Luku 893 - Viisi kuvaa kuukaudessa, elokuu 2018

On jälleen aika katsoa viiden kuvan voimin, miten viime kuukausi sujui! Elokuu oli todella rankka kuukausi. Minulla oli kuun alussa todella pitkä työputki, jonka katkaisi sitten neljän päivän vapaat. Jotenkin minusta tuntui, että työputken aikana minulla ei ollut yhtään mitään muuta elämää, kuin työ ja sitten kotona kotitöistä selviytyminen. Viimeisen työpäivän jälkeen ajoimme vielä Savoon, sillä meillä oli tiedossa sukujuhlat. Lauantai meni juhliessa, mutta lähdimme vielä illalla tapaamaan sukulaisia, joita emme juhlissa nähneet. Lähdimme sen verran hyvissä ajoin kylille, että kävimme kävelemässä kylän raitilla. Halusin käydä katsomassa uimarannan, jonka laiturilta vuonna 2007 istuskelimme. Muistan, että paikka oli kaunis ja yllätyin, kuinka pöheiköksi tuo ranta olikin kasvanut. Eikä laiturista tietoakaan. Paikassa oli jotain rappioromanttista, minun eräs tuttavani muuten harrastaa hylättyjen paikkojen bongaamista, "urbaania löytöretkeilyä" ja täytyy myöntää, alan itsekin innostua asiasta!

 

Savon reissulta kotiin ajaessamme pyysin, että pistäytyisimme Juvalla olevassa teehuoneessa! Olen hinkunut Teahouse of Wehmaisiin jo kauan, mutta olemme ajaneet aina ohi epäsopivaan aikaan. Nyt lähdimme sen verran hyvissä ajoin liikenteeseen, että ehdimme pysähtyä Juvalla. Emme ole mieheni kanssa sinällään teenjuojia, mutta tiesin teehuonekokemuksen olevan ainutlaatuinen. Ja enpä ollut väärässä! Paikan sisustus oli mitä upein, ja myös gluteenittomia tuotteita oli hyvin saatavilla sekä palvelu oli ensiluokkaista. Ah, kylläpäs täällä kelpasi viettää ansaittu tauko, vaikka aikaa toki kuluikin normaalia ABC-huoltoasemapyrähdystä enemmän. Teehuoneen yhteydessä oli myös sisustustavaraliike, mutta budjettisyistä jätin ostokset tekemättä.
 

Savon reissun jälkeen sain rakkaat vanhempani meille kylään. Se ei ole itsestäänselvyys, että he pääsevät lähtemään, ja vieläpä niin että aikataulut osuvat omien aikataulujeni kanssa yhteen. Kaunis loppukesä mahdollisti sen, että lähdin näyttämään uuden kotikaupunkini ulkoilmanähtävyyksiä. Keravan Keinukalliolla ollut Sherwood-kyltti koki alkuvuodesta kovia, mutta kaupunkilaiset kunnostivat kirjaimet talkoovoimin. Minusta kirjaimet ovat niin mahtavat! Ehkä seuraavaksi kyltin ympäristössä olisi syytä järjestää pujotalkoot?

 

Loppukesä on minusta se paras aika vuodesta. Tiedättehän, päivisin on lämmin ja aurinko paistaa, heinäsirkat sirittävät viimeisillä voimillaan. Mutta illat, ne alkavat olla samettisen tummia, ja pimeitä, sekä lämpimiä. En kuitenkaan halua olla ihan pilkkopimeässä vaan rakastan tunnelmavaloja! Ostinkin IKEAsta särmikkäät "pellehermannivalot", jotka kiepautin takapihan portaikon kaiteeseen. Myös pelargoniani kukkivat vielä mahtavasti, näistä taisikin tulla suosikkikesäkukkani! ( sen sijaan hortensiasta taas ei..)

 

Aivan kuun lopussa matkustin vuorostani synnyinpaikkakunnalleni, ja kävimmekin veljeni avopuolison kanssa paikallisilla ruokamessuilla. Päädyimme messujen jälkeen kukkakauppaan, tai kun etsimme kukkakauppaa päätimme mennä ensimmäiseen mikä vastaan tuli. Hihittelimme kukkakaupan nimelle, ihastelimme runsasta valikoimaa ja vähän nostelimme kulmia taustajumputukselle. Mutta totaalisesti repesimme, kun tajusimme kaupan olevan itsepalvelukauppa! Kaupassa ei siis ollut myyjän myyjää, ja se jonka kuvittelin myyjäksi, olikin asiakas. Seinällä oli kyllä hyvät opasteet sekä puhelinnumero, johon sai tarvittaessa soittaa. Löysimme kuitenkin sopivat kukat ja toisaalta, lähes tyhjässä kukkakaupassa hengaaminen hyvässä seurassa oli hauskaa!

Miten sinun elokuusi sujui?