Pages



26.4.2014

Luku 389.

kukkapöksy1 kukkapöksy3 kukkapöksy4

Floristilinjalla jatketaan, näemmä koko kevät. Ompelin nimittäin itselleni kukkahousut! Nilkat paljastavat, tupakkahousut. Vaikka röökiflikkoi ei enää ollakaan. Pitkään mietin, olisinko pyöräyttänyt näistä legginssit vaan ajatus suoralinjaisemmista ja aikuismaisemmista housuista kutkutti mieltä. Ja kyllä kannatti, näistä taisi tulla uudet luottohousut niiden mustien trikoiden rinnalle!

Housut ovat siis paksua trikoota, joka ei rypisty ja pitää hyvin muotonsa, sekä oli vielä helppoa ommella! Vyötärölle tosin ompelin aavistuksen mummotyyliin leveän kuminauhan, joka muuten samalla vähän napakoittaa siluettia. Inhoan housuja, joiden kaulus pureutuu vyötärölle liian muotoja turauttavasti, tällä patenttiratkaisullani vältin tyystin moisen probleemin!

Ja ai niin. Mieheni uhkasi, ettei lähde ihmisten ilmoille jos jalassani ovat nämä housut. Tosin, tämä lupaus tehtiin sovittaessani vasta toista lahjetta jalkaan ja pahimmasta kukkajärkytyksestä on jo toivuttu. Kuulemma mieheni mukaan housuista tulee mieleen seuraava kappale ja täytyy kyllä myöntää, uuden kukkapannan kanssa voisinkin olla melkein suoraan revitty kyseiseltä ysärivideolta suoraan kakstonnarikympil!




24.4.2014

Luku 388.

nuttura3 nuttura1

Meikäfloristi voisi kohta olla vakavasti otettava floristi. Pukinekangas- ja asustefloristi, jos nyt asiaa pitänee tarkentaa! Uusin floristivillitys syttyi hiusrintamalla, kun törmäsin Blond Rivets blogissa upeaan nutturasomisteeseen. Ja kas kuinka sopivasti, hiukseni alkavat pikkuhiljaa olla nutturamitassa, joten ei muuta kuin valkkiostoksille!

Nutturanteko toki vaatii vielä harjoitusta, mutta se on yllättävän helppo ja nopea tehdä valkin avulla. Ylipäänsä kampaukset kannattaa tehdä muutaman päivän muhineisiin hiuksiin, puhtaat hiukset kun ovat useimmiten liian liukkaat ja vaikeat käsitellä, kuten itsekin sain huomata, vaikka hiuslaatuni onkin suhteellisen karkea ja pörröinen.

Nutturasta tuli kyllä kertaheitolla oma suosikki mutta ei siinä mitään, vielä kun näette sen hankkimani kukkapannan! Sen verran vihjaan, ettei kyseessä ole sellainen "oikeista" kukannupuista väsätty versio vaan maltillisempi yksilö.

18.4.2014

Luku 387.

kietaisu3 kietaisu4 kietaisu2 kietaisu1

 On hassua, kun tiedostaa olevansa vanha, muodin kiertokulun kautta. Tältä on varmaan äidistäni tuntunut, kun tytär on kiskonut ylleen äidin trumpettifarkut ( joihin muuten tasan mahduin kuudennella ja seitsemännellä luokalla, sen jälkeen ahteri- ja reisiosasto kävivät niin isoiksi...on ne 70-luvun nuoret vaan olleet riukuja, huhhuh! ). Kietaisupaidat, voi kuinka hullun kuumina kävimmekään teihin, koko meikäflikan kaveripiiri siis, kakstonnarin alkupuolella. Itselläni oli mm. kauluspaitamainen kietaisupaita, trikoisia kietaisupaitoja..kaikenlaisia. Ja paljon myös itse tehtyjä. Voi juma, kuinka ihania ne olivatkaan!

Kietaisupaidat kuitenkin koki kohtalonsa, pitkät, tunikamittaiset paidat syrjäyttivät ne. Moni myös huokaisi helpotuksesta, enää ei tarvinnut pelätä, että ahteri ja selkäosa vilahtaisivat paidan helman alta, kun paita verhosi jo pyllynkin. Itse tosin hurahdin mekkoihin ja ne vasta käteviä olivatkin!

Mutta niin se muoti kiertää ja nuo kakstonnarin alun kietaisupaidat ovat tulleet takaisin, samoin myös lyhyempään pituuteen leikatut puserot. Itse alkuun hymähtelin kietaisupaidoille, sovittaen yhtä yksilöä ja todeten, ettei meistä nyt tainnut tulla kavereita. Vaan niin minäkin käänsin kelkkani ja eilen kannoin kassalle maailman nokkelimman kietaisupaidan. Sellaisen, josta funktionaalisiin vaatteisiin hurahtanut ihminen unelmoi. Tätä kun voi käyttää kummin päin vaan! Kietaisuosa voi olla kuten kuvissa, selän puolella tai sitten, kuten se yleensä on totuttu näkemään. Myönnän, että itseäni kiehtoo huomattavasti enemmän tämä näin päin puettuna. Selän vilauttelu on kivempaa, kuin etumuksen.

12.4.2014

Luku 386.

kiharat9 kiharat10 kiharat4 kiharat

Kiharat, maailman vaikein kampaustyyli. Ainakin meikäflikan päässä. Niistä minulla on traumoja, yläasteen permiksestä jonka ansiosta päässäni oli kuollut lammas. Sama kuollut lammas aina tervehti foliokiharoidenkin jälkeen ja jos lopputulos ei ollut se lusikkansa nurkkaan heittänyt määkivä eläin, vastasi se mummoa. Ei hyvä.

Oma hiuslaatuni on sen verran karhea ja taipuisa, että itseäni miellyttävien kiharoiden loihtiminen on hankalaa. Parhaimman lopputuloksen olen saanut rutistelemalla suolasuihkeella kastellut hiukset kiharoille. En omista kiharrinta ja suoristusraudalla tehdyt kiharat ovat muistuttaneet sitä mummolookkia. Teininä harrastin papiljotteja, nyt olen sen verran mukavuudenhaluinen, että olen tainnut heittää ne roskikseen. Eikä niitä juuri liiemmin ole ollut ikävä!

Nyt kuitenkin keksin vähän vahingossa mainion tavan tehdä kiharat ja mitä parasta, lopputulos oli juuri sellainen kihara, mitä olen aina halunnut! Idea syntyi Kevin Murphyn lainepaplareiden pohjalta, mutta koska en omista moisia paplareita, käytin apuna metallisia hiusklipsejä. Ihan ensiksi suihkautin pyyhekuiviin hiuksiin kampausnestettä osio kerrallaan. Sitten mietin mielessäni, mihin kohtaan ja mille korkeudelle haluaisin kiharan asettuvan ja taitoin hiussuortuvan klipsin väliin niin, että hius muodostaa lenkin, joka törröttää päästä 90 asteen kulmassa. Harmi, kun en älynnyt ottaa kuvaa, kun klipsit olivat päässä! Joka tapauksessa klipsityksen jälkeen föönasin hiukset ja tämän jälkeen hengasin vielä n. tunnin klipsit päässä, jotta hiukset kuivuisivat sekä jäähtyisivät kunnolla. Mikään nopea aamukampaus tämä ei valitettavasti ole, vaan vaatii aikaa. Klipsien poisottamisen jälkeen haroin sormella hiukset auki. Ja morjens, kyllä minä niin tykästyin tähän isoon, laineikkaiseen ja sopivalla tavalla karheaan kiharaan! Seuraavalla kerralla kokeilen siistiä latvat tipalla öljyä, nyt halusin pelata varman päälle ja olla lätsäyttämättä pehkoa.

Klipsi-idea toimii ainakin nykyisellä hiuspituudellani, mutta pitkissä hiuksissa se voi asettaa haasteita, koska klipsit painavat ja niitä täytyisi saada enemmän yhteen hiussuortuvaan-nyt käytin yhden klipsin yhteen suortuvaan. Föönatessa mietin klipsien irtoillessa, että hiusverkot ovat varmaankin omiaan tätä varten ja taidan sellaisen hankkia. Mummopapiljotit pois ja tilalle mummohiusverkko ^_^!

Ja ai niin, panostin ja ostin KMS:n kampaussuihkeen, joka vaikuttaa oikein pätevältä näin yhden kerran jälkeen. Tuoksu oli sopivan neutraali, ainoa mistä soo-sooittelen on inci-listan propylene glycol. Koin kuitenkin kampaukseni kestäneen yllättävän hyvin ja kuulemma muotoiltavuuden pitäisi säilyä seuraavan pesuun saakka! Lupaan paneutua tähän lisää, kun olen saanut enemmän kokemusta mihin kaikkeen tuote oikein kykenee, mutta näin jälkikäteen tuotteesta tietoa etsiessäni olen törmännyt aikalailla hehkuttaviin kommentteihin.

1.4.2014

Luku 385.

bb5 bb4

Olen kirjoittanut monta kertaa huulipunista. Tiivistetysti, yritän aina välillä olla jotain, mitä en oikeasti ole. Nimittäin huulipunaflikkoi. Nyt tosin ollaan sellaisen jännän äärellä, että minussa saattaa ihan oikeasti olla potentiaalia suvereeniksi huulipunan huulilleen sutijaksi! Ja kenties hyppysissäni on elämäni ensimmäinen puna, jonka kulutan loppuun ( enkä heitä roskiin. Tosin, taidan joutua heivaamaan aika monet punat roskiin, koska eräs ilta käydessäni läpi huulipunakokoelmaani konkreettisesti huulimeikkailun merkeissä, kohosi huulten yläpuolelle, ns. viiksialueelle vesikelloja! Tämä oli toinen kerta, kun moisen reaktion sain, ensimmäisen kerran se tuli liian kovakouraisen kasvokuorinnan jälkeen, molemmilla kerroilla ilmassa toki oli paukkupakkasta, joka on omiaan saamaan ihon sekaisin. Mutta kovakouraisia kuorintoja eikä hajupommihuulipunia enää nähdä tässä osoitteessa! ).

Bobbi Brownin Rich Lip Color löytyi Bangkokin lentokentältä. Tämän ostamiseen liittyi hämmentävä kokemus, nimittäin sutiessani sävyjä kämmenselkään myyjä ehdotti minun voivan sutia punaa suoraan huuliin. Siis anteeksi mitä, testeristä suoraan huuliin?! Sen ymmärrän, että asiakkaat oma-alotteisesti sontivat meikkejä suoraan testeristä naamaan mutta että kosmetiikkaa myyvä taho kehoittaa näin tekemään..katsottuani epäuskoisesti vuorotellen punaa ja myyjää, hän suihkautti jonkinsortin desinfiointisuihketta testeripunaan. Ei siinä auttanut kuin olla kohtelias, sutia puna huuliin ja todeta sen olevan aivan väärä formaatti minun makuuni. Tykkäsin kuitenkin sävystä ja kokeilemani mattapuna vaihtui täksi Rich Lip Coloriksi.

Ja niin minä rakastuin tähän punaan. Ensiksi, sävy Mod Pink on täydellinen minulle! Se on hyvin hämäävä, puikossa niin turvallisen värinen mutta näyttää oikean luonteensa vasta huulille päästyään. Toiseksi, puna on hyvin kestävä, mutta ei oikeastaan kuivattava. Tätä ominaisuutta arvostan. Puna katoaa huulilta kauniisti, ei jättäen jälkeensä pigmenttipaakkuja ja huulten uurteisiin kasautunutta väriä. Itse en tarvitse tämän kanssa edes rajauskynää, sen verran kuivakkaa on punan koostumus. Puna ei ole onneksi aiheuttanut aiemmin kuvailtua vesikelloefektiä. Nyt on pakko sanoa, että puna on päätynyt reissun jälkeen huulilleni lähes joka päivä. Ja se on aika hyvin se, entiselle huulipunanihkeilijälle!