Luku 202.

Olin vannonut, että jos ehdin ostamaan Marni at H&M-mallistosta haluamani vaatteen, en missään tapauksessa tee postausta, jossa kyseinen vaate on ikuistettu ylläni puolella kädellä kuvattuun kuvaan. Tai että kuva olisi otettu peilin kautta, nuutuneena pitkän päivän jälkeen. Tai että pitkän päivän päätteeksi, otettuani puolella kädellä kuvan mekosta peilin kautta, onnistuisin kuitenkin pitämään näppini erossa näppäimistöstä ja harkitsemaan, haluanko julkaista edellä mainitut kriteerit täyttäviä kuvia.

Mutta katsokaa nyt, kuinka ihana se on! Nimesin mekon silmämekoksi, printti muistuttaa minua silmistä. Alunperin ihastuin siihen vihreään versioon mutta kohde vaihtui matkan varrella, tämä mekko kuitenkin sopii väriensä puolesta paremmin minulle eikä ole puuvillana niin herkkä, kuin henkäyksen kevyt silkkisifonki. Mutta huhhuh, mitkä tavaramarkkinat tänään tuli koettua, onneksi kanssaostelijat vaikuttivat olleen iloisin mielin liikenteessä enkä ainakaan itse joutunut todistamaan hurjia vaatekaksintaisteluita. Ruuhka oli toki odotettavissa ja tavallaan, vaikka henkilökohtaisesti inhoan väkiryysiksiä ja pyrin välttämään tämän tyylisiä ostokarkeloita viimeiseen asti, oli vaiva väärtin arvoinen, sillä nettikaupasta tilatessa arvio oikeasta koosta olisi kohdallani mennyt metsään ja hyvin pahasti, sen verran reilusti mitoitettuja vaatteet vaikuttivat olevan.

ps. Vastapainoksi kaikelle ihanalle, tämän päiväiselle vaateostelulle ostin myös kävelysauvat. Siis kyllä, ne sellaiset sauvakävelysauvat, jotka eivät nyt heti alkuunsa kuullosta katu-uskottavalta asusteelta parikymppiselle naiselle. Katu-uskottavin hetki elämässäni pitkiin aikoihin onkin ollut se, että olen kotimatkalla töistä kantanut toisella olalla Marni at H&M-ostoskassia ja toisessa kädessä kävelysauvoja. Ja siis miksi sauvakävelysauvat? Siihen aiheeseen palaan myöhemmin!