Pages



6.12.2013

Luku 369.

minihame3 minihame2

Trikoinen minihame on monen mielestä epämääräistä pukeutumista mutta itse en lukeudu tähän koulukuntaan vaan kiitän hyvin monena aamuna sitä, kuka moisen muotikeksinnön on aikanaan luonut. Trikoominari, kaikkien meidän kiireisten, ei-pukukoodialistettujen, aamu-unisten uranaisten paras vaatekappale!

Mutta ihan mitä lötkötrikoota en minihameeni materiaaliksi kelpuuta. Trikoon täytyy olla napakkaa jerseytä. Harmi vaan moni kaupasta valmiina löytyvä hame on juuri sellaista ohutta neulosta, ei napakkaa. Jo pian puhkikulunut Monkin musta minihameeni on näppärästi toteutettu vuorittamalla, hameen vuori oli siis samaa materiaalia kuin itse hame. Tämä on muuten oiva vinkki myös kaikille, jotka itse tekevät trikoominareita, laittamalla kankaan kaksinkerroin saa paljon napakamman lopputuloksen!

Olin jo tovin ollut tilanteessa jossa uusi yksilö sen lähes puhkihiutuneen Monkin hameyksilön tilalle olisi kiva asia. No, uuden korvaajan löysin yllättäen Monkista ja se täytti kaikki kriteerini, on napakka, ei tursota kiloja, ei ole roiskeläppä ja on välillä jotain muuta kuin musta. Enkä joutunut konkurssiin, hame maksoi hurjan viisitoista euroa! Harmaa minari on oikeastaan todella kiva kaveri mustien sukkisten kanssa ja on kuin tehty nuden väristen yläosien kanssa ( ja vaaleansinisen farkkupaidan, mustan collegen ja öö, oikeastaan kaiken väristen yläosien kanssa ).

Jos hyvin käy, hame on seuraavat viisi (!) vuotta minun hätävara-pukeutumiskriisi-vaatekaapin kulmakivi hameeni ja voin vapauttaa aiemman yksilön nauttimaan ansaituista eläkepäivistään.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti