Luku 298.

Tänään tutustutaan bloggaajan huulirasvasuosikkeihin, suosikkien joukossa on toki yksi rasva sutena, joka on naamioitunut lampaan vaatteisiin. Niin, kyseinen rasva oli kirjaimellisesti susi.

Aloitetaan kuitenkin Carmexista. Carmex on mielestäni yksi parhaimmista rasvoista, tai ainakin tuote on omilla huulillani toiminut. Koostumus on vaseliini ja lanoliinipohjainen, tuotteen mentholi ( ja kenties salisyylihappo?) saavat huulet mukavasti kihelmöimään-onneksi kuitenkin ei-allergisella tavalla ( allekirjoittanut on saanut eräästä huulirasvasta allergisen reaktion, jonka aiheutti huulien kihelmöinnin ja tajuttoman kuivumisen, jonka jälkeen huulista sai repiä kivoja suikaleita irti-ei kiva!). En ole ihan varma, onko salisyylihapon tarkoitus toimia säilöntäaineena vaiko huulia kuorivana aineena vai molempina, mutta joka tapauksessa tuote myös tuntuisi ihan aavistuksen verran huulia kuorivankin ( salisyylihappo on siis kemikaali, jota käytetään useissa kemiallisissa ihon kuorintatuotteissa, pääasiassa epäpuhtaalle iholle suunnatuissa tuotteissa ).

Ainoa, mikä itseäni tuotteessa häiritsee on se, etten ole varma, mitä hajusteita tuote on sisäänsä nielaissut. Maahantuojan sivuilla kun listataan neljä hajustetta, joita ei omista Carmex purkeistani löydy? Voi olla, että minun purkeissani ko. hajusteet on ympätty Aroma-nimikkeen alaisuuteen ja kun pakkaukset uudistuvat, niistä löytyy hajusteet tarkemmin eroteltuina-nettisivuilla listatut hajusteet kun täytyy lain mukaan listata tuotteen inci-listaan, koska ne ovat hyvin allergisoivia. Seuraan siis tämän rasvan suhteen tilannetta ja pidän peukkuja sen suhteen, ettei hajusteista johtuvia allergisía reaktioita ilmenisi!

Luulin löytäneeni Avenen huulirasvasta sen ultimaalisen rasvan, jonka ansiosta huuleni olisivat ultimaalisen pehmeät pusuhuulet. Huulirasva kun sisältää sukralfaattia, samaa ainetta sisältänyt käsirasva hoiti käteni viime talvena koppuroista silkkisiksi, joten odotukset huulirasvan suhteen olivat kovat. Mutta ei, tämä ei vaan toiminut minulla. Ensinnäkin, rasva jätti inhan valkoisen kalvon huulille. Tällä siis sai sellaiset ihanat barbihuulet ja se ei ole ihan sitä, mitä huulirasvalta haen. Tyydyinkin rasvaamaan tällä huulet yötä vasten, nukkumatti tuskin hätkähtäisi kamalia barbihuulia. Rasva oli tehoiltaan sellainen no-jaa, se ei kuivattanut huulia mutta ei sillä mitään ultimaalisen pehmeitä pusuhuuliakaan loihdittu. Odotuksiini nähden rasva oli pettymys.

Sen sijaan Bepanthol on ihan ässä kamaa! Pysytään kuitenkin kaukana Porista ja jääkiekosta, mutta todellakin, tästä minä ja huuleni tykkäävät. Sekä elämänkumppani, pehmeiden pusuhuulien vuoksi. Tuote pehmittää mukavasti huulet eikä jätä barbihuulimaskia, joten tämä huulilla kehtaa lähteä ihan ihmisten ilmoille. Itse arvostan myös tuotteen hajusteettomuutta, mutta tuotteessa on pari ainesosaa, jotka aavistuksen epäilyttävät, Propyle Glycol joka yleisenä allergeeninä saattaa aiheuttaa ärsytysoireita sekä Triticum Vulgar, jonka incihaku tiesi kertoa vehnäksi. Lähinnä siis mietin sitä, voiko vehnäallergikko saada oireita tuotteen sisältämästä vehnästä? Itse en ole vehnälle allerginen, mutta tulipahan vain mieleen.


Joka tapauksessa, vaikka Carmexissa ja Bepantholissa on muutamat kyseenalaiset seikat, käytän niitä ilolla, ainakin siis niin kauan, kun ne eivät aiheuta herkkyysreaktioita. Minkälaisia on teidän huulirasvasuosikit? Entä inhokit?

ps. Tähän väliin on hyvä painottaa, että vaikka olenkin kiinnostunut tuotteiden raaka-aineista, en ole kuitenkaan mikään inciguru. Ehkä sitten joskus, tai ehkä sitten ei, mutta ehdottomasti olemme hyvin mielenkiintoisen aiheen äärellä!