Luku 638-Teit meistä kauniin

Ysäri. Voi luoja sitä aikaa. Niin kipeää, että ihan sieluun sattuu! Olin ysärillä sekä lapsi että teini, joten aika on syystäkin muistoissa kultaista, mutta silti niin kipeää. Olenkin viime aikoina joutunut pohtimaan ysäriä vähän enemmänkin, miettien kuinka angstinen teini olenkaan ollut ja mistä se on mahdollisesti kummunnut. Luulen, että se on ollut itsesuojeluvaisto, voin sanoa etten ole ollut se luokan suosituin tyttö. Onneksi minulla oli kuitenkin saman henkisiä ystäviä ja musiikki, mihin paeta pahaa maailmaa. Siksi olikin itsestäänselvyys, että menisin katsomaan Apulannasta kertovan, Teit meistä kauniin-elokuvan. Apis oli eräs syy, että jaksoin ysärin paskoja aikoja. Hahhaa, aihe saa näemmä yhä edelleen mielen kiihtymään!

Silloin ysärillä meikkini oli kova. Tosi, tosi kova. Paljon kajalia, ohuet kulmat, meikkipohja ilman poskipunaa tai aurinkopuuteria. Eikä mitään huulipunaa. Paitsi joskus mustaa tai ruskeaa. Mietinkin, tekisinkö leffaan millaisen meikin, sellaisen suoraan ysäriltä revityn, kajalilla sutatun? Tuo ajatus oli mielessäni vain sekunnin, sillä tajusin etten enää viihtyisi sellaisessa. Eikä se pukisi minua, ei nytkään!

Huulipunavalinta oli sen sijaan kristallikirkas ( siis sen jälkeen, kun olin haudannut ysärimeikkikopioinnin ). Se ei voisi olla mikään muu, kuin Urban Decayn Pandemonium. Meikkipohjaksi valikoitui YSLn Le Teint Encre De Peau. Se on ihana, mutta ihoni ei oikein siedä sitä. Meikkipohjan puuteroin NYXin HD-puuterilla, poskipunana on pannuprojektini Zuiin Mango. Ysärin hengessä sudin aurinkopuuterilla varjostukset paikoilleen. Poskipäille levitin korostuspuuteriksi Make Up Storen ihanan rosyn, joka on siis oikeasti luomiväri, mutta käytän sitä suveriinisti korostuspuuterinakin.

Silmämeikki olikin sitten villi kortti, eikä minulla ollut sen suhteen mitään ennakkoajatusta. Tai no, mustat, mutta maltilliset rajaukset oli se ainoa asia, mitä olin mielessäni miettinyt. Kyllä nyt viimeistään täytyy hankkia se geelirajaus, sen verran sahalaitaiseksi rajaus meni kurttuisilla luomillani! Luomivärien pohdinta päätyi siihen, että päädyin pohjustamaan luomet NYXin valkoisella jumbokynällä. Sen ylle levitin vaaleanpunaisen Make Up Storen rosyn, mutta lopputulos oli liian hohtavan vaaleanpunainen. Otin riskin ja kaivoin esiin saman sarjan rosso asiagon, joka on upea kuparin sävyjen sekoitus ja tein nopean halo-efektin. Levitin siis silmän sisä- sekä ulkonurkkaan kuparinsävyä. Lopputuloksesta tuli luonnollisempi, eikä liian imelä! Itseasiassa tykkäsin yhdistelmästä aika tavalla. Alaluomelle levitin kevyesti tuota rosso asiagotoa.

Entä itse leffa? Jos olet yhtäänkään fanittanut Apulantaa ysärillä, niin mene ja katso! Itse itkin ja nauroin, elin sitä kadotettua katkeran suloista nuoruutta koko tuon leffan ajan.