Luku 398.

Se olis niinkuin kesäloma nytten! Ja kelit, joiden ansiosta uskaltaa kulkea sääret paljaina, illalla tosin täytyi pukea pitkähihainen mekon päälle. Pikkukuosillinen mekko on löytö jo keväältä ja siitä on lyhyessä ajassa muodostunut eräs nykyisen vaatekaappini kulmakivistä. Tykkään pukea sen löysän, pidemmän ja ohuen villakangasjakun kanssa mutta menee se myös näin valehameena, collarin parina. Mekossa on kuosinsa puolesta sitä grungefiilistä, joka puhuttelee minua vuodesta toiseen. Iso harmitus ja ketutus muuten koskee tällä hetkellä kenkiäni, joihin on parin kuukauden käytön jälkeen tullut reikä! Mystistä on myös se, että olen toisiin, myöskin suhteellisen uusiin, tai no, minulle uusiin mutta vanhoihin ja käyttämättömiin vintage-mummoterveyssandaaleihin onnistunut saamaan halkeaman aivan samaan kohtaan. Lienekö potkinut kenkiä ympäristöni salaterään vai onko juoksuharrastuksen jäljiltä jaloissani niin jerkkua, että kengätkin repeää?

Viimeisessä kuvassa muuten ikuistettuna lähiympäristöni tilataidetta, rakastan tekstien eri tasoja, niin rosoisen kaunista! Huomattavasti parempi tämä kuin se aiempi, natseihin viitannut töhry. Ja kyllä, nyt lomalla on aikaa blogata ja etsiä lähiympäristön salaisia helmiä, joten saattaa olla, että täällä blogin puolella on normaalia vilkkaampaa.