In this Light

Kauneusblogi

Luku 858 - Nainen kun tulee tiettyyn ikään, ei kiinnosta sitä mikään..muu paitsi pinkki!

2018-04-17_08-39-14 2018-04-17_08-43-14

Heh, toivon mukaan kukaan ei nyt vedä hernettä nenään otsikosta, mutta en mahtanut itselleni mitään! Nimittäin, olen tullut siihen johtopäätökseen, että kun osa naisista tulee tiettyyn ikään, alkaa pinkki ja vaaleanpunainen viehättää. Itseasiassa olemme vitsailleet asiasta töissä, jossa muutama minua vanhempi, kohta eläkkeelle jäävä työkaverini on tämän lausahduksen alulle laittaneet. He ovat omakohtaisesti kokeneet sen, että vanhemmiten vaaleanpunainen alkaa viehättää. Väri, jota he ovat aiemmin inhonneet. Toinen hyvä esimerkkini on anoppini, joka on pinkkifani henkeen ja vereen. Tosin hänen pinkkirakastumisen hetkeä en tiedä, mutta lupaan kysyä ensi kerralla tavatessamme.

Kun olin lapsi, olin se hyvin klassinen tyttö. Rakastin prinsessoja, ja rakastin kaikkea vaaleanpunaista ja pinkkiä! Harmi vaan siihen aikaan, 80-luvulla lasten muoti oli aika ankeaa. Tai sanotaanko, lasten muotia ei oikeastaan ollut. Oli vaan järkeviä käyttövaatteita, järkevillä kuoseilla. Kaikista suurin aarre minulle oli akryylinen, marjapuuroon vivahtava pinkki neulepaita, jossa oli tiettyä Jussi-paita fiilistä. Tuo pinkki neulepaita löytyy yltäni todella monesta lapsuuteni valokuvasta! Ja muistan vielä niin kirkaasti yhdet saappaat, niiden hyvällä tavalla kiinamuovisen tuoksun ja kuinka uuden karhean kiiltävät ne olivatkaan ja värinä -yllätys yllätys, pinkki. Halusin pukea ne ehdoin tahdoin kesähelteellä kun äitini oli viemässä minua puheterapeutille, vaikka äitini koittikin ehdottaa järkevämpiä kesäkenkiä. Toinen kenkäpari mitä rakastin olikin Miss Piggy-tohvelit, joissa oli siis tuon hahmon kuva sellaisena pehmeänä, muovisena lätyskänä. Olisin mennyt myös niidenkin kanssa kaikkialle!

  2018-04-17_08-38-522018-04-17_08-33-22 2018-04-17_08-29-56

Mutta jossain vaiheessa pinkki ja vaaleanpunainen jäi. En muista, milloin. Mutta sain moneksi, moneksi vuodeksi niistä yliannostuksen! Vaikka rakastin kaikkia prinsessajuttuja ja olin hyvin tyttömäinen lapsi, aloin jossain vaiheessa vierostaa kaikkia liian naisellisia vivahteita. Luulen, että se johtui kasvukivuista, en olisi halunnut kasvaa naiseksi..rymysinkin pitkin soramonttuja, vakoillen autoja ja ahmien salapoliisin käsikirjoja sekä muita ns. nuorisoseikkailuita. Hepat ja luonnossa rymyäminen olivat enemmän lähellä sydäntä, kuin barbit, vaikka niilläkin leikin. Mutta jos tuossa vaiheessa minulle olisi ehdottanut jotain vaaleanpunaista tai pinkkiä, olisin sanonut "hyi yäk, en tykkää!". Aika varhaisessa vaiheessa kiinnostuin tyyliasioista ja muistan yläasteelle mentäessä äitini 70-luvun vaatteiden olleen in. Harmi vaan mahduin niihin makeisiin leveälahkeisiin farkkuihin niin vähän aikaa :D Ja tämän kauden jälkeen hurahdinkin alakulttuurimeininkeihin, joihin vaaleanpunainen ei todellakaan kuulunut, pinkki sen sijaan shokkipinkkinä. Mutta muistan, että ne shokkipinkit punk-paidat jäivät käyttämättä, samoin en kauaa viihtynyt fuksianpinkeissä hiuksissakaan. Koin värin itselleni aivan liian epäsopivana.

Suurimman osa aikuisiästäkin olen viihtynyt joko mustissa, tai valkoisissa vaatteissa. Rakastin minimalistista, jopa androgyynia otetta muodissa. Mutta jossain vaiheessa hurahdin kukkakuosiin. Se lähti salakavalasti, ja kun antaa kukille pikkusormen, se vie koko käden, sielun ja sydämen. Tämäkin on siinä mielessä hassu juttu, että en aiemmin juurikaan välittänyt kukista. Ainoastaan retrohenkiset kukat kiinnostivat jossain vaiheessa, kunnes sain niistä yliannostuksen. Mutta nykyään viihdyn kukissa! Ja koska kukkia on monen värisiä, löytyy niistäkin vaaleanpunaisia ja pinkkejä. Huomasin, ettei maailma siihen kaadu, jos yltä löytyy jotain vaaleanpunaista, tai pinkkiä. Itseasiassa yhden herkän, todella haalistuneen puuteripinkin keijukaishuitulan kanssa havahduin, että tällainen pastellinen sävy jopa sopii minulle!

En enää tarkalleen muista, koska minulla lähti totaalisesti mopo keulimaan vaaleanpunaisen kanssa. Ehkä siinä vaiheessa, kun ostin meille palakankaista vaaleanpunaisen tekoturkiskankaan torkkuhuovaksi makuuhuoneeseen? Puhelimen, jossa on persikkaroosaiset kuoret? Enää en välitä, vaan nautin täysin rinnoin vaaleanpunaisesta kuplastani, ja päätinkin alkavan kevään kunniaksi ostaa vaaleanpunaiset tennarit ja mitä suloisimman pikkulaukun - joka on, myönnetään, epäkäytännöllisen pieni MUTTA samalla ihastuttavin ja kaunein laukku, mitä minulla on koskaan ollut!

Vaaleanpunainen ja pinkki, iskeekö?

14 Kommentit

  1. Pinkkiä hurahdusta odotellessa :D. Itse välttelen pinkkiä ja naisellisia kuoseja, mutta tänä keväänä kaappiini eksyi kukkakuvioinen paita. Olen vähän yllättynyt miten näin kävi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, siitä se Maija kuule lähtee 😄 En mäkään ois vuonna 2010 voinut kuvitella hurahtavani vaaleanpunaiseen mutta myöskään kukkiin 😉

      Poista
  2. Ihanan toi kimonotunika!!! <3 Sulla on muuten vaatteissakin aika sama maku kuin mulla, ottaisin ton silmää räpäyttämättä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana, hihat vaan tosi epäkäytännölliset ja se onkin mulla muokattavana 😀 Mutta totta, meillä taitaa olla myös vaatemakukin samanlainen 😊

      Poista
  3. Ihanat nuo kengätkin. Vaaleanpunainen iskee, mutta vahva pinkki menee vain pienissä määrissä. Kukkakuviot ovat vieneet myös minut mennessään, haluan lisää ja lisää kukkia vaatteisiini.
    Aurinkoista päivää sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kengät on niin kauniit, onneksi valitsin tän värin enkä harmaata 😀 Mulla sama, mäkin tykkään enemmän pehmeästä vaaleanpunaisesta kuin räväkästä pinkistä ja kukkia ei vaan voi olla liikaa. Onneksi näitä elementtejä löytyykin nyt vaatteista 😊

      Ihanaa sadesunnuntaita ❤

      Poista
  4. Kaikki sinun kukkakuvioiset vaatteet miellyttää minunkin silmää, samaten ne mustt maiharit:) Itselläni oli pinkkikausi joskus parikymppisenä, mutta sittemmin on mennyt vuosikymmeniä, että olen pinkkiin tarttunut ainakaan vaatteissa. Vihreä on uusin löytö värimaailmassa. Ennen inhosin sitä(kin), mutta nykyisin käytän ihan mielelläni vihreätä. Jokin pinkki asuste on ihan jees kuten tuo sinun käsilaukku. Tosi nätti<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, joo ne maiharit on kans ihanat ja antaa hyvää särmää kukkiin 😄 Ihanaa, että olet löytänyt vihreän, se sopiikin sulle hyvin 😊 Ja totta, joskus väri on kiva ihan vaan pienenä elementtinä, kuten laukun tai kenkien muodossa 😊

      Poista
  5. Minä olen aina rakastanut pinkkiä 🌸 tosin siinäkin vain tiettyjä sävyjä 🌸 minä olen jotenkin nähnyt, että jisssin vaiheessa kaikki 60+ naiset pukeutuivat tummaan lilaan. Värit on ihania ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taudinkin vähän aavistaa sun ja pinkin suhteen 😊 Värit on ihania ja tuovat iloa elämään 😀 En enää kestäisi kokomustaa pukeutumistyyliä itselläni. Huomaan heti kaipaavani väriä.

      Poista
  6. Iskee kyllä! Ymmärrän hyvin tuon soramontuissa rymyämisen! Itsehän olin myös lapsuudessa kunnon Tomboy enkä suostunut pukeutumaan mekkoihin/hameisiin kuin vasta yläasteen lopulla/lukion alussa. Nykyään voisin hyvinkin olla joka päivä kukkamekko päällä, jos säät sallisi ja ei tarvitsisi pelätä sen sotkeutumista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla kuulla, että säkin olet ollut soramontuissa remuaja 😀 Ihan parasta puuhaa! Ja tosiaankin, mulla on mekko tai hame lähes joka päivä, housuja käytän todella vähän! Ei mulla olekaan kuin yhdet mulle ällä hetkellä sopivat housut, kun parit jäi isoiksi ja muutamat on vielä liian pieniä 😆

      Poista
  7. Vaaleanpunaista ♥ Myönnettäköön että vaiva on ikäänkuin pahentunut vanhemmiten;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Follow