Luku 181.

Minä en suoraan sanottuna ole se tyttö, joka viettäisi vapaa-aikaansa elokuvamaailmaan uppoutuneena. Siitä huolimatta aina sillöin tällöin huomaan jonkun tehneen hyviä elokuvia. Asiaa huomattavasti auttaa jos se joku on vielä ymmärtänyt laittaa hengentuotokseensa hyvät musiikit, sillä vähintään se takaa mielenkiintoni heräämisen leffan suhteen! Seuraavaksi siis listaus minun maailmankaikkeuteni hienoimmista leffa(tunnus)musiikeista. Sekaan on eksynyt yksi tv-sarjakin, mutta voitte päätellä ensimmäisestä lauseesta jotain, nimittäin sen, että vielä vähemmän seuraan tv-sarjoja.




Siitä on kauan aikaa, kun olen katsonut Kill Billit viimeisen kerran, mutta soundtrackit ovat olleet ahkerassa kuuntelussa. Ja voi pojat, kuinka hyviä ne ovatkaan, toimivat vaikka ei itse elokuvia olisikaan nähnyt, eräänlaisina aika helkkarin hyvinä kokoelmalevyinä!




High Fidelity, 13th Floor Elevators ja You're gonna miss me saavat jalat ja erinäiset muutkin ruumiinosat sheikkaamaan. Sekä tarpeen tehdä mix-tape jolle kulle tärkeälle ihmiselle.



American Beauty on elokuva, jonka olen nähnyt monen monta kertaa, se onkin varmaan toiseksi eniten katselukertoja saanut raita. Mutta kaikesta huolimatta niin elokuva, kuin sen kaunis tunnusmusiikki pitää pintansa, tässä välissä minun täytyy tunnustaa että olen todella heikkona juuri tällaisiin pianosoitantoihin joita kuulee onneksi aika usein erilaisten dokumenttien jne. taustamusiikkina!



The Crow, elokuva jonka olen nähnyt niin monta kertaa, että osaisin ohjata sen unissanikin. Elokuva, jonka kanssa olen kasvanut, ja joka yhä edelleen vetoaa 28-vuotiaan naisenalun teinigoottisydämeen. Elokuva, joka itkettää mutta myös naurattaa. Minun elämäni tärkein elokuva, jo ihan siitä syystä, että se on tuupannut aikoinaan minua paremman musiikin pariin. The Curen Burn on upea, upea synkkä kappale, jota on myös tullut kuunneltua monen monet kerrat.



Löysin aikoinaan Airin juuri tämän elokuvan ansiosta, siinä missä The Crow on ensikatselukerralla ollessani kuudentoista luonut lähtemättömän vaikutuksen, teki Virgin Suicides sen minulle ollessani yhdeksäntoista vuotias. Elokuvalla on huikea soundtrack täynnä Airin henkeäsalpaavan kaunista musiikkia ajalta, jolloin Air teki vielä oikeasti hyvää musiikkia!



Vaan kaikista suurimman sijan sydämestäni on ottanut Twin Peaks ja Angelo Badalamentin kaunis sävellys, sain vasta pari vuotta sitten katsottua itse sarjan alusta loppuun mutta tuo kappale on kulkenut mukanani pikkutytöstä asti. Nyt kyllä täytyy myöntää, että Twin Peaks on minulle jopa The Crowta rakkaampi asia, mutta ehkä se on jo tässä vaiheessa elämää ihan sallittavaa, että se teini-iän suurista suurin rakkaus on saanut rinnalleen jotain vielä väkevämpää.