Luku 752 - Muista hengittää ja luontoterapiaa

Silloin, kun tuntuu siltä, että maailman kaikki seinät ovat kaatumassa päälle, on hyvä pysähtyä, hengittää syvään ja lähteä ulos luontoon. Ulkona kaikki huolet asettuvat uuteen mittakaavaan, ja ne voi jopa hetkeksi unohtaa tutkiessa maailmaa kameran linssin läpi. Juuri nyt on luonnossa se kaikista kaunein hetki, kaikkialla on huumaavan vihertävää ja luonnon niittykukkaset pistävät parastaan. Se toinen hetki on vasta tuloillaan, ja silloin puhutaankin intiaanikesästä ja kaikista oranssin, punaisen sekä tumman vihreän eri sävyistä

Tämä on viimeinen kesä, mitä tulemme tällä paikkakunnalla viettämään. Varmaan aika monelle Vantaa on yhtä kuin lentokenttä ja Heureka, mutta minulle Vantaa on aina ollut vihreän vehmaan metsäinen. Olen onnentyttö, sillä olen saanut asua kauniiden metsämäisten puistojen keskellä! Oma suosikkipaikkani kotinurkkieni lähellä on pieni joki, eli tuttavallisemmin luoma. Sen varrella on muutama viehättävä silta, ja luoman uoma on täynnä rönsyileviä, jopa uhmakkaan oloisia puita. Onpa luoman varrella upea, boheemi niittykukkapengerkin! Luoman äärellä sielu sekä mieli lepää.

Ja ei se meno ainakaan huonommaksi tule muuttumaan, vuoden kuluttua saan ihastella niittykukkia omalla takapihallani, ja voin tarvittaessa lähteä sieltä metsään samoilemaan. Luoma toki puuttuu, mutta saan tilalle ehkä jotain vielä parempaa. Vielä en ole käynyt niissä metsissä seikkailemassa, en tiedä maltanko edes odottaa ensi kesään!

Miten sinä käsittelet stressiä?