Luku 368.

No niin, kolmekympin toisella puolella oleminen saa näemmä jänniä juttuja aikaan. Otin ensimmäisen askeleen kohti mummolooksia ja hankin Gore-tex pinnoitetut jalkineet. Mutta hah, jos mummolooksille flirttailu tuntuu tältä, mummoudun suosiolla! Jääkää hyvästi, jäätyneet varpaat, tasapohjaisista kengistä turvonneet polvet, näillä Pomarin Gore-tex nilkkureilla kelpaa kyllä talsia! Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole koskaan ollut näin mukavia jalkineita, näillä on kuin kävelisi pumpulissa. Eräs epäsäännöllisen vakituinen, kolmen kilometrin taival maiharit jalassa saa jalat rakoille ja väsyneiksi, näillä kengillä olisin talsinut ilomielin toisen tai jopa kolmannenkin, saman matkan.

Mutta ihan true-mummoille en näitä suosittele, ainakaan ilman liukuesteitä. Eivät nimittäin ole jäisellä asfaltilla kovin pitävät. Hintakin oli aikamoinen vaan minulla kävi kerrankin niin uskomaton tuuri, löysin nimittäin nettihuutokaupasta käyttämättömät yksilöt pätevään hintaan.

Mutta eivät nämä oikeasti kyllä edes näytä kovin mummoilta. Tai siltä, mikä mielikuva itselläni on Pomarin kengistä. Ihanaa, että perinteisetkin merkit tuulettavat ilmettään sekä seuraavat trendejä, minusta oli nimittäin ihanaa ostaa kotimaisen merkin ( vaikkakin Virossa tehdyt ) talvikengät!