Luku 165.

Mistä tietää, että ihmisellä on liikaa takkeja? Siitä, että ihminen tilaa itselleen postimyynnistä lämpimän talvitakin muistamatta, että sattuu jo omistamaan sellaisen, lämpimän talvitakin siis. Ei sillä, ihminen joutui palauttamaan tilaamansa talvitakin, sillä se ei osoittautunut tarpeeksi lämpimäksi ja mokoma oli vielä liian pitkäkin tällaiselle teletapille.

Mutta takit, niissä on vain sitä jotain. Niiden avulla saa asun hengen viimeisteltyä, ja minulla on joitakin takkeja, jotka toimivat vain tiettyjen kenkien tai helman mitan kanssa-jotkut taas käyvät kaikkien kanssa. Itseäni riemastuttaa ajatus, että voin valita takin fiiliksen mukaan, eikä ainoa valintakriteeri ole se ulkona vallitseva sää. Eikä kyllästymään pääse, kun ei tarvitse asua koko talvea siinä yhdessä ja ainoassa takissa!

Eniten sydäntäni lämmittää se, että takkikokoelmani on koottu hartaasti ja hötkyilemättä, suurin osa takeistani kun on kirppislöytöjä tai vaihtoehtoisesti alennusmyynneistä koluttuja, ainoastaan muutamat yksilöt on ostettu täysihintaisina. Rahaa ei ole siis palanut mitenkään mahdottomasti, ja oikeastaan kaikki takkini ovat omasta mielestäni ajattomia, ihan yhtä hyvin voisin kiskoa takin ylleni tänä vuonna tai vuonna 2020. Ohessa muutama takkiotos arkiston syövereistä, joissa vilahtaa mm. se lämmin talvitakki, ihan kaikki yksilöt eivät ole päässeetkään dokumentoitumaan.




Trenssi,  ostettu kirpputorilta vuonna 2009.



Jakku, ostettu Eveliinalta vuonna 2010.



Farkkutakki, ostettu kirppikseltä vuonna 2001 (?).



Jakku, ostettu kirppikseltä vuonna 2009. Ääh tämähän on sama jakku, joka vilahtaa alempana..



Nahkarotsi, ostettu H&M:n alennusmyynnistä vuonna 2009.



Jakku joka on oikeasti poikien puvun takki, ostettu kirppikseltä vuonna 2010.



Se lämmin talvitakki, saatu äidiltä joka on ostanut sen kirppikseltä vuonna 2010.



Farkkurotsi, ostettu Lindexin alennusmyynnistä vuonna 2010.



Parkatakki, ostettu kirppikseltä vuonna 2004 (?).