Luku 203.

Operaatio eteisen sisustaminen on ottanut toisen askeleen eteenpäin, nimittäin matto tuli taloon! Eikä mikä tahansa, vaan Pappelinan musta-valkoraidallinen Bob ( tosin, Twin Peaksin suurena rakastajana en tiedä, kuinka hyvä asia on se, että Bob saapuu taloon oikein on...)! Vaikka olin etukäteen vakuuttunut maton laadukkuudesta, yllätyin iloisesti ja sain karistaa viimeisetkin skeptisyyden muruset harteiltani kun avasin mattopaketin. Tätä ei nimittäin uskoisi missään tapauksessa muovimatoksi, niin ihanan pehmeä se on! Olen myös kiitollinen matosta, jota imuri ei nielaise kitusiinsa, sen verran paksu ja jämäkkä tapaus on kysymyksessä. Aion tulevaisuudessa adoptoida toisenkin Bobin kotiimme, mattojen suhteen kannattaa panostaa laatuun, olen sen joutunut kantapään kautta oppimaan. Toinen Bob sijoittuisi keittiöön, keittiö suorastaan vaatii samanlaisen maton, tosin neliön muotoisena. Ja vinkiksi, Hämeenlinnalainen verkkokauppa nimeltään Muutoskauppa tarjosi markkinoiden edukkaimmat Pappelinat, tai ainakin omien tutkimusteni perusteella.

Muut kuvassa vilahtavat asiat ovatkin 50-/60-luvun lipasto, nahkasalkku jossa säilytän pieniä laukkuja, lempikengät, jatsareiden kenkälaatikko joka on valitettavasti lötköytensä puolesta matkalla pahvinkeräysastiaan sekä tämän kodin vanhin mööpeli, armeijan vanha ammuslaatikko(?), joka on ostettu eurolla(!!) Hämeenlinnan kasarmin armeijakaupasta vuonna 2005. Se kätkee sisälleen skeittaamisessa tarvittavia suojavälineitä, mitään muuta sinne ei taidakaan epäkäytännöllisen, ammuksille suunnitellun sisämuotonsa ansiosta mahtua. Ja vilahtaa kuvassa myös kehykset, jotka odottavat jotain kehystettävää, sitten joskus kenties.