaseen, itselläni nimenomaan vessapaperi toimii parhaiten "puuteripaperina", sätkäpaperien kanssa näpertely oli no, nimenomaan näpertelyä. Ja hihhii, tässä suhteessa koulukuntia taitaa olla kolme, yhdet luottavat vessapaperiin, toiset sätkäpapereihin ja kolmannet käyttävät virallisia puuteripapereita.

Puuterin pakkaus on taas omasta mielestäni ärsyttävä. Tämän matkoille mukaan pakkaaminen vaatii kikkailuja, tiiveimmän paketin olen saanut aikaan hedelmäpussilla, jonka saa solmittua pakkauksen ympärille niin, ettei kansi lähde irtoilemaan. Lisäksi tuotteen kulumista on vaikea arvoida, punnitsemalla toki voisi saada jotain laskupäätelmiä aikaan vaan jos tietäisi, tyhjän pakkauksen painon. Ja täyden. Mutta hahhaa, sitten, kun on aika ostaa uusi puuteri, pystyn tekemään tarvittavat punnitukset-niin tykästynyt tähän olen, että tästä tuli kampauspöytäni uusi asukki! ( En voinut kirjoittaa meikkipussin, koska pakkauksen kansi lentäisi huitsin nevadaan, jos säilyttäisin pakkausta meikkipussissa )

ps. Kuvissa näette muuten samalla meikäflikan meikkistudion, eli sängyn laidan :D Tiedossa olisi 50-luvun kampauspöydän kunnostusurakka, joka voisi ottaa tulta paremmin alleen, kun saisin siihen yhden uuden ehjän jalan ^_^

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti