Luku 723 - Hyvästit, rakkaat meikit!

En ole enää aikoihin tehnyt loppuneista tuotteista postauksia. Tykkään lukea niistä muiden blogeista, mutta jotenkin koin, ettei niistä kirjoittaminen ehkä ollut sitä ominta antiani. Minulla sitä paitsi loppuu tuotteita todella verkkaisesti, ja vain yhtenä kuukautena saattaa olla poikkeuksellisen runsas saldo. Nytkin olen viikon sisällä hyvästellyt kaksi kasvojen puhdistustuotetta. Päätin kuitenkin nyt tehdä poikkeuksen, kun muutamien meikkituotteiden tuli aika lähteä meikkien sateenkaarisillalle. Poikkeus siksi, koska nämä tuotteet olivat minulle todella erityisiä. Sellaisia, joille tulee aina olemaan sija sydämessäni, joista muistan tietyn ajanjakson elämästäni. Tai no, yksi ei ehkä niinkään, mutta kaksi tuotetta..ne saavat minut matkaamaan ajassa taaksepäin aika ihanaan, mutta samalla surulliseen ajanjaksoon.

 Bobbi Brownin Rich Lip Color huulipuna Mod Pink vie minut muistoissani Thaimaaseen. Vietimme siellä vuoden 2014 kevättalvella pari viikkoa, mieheni perheen kanssa. Vuosi sitä ennen olimme hyvästelleet mieheni isän viimeisen kerran, mieheni vanhemmilla oli perinteenä käydä joka lähes vuosi Thaimaassa lomalla. Päätimmekin perinteitä vaalien, surusta huolimatta lähteä yhdessä matkalle, Thaimaaseen. Thaimaa hurmasi minut ja mieheni totaalisesti, en yhtään ihmettele miksi mieheni vanhemmat aikoinaan paikkaan niin kovasti ihastuivat. Eksoottinen Aasia, trooppinen lämpö ja se..ruma, mutta kaunis miljöö. Hirveä hulina, jopa kaoottinen tunnelma, mutta samalla niin rauhallinen - aivan paikasta riippuen. Siellä koin olevani vapaa, vaikka tosi on, ettei Aasiassa kannatta ihan miten vaan oleilla. Joka tapauksessa reissu oli mahtava, mutta päätin jättää kosmetiikkaostokset vasta lentokentälle. Toki hiplailin meikkituotteita kaupoissa, mutta en uskaltanut ostaa niitä, koska en ymmärtänyt inceistä sen hölkäyksen pöläystä, sillä ne oli aasialaisin kirjaimin kirjoitettu. Lentokentällä meille ei lopulta paljoa aikaa jäänyt ja päädyin Bobbi Brownin pisteelle patsastelemaan meikkejä. Mielenkiintoni kohdistui merkin huulipuniin ja myyjä valitsi minulle muutaman sävyn ja rohkeasti sanoi, "voit kokeilla niitä suoraan huulille". Minä olin ymmyrkäisenä ja verkkaisen ujostellen aloin sörkkiä huulipunaa sormellani, ja sormesta vein väriä huulille. Myyjätär vähän aavistuksen dramaattisesti nappasi punan kädestäni, siis hyvin diplomaattisesti, ja suihkutti siihen desinfiointiainetta jotta näkisin, että testerit ovat asiakkaita varten puhdistettu. Keräsin vähän rohkeutta ja sudin Mod Pinkiä kunnolla huulilleni. Tykästyin sävyyn, myyjätär sanoi sen sopivan minulle ja niin lähdin kassan kautta etsimään itse lentokonetta.

Mod Pink on nähnyt kanssani monet asiat. Niin kotimatkan Thaimaasta, ystävän 30-vuotisjuhlat. Monet työpäivät, meikkaamisen julkisilla paikoilla. Rakastin sen pinkkiä sävyä, joka näytti huulilla tyrmäävän hyvältä, raikkaalta, naisellista mutta samalla viattoman tyttömäiseltä. Ja sitten, eräänä päivänä huomasin huulipunan katkenneen. Ei! Miksi? Mikään muu puna ei ole minulla aiemmin katkennut. Tiputinko punan sen yhden ratkaisevan kerran lattialle? Vai sattuiko se tipahtamaan huulipunapussukastani, laukun pohjalle pyörimään? Yhtä kaikki, huulipunasta tuli käyttökelvoton. Yritin tottakai sitä huulille sutia, huonolla menestyksellä. Olisihan tätä voinut käyttää siveltimen avulla, mutta totesin minulta löytyvän huulipunia sen verran, että ehkä on armeliasta vaan heittää ne rikki menneet yksilöt pois. Punan ollessa minulle erityinen, päätinkin tehdä siitä vielä oman postauksen, johon voin aina palata. Sillä ei se minunkaan muistini rajaton ole, tulisinko vielä muistamaan tämän punan vaikka viiden vuoden kuluttua, ilman tätä kirjoitusta? Veikkaan, että en.

Estée Lauderin Revitalizing Supreme CC-voide on itseasiassa ostos Thaimaan reissun jälkimainingeissa. Sain reissun aikana sellaisen päivetyksen, että meikkipohjani jäivät auttamatta liian vaaleiksi. Jouduinkin siis meikkipohjaostoksille. En muista, mitä lähdin Emotioniin hakemaan, mutta poistuin hyvin spontaanisti Estée Lauderin CC-voiteen kanssa. Ihastuin voiteen keveään tuntuun, ihoa kaunistavaan sävyyn sekä auringolta suojaavaan ominaisuuteen. Ihoni kärsi noihin aikoihin lievästä aknesta, Thaimaa auttoi siihen aavistuksen ja muistan fiilistelleeni tätä CC-voidetta, kun ihoni oli aavistuksen paremmassa kunnossa. Jossain vaiheessa otettiinkin sitten takapakkia ja aika pahastikin! Mutta CC-voiteesta ja Dermalogican primerista tuli tuon kesän luottomeikkipohjani, ja muistan kesälomareissun, jolloin auto hajosi. Reissun aikana kävin ensimmäistä kertaa järvessä uimassa aikoihin. Ennen reissua olin aloittanut pyöräretket, jolloin ihastuin naapurikaupunkiimme, enkä vielä tiennyt että tulisin ihan oikeasti asumaan siellä noin kolmen vuoden kuluttua! Tuon kesän jälkeen CC-voiteesta tuli auttamatta liian tumma minulle, ja olen sitä harmitellut. Tuote on mahtava meille, jotka haluamme kevyttä tasoitusta ja aurinkosuojakertoimen. Minä siis käytin tuotetta sellaisenaan, mutta viime aikoina meikkivoiteen alla, koska muuten lopputulos olisi ollut liian tumma. Tuubissa olisi tuotetta ehkä vielä vähän, mutta totesin, että tämäkin tuote on hyvä laittaa pois.

Elizabeth Ardenin silmämeikinpohjustajaan minulla ei ole niin vahvaa tunnelatausta, mitä kahteen edellä mainittuun tuotteeseen. Toisaalta, tämä oli pitkästä aikaa silmämeikinpohjustaja, joka toimi itselläni! Olin kokeillut tätä ennen paria muuta tuotetta, tuskastuen niiden toimimattomuuteen. Mutta Elizabethin kanssa yhteistyö oli ensi kerrasta lähtien mutkatonta, kunnes jossain vaiheessa pohjustajan emulgaattorit paukahtivat ja tuubista tuli ulos ensiksi nestettä. Myönnän kyllä käyttäneeni tuotetta tämän jälkeenkin, niin kauan kuin vaan rohkenin. Tuotetta jäi vielä tuubiin, mutta ajatus jostain vakavasta silmäinfektiosta ei houkutellut ja sai minut järkiini. Tykkäsin tosi paljon tuubin minimalistisesta, klassisesta ilmeestä ja tämä on ollut yksi parhaimmista pohjustajista, mitä olen kokeillut. Saa nähdä, tuleeko uusi pohjustani tätä peittoamaan! Mutta halusin jättää tästäkin tuoteesta astetta speciaalimman muistijäljen, jotta voin tarvittassa palata omien juttujeni pariin tarkistamaan, mikä oli se mainio silmämeikinpohjustaja.

Olin miettinyt, kuinka vaikeaa tuotteiden poisheittäminen lopulta on. Siinä ne kököttivät makuuhuoneen lipaston yllä monta viikkoa. Oikeasti suurin syy oli ajanpuute, sillä halusin ottaa niistä vielä yhteiskuvan, enkä kiireviikoilla sellaista ehtinyt ajatellakaan, saati sitten ollut kotona kuvien ottamisen kannalta otolliseen aikaan. Kun olin saanut tuotteet kuvattua, vein tuotteet keittiön roskikseen. Ja se oli siinä. Vielä samana iltana päädyin kirjoittamaan tämän postauksen, jotta minulle jäisi tuotteista ikuinen muistojälki. Mutta se on totta, ihan jokainen tuote ei tällaista kohtelua tule saamaan. Vain ne, jotka haluan oikeasti muistaa vielä kiikkustuoli-ikäisenä.

Tuleeko sinulla tunnesiteitä tiettyihin tuotteisiin? Jos vaan jaksat, niin jaa ihmeessä kommenttiboksissa sinun tarinasi ^_^