Luku 827 - Olen elossa, turkasen väsynyt mutta niin onnellinen!

Huhhuh, elossa ollaan! Voin muuten sanoa, muuttaminen sekä heti perään joulun järjestäminen uudessa kodissa ( keskellä muuttokaaosta ) on erittäin hc-yhdistelmä! Joulu 2017 onkin saanut oman iskulauseensa. Kuka arvaa, millaisen? No, yksinkertaisuudessaan "joulu 2017 - nevö forget!".

Itse muutto sujui hyvin. Ehdin jo muuttoa edeltävänä päivänä huokaista helpotuksesta, tänään päästään ajoissa nukkumaan. Ihan vain huomatakseni, että vielä ilta kymmeneltä hakkaamme sängyn rungon osia toisistaan irti. Ja miettien, mihin ihmeeseen tungemme sen ihmeellisen loppusälän, joka vielä asunnossa pyöri? Jälkiviisaasti todeten, muutama extramuuttolaatikko olisi ollut hyvä veto! Tosin kun isäni seuraavana iltana näki muuttolaatikoiden määrän hän totesi; "kyllä ihmisellä on vaan tavaraa!".

Mutta tosiaankin, viime ajat ovat sujuneet muuttolaatikoita purkaessa ja tavaroita järjestäen. Ne tulevat varmaan moneen otteeseen vielä hakemaan paikkaansa. Pääasia on se, että kamat alkavat noin suurinpiirtein olla kohdillaan. Kaikilta kommelluksilta ei kuitenkaan vältytty, tosin nämä asiat eivät olleet meistä riippuvaisia. Mutta esimerkiksi saimme vasta eilen tiskikoneen toimimaan, voin muuten sanoa, että jouluna kuuden henkilöiden tiskien käsin tiskaaminen ei ollut kovin mukavaa ja niin, sanoinko jossain vaiheessa haaveilevani kiireettömästä jouluaatosta, joulusaunan jälkeen kangasnaamio kasvoilla hengaillen? Joulusaunan teknisten ongelmien vuoksi juoksin pikajoulusuihkun ja voin vannoa, etten todellakaan ehtinyt panostaa ihonhoitoon pitkän kaavan mukaan :D Suihkussa ollessanikin nimittäin jo kylppärin ovelle koputettiin ja kysyttiin keittiöneuvoja. Sentään sain kauniin mekon ylleni ja äkkiä lätkin luottoihonhoitotuotteet kasvoille. Mutta siihen se jäi, kulmia ehdin jossain vaiheessa vähän tummentaa mutta esim. huulipunan ajatteleminen sai minut tuntemaan enemmän stressiä kuin iloa ja päätin suosiolla jättää meikkaamisen välistä. Ja eikä näinä muinakaan päivinä ole juuri tullut meikattua, laskujeni mukaan maltoin muuton jälkeisenä lauantaina sekä eilen torstaina meikkaamaan. Muuten päivät ovat olleet sen verran täynnä ohjelmaa, että olen herännyt, syonyt aamupalan ja tarttunut tuumasta toimeen.

Mutta on tämä samalla vain niin onnellista aikaa! Löydän itseni ihastelemasta useampaan otteeseen upeaa takapihan maisemaa, ja iloiten että hissitön kolmas kerros taloista suoraan neuvostoliitosta ( veikkaan, että ne talot lähtevät parin vuoden sisällä purkuun, täysremontin sijaan ), on nyt taaksemennyttä elämää. Odotan innolla uutta kaupunkia ja upeita ulkoilumaastoja. Univelkaa on kertynyt, mutta tästä se sitten pikkuhiljaa lähtee, uusi arki. Saa nähdä, koska postausrytmi palaa normaaliksi ja voikin olla, että alkuun postaankin vain kaksi kertaa viikossa.