On jälleen kerran käsillä se aika vuodesta, kun valo ei meinaa riittää kuvaamiseen. Yllätyksekseni kameran oma salama on yllättävän hyvä, siis silloin, kun sen yhdistää manuaaliseen ajan ja aukon säätämiseen ja silloin, kun kamera suostuu tarkentamaan ja olemaan sekoamatta salaman ja valotusaikojen yhdistelmästä. Mutta ei siitä sen enempää, sillä oikeastaan minun piti kirjoittaa vaatteista.
Eräs suosikkiväriyhdistelmistäni on vaalean puuteriroosan sekä mustan kaunis liitto. Harmi vain kaikki hailakat yläosani ovat olleet mallia hihaton toppi, mutta se seikka korjaantui piipahtaessani Monkista. Tervetuloa löysä, nudesävyinen paita pitkähköinen hihoineen sulostuttamaan kaikkia mustia alaosiani!
Tänään paidan pariksi päätyi itse kustomoitu ryppyhame. Alunperin minulla oli housufiilis, mutta kallistuin kuitenkin hameeseen. Jalkaan päätyivät pari vuotta sitten Pariisista ostetut kengät, joita käytin vuoden verran aktiivisesti. Viime vuoden asuinkin maihareissa ja pitkävartisissa moposaapaissa. Mutta ah, kuinka tuoreilta nämä läskipohjasaapikkaat tuntuvatkaan vuoden tauon jälkeen! Aina joskus kannattaa laittaa se ahkerasti käytetty vaate tai kenkäpari säilöön silmien ulottumattomiin ja palata sen pariin sitten, kun muistaa omistavansa kyseisen asian. Silloin saattaa yllättyä iloisesti rakkaan asian jälleennäkemisestä tai saada syyn luovuttaa ne eteenpäin. Minä onneksi yllätyin iloisesti.
0 Kommentit
Lähetä kommentti