Pages



30.12.2010

Luku 37.

Päätinpä minäkin tehdä koosteen kuluneesta tyylivuodestani, innostuin itse kokoamaan asuja vuoden varrelta nähtyäni muilla ihania koosteita! Koska en osannut päättää joka kuuta kohden vain yhtä asua, on kuvia enemmän kuin vain kaksitoista. Suurin osa kuvista on vanhan blogin puolelta, joten olkoon tämä myös pieni nostalgiointituokio samalla!



172

Alkuvuodesta olin vielä tummatukkainen..


17.12


..kunnes maaliskuussa tein hiuselämäni parhaimman päätöksen, leikkautin hiukset lyhyiksi ja palasin siihen väriin, jossa olen viihtynyt suurimman osan elämästäni ja samalla kokenut kaikista luontevimmaksi.

14.5

Vuoden aikana käytin ahkerasti American Apparelin perusmekkoa, joka taipui yllättävän moneen eri muotoon.


18.6

Huhtikuussa(?) tilasin maiharit, joista on tullut yhdet eniten käytetyimmistä kengistäni, ne ovat kerta kaikkiaan niin mukavat jalkaan ja upean näköiset!

27.8

Alkuvuodesta annoin vuosikausien jälkeen tilaisuuden maksimekoille, se vaatikin vain suurin piirtein seitsemän vuoden toipumisen teiniaikojen hippimaksimekoista!

11.7

Toukokuussa kaivoin vihdoin ja viimein korjatun pyöräni esiin ja olisin pyöräillyt vaikka maailman laidalle asti!


13


Toukokuussa kesä pääsi yllättämään, onneksi varustus oli muuten kesää henkivä, paitsi saapikkaiden sekä sukkisten osalta. Voin sanoa, että oli kuuma, ja kuumuus jatkui päiväkausia käsivarsien punoituksen muodossa.


21.7


Maksihelmat olivat todellakin kietoneet helmansa minun ympärille ja tajusin, että maksimekko on täydellinen vaate kesän helteettöminä päivinä!

1

Niin, sanoinko äsken jotain maksimekoista?

18

Heinäkuu ja huumaavaa helle, jota jaksan ikävöidä päivä toisensa perään, sai pääni pehmenemään ja ostamaan valkoisen ja todella tyttömäisen kesämekon, joka näyttää täydelliseltä paahtunutta ihoa vasten, mutta liimaantuu ikävästi kuumemmilla ilmoilla ihoon kiinni.

31

Luotin väreissä paljon mustaan, myös kesällä.

19.4

Liehuvat avantgardistiset mekot sopivat hyvin loppukesän paahteeseen, jonka kuumin terä oli jo selättynyt. Asuin koko kesän kiilakoroissa, suurimmaksi osin näissä Onnin nyöritettävissä yksilöissä, jotka ovat kenkäjumalien vastaus kenkäfanaatikon toiveisiin! Lisää tällaisia! Tai oikeasti ei, muuten olen pian pennitön!

1.9

American Apparelin Le Sac Dress oli myös kovassa käytössä vuoden aikana, rakastan ja arvostan sen muuntaumiskykyä! Oslon reissulla oli hyvä leikkiä ranskalaista salapoliisitarta.

17.6

Syksyn saapuessa saapuivat muhkeat neuleet ja huivit, jotka käyvät lämpiminä päivinä ulkovaatteista sellaisinaan!


25

Kiilakorkorakastaja ei pääse kiilakorkoja karkuun, ja mikäpäs siinä, ne on aina ilo jalkaansa sujauttaa! Myös Prefectalta lahjaksi saatu elämääkin isompi laukku on ollut monessa mukana, ihan yksinkertaisesti siitä syystä että sinne mahtuu kaikki ja vielä vähän enemmän, sitä paitsi se on todella kaunis!


7.5

Syksyä kohden innostuin midimitasta, jonka tätimäisyyden saa karistettua maihareilla sekä selästä paljaalla bodylla.


22.5


Herkkien mekkojen kaipuu ei jäänyt pelkästään kesään ja helteen pehmentämän pään päätöksiin, mutta ne ovatkin täydellisiä maihareiden tai pitkien moposaappaiden kanssa!

4

Alkutalvesta innostuin farkuista vuosikausiin siinä määrin, että käytin niitä viikkoja lähestulkoon putkeen!


10.2

Pitkät moposaappaat ovat osoittautuneet yksiksi lempikengistä, ja vanha, kauhtunut neuletakki sai uuden muodon selästä puretulla pinnalla. Yksinkertaista, mutta samalla moniulotteista.

Sellaiselta se näytti, olen todella tyytyväinen päätökseen vaihtaa hiuslookkia, ja ehkä uusista hiuksista johtuen olen enevissä määrin innostunut tyttömäisistä jutuista tyylissäni ja niitä onkin pitkästä aikaa näkynyt ylläni.

Tässä kohtaa olisi toki hyvä tehdä lupauksia oman tyylinsä suhteen, mutta en sellaisia tee. Annan tyylini elää, kasvaa ja kehittyä suuntaan jos mihin, kun vain itselläni on aina hyvä olla omissa vaatteissani. Olen mielestäni ollut tänä vuonna aika esimerkillinen kuluttaja ja samalla mallilla aion jatkaa ensi vuonnakin, ostan jos minun tekee mieli ostaa ja jätän ostamatta, jos tuote ei minua miellytä. Niin yksinkertaista!

Toivotankin kaikille ihanaa ja sähäkkää Uutta Vuotta!

27.12.2010

Luku 36.

25.1


25.5


Asukuva joulupäivältä, jolloin en enää ollut niin töttöröö ja flunssasta ja flunssalääkkeistä sekaisin, kuin jouluaattona. Minulla ei yhtään ollut mekkofiilis, itseasiassa olisin mieluiten lähtenyt appelaan pukeutuneena joululahjaksi saamiini flanelliyöpaitaan sekä unelman pehmeään aamutakkiin. Päätin kuitenkin hylätä ehdottomat mukavuusvaatteet puoleksi päivää ja päädyin loppujen lopuksi laittamaan farkut jalkaan. Olen kuluneena syksynä ja talvena totaalisesti rakastunut vihertävän harmaisiin farkkuihini, jotka ovat onneksi hitusen löystyneet eivätkä enää aiheuta mustelmia lonkkaluiden tienoille.

Farkkujen seuraksi puin mustan alusmekon, sillä halusin asuun hitusen juhlavuutta, olihan sentään joulu ja joulu on hyvä syy pukeutua vähän normaalia arkea fiinimmin. Täytyy kyllä myöntää, että tykästyin farkkujen, alusmekon sekä muhkean huivin ja moposaappaiden yhdistelmään niin, että tuskin maltan odottaa, koska seuraavaksi voin sen pukea ylleni ja vieläpä niin, ettei niskaan tarvitse kiskoa neuletakkia lämmikkeeksi, ja jonka hihaan joudut aivastamaan kymmenen minuutin välein!

23.12.2010

Luku 35.

23

23.6

23.7



Tänä Jouluna suunnittelin ottavani rennosti. Lepäisin hyvin, söisin niin että napa ratkeaisi ja nauttisin rakkaimpieni seurasta, ja jos mieli tekisi, kukkuisin netissä kaikilla niillä sivuilla, joihin mieleni halajaisi. Kuuntelisin hyvää musiikkia ja katsoisin telkkarista, mitä se ikinä tarjoaisikaan, saattaisin ehkä vähän kutoakin. Mutta ennen kaikkea rentoutuisin ja tekisin juuri milläkin hetkellä sitä, mikä tuntuisi kivoimmalta.

Ja paskan marjat, tässä sitä sitten ollaan kipeänä. Minusta on ironista, että tämän vuoden ensimmäinen flunssa päätti sitten ilmaantua kylään jouluksi, mieluiten kun olisin ollut flunssatta koko vuoden! Ja koska olen viimeksi ollut kipeänä reilu vuosi sitten, tuntuu tämä epämääräinen, akuutti hengitystieinfektio hyvin ärsyttävältä, vaikka joku toinen ei pitäisi moista minään. Nyt myös tiedän, millainen on luterilainen kosto, se on sitä, kun erottuasi syksyllä kirkosta saat sen vuoden ensimmäisen räkätaudin kristillisenä juhla-aikana.

No, ainakin jouluna tulee levättyä, tosin harmitusta aiheuttaa sen pakonomaisuus, olisin mieluusti itse päättänyt, koska kellistäisin itseni sohvalle viltin alle, nyt jörötän siellä pahimmassa tapauksessa koko ajan. Kipeydestä huolimatta olen päässyt aika hyvin joulufiilikseen, viimeiset leipomukset ovat viimeistelty kiitos siitä elämänkumppanille, kotikin koristeltu ja Radio Suomi soittaa hyviä ja no, ei niin hyviä joululauluja. Vaikka en muuten jaksa Radio Suomea kuunnella, on suorastaan pakko aina aatonaattona avata radio ja kääntää se Radio Suomen taajuuksille. Tämä perinne on lähtenyt teininä valvotuista aatonaattoöistä, jolloin oli unettomana Satakunnassa kutkuttavaa kuunnella läpi yö radiota ( ja tätä jatkui myös monena muunakin yönä, voi kuinka kaipaankaan Pekka Saurin yölinjalla ohjelmaa!)

Kipeää oloa siis piristää joulufiilis ja vihdoin ja viimein löydetystä lintuhäkistä muokattu valaisin! Ostin häkin Kasvihuoneilmiöstä ja se oli kuulkaas niin autenttinen, että vuokralaiseksi pyrkinyt lintu oli jättänyt terveisensä häkkiin. Koska muihin häkkeihin oli kasvillisuus ottanut lujasti kiinni, oli tuo linnun terveisillä varustettu häkki ainoa mahdollisuus ja sainkin siitä pienen alennuksen, vaikka myyjääkin nauratti häkin aitous. Nyt häkki on pestynä ja käytössä, kuinka kaunis valaisin se onkaan! Nooruskaltahan löytyy myös valaisintarkoituksessa lintuhäkki, nämä ovat vaan niin mahtavia ja kauniita että voisin kernaasti ottaa toisenkin lintuhäkin kotiimme.

Mutta toivotankin teille kaikille muille terveempää Joulua, minä yritän parhaani mukaan parantua ja kaikesta huolimatta nauttia Joulusta, tehkää te muutkin niin, nauttikaa Joulusta!

21.12.2010

Luku 34.

21.6

21.1

21.3

21.9


Minä olen ollut niin tuhmana, etten ansaitsisi yhden yhtäkään joululahjaa. Tein elämäni ensimmäisen syrjähypyn. Petetty osapuoli tosin oli tietoinen tapahtuneesta jo etukäteen, ja vaikutti kyllä harmistuneelta. Mutta minkäs teet, kun vakikampaaja on niin suosittu, etten saanut tuskallisen pituiseksi venähtäneelle kuontalolleni edes leikkuuaikaa!

Niin, mistään sen vakavammasta syrjähypystä ei siis ole kyse, kuin että jouduin käymään toisella kampaajalla. Toki muuten olisin odottanut kiltisti vapaata aikaa vakikampaajalleni hamaan tulevaisuuteen, mutta tiedossa olevien velvollisuuksien vuoksi halusin käydä siistimässä kuontaloni. Ei auttanut muu, kuin etsiä kampaamo, missä olisi vielä vapaita aikoja. Ensi kerralla täytyykin muistaa olla ajoissa liikenteessä aikaa varatessa, tosin koska olen aika huoleton luonnonlapsi, en ikinä muista varailla aikoja erinäisiin instituutteihin ajoissa, joten luultavasti olen seuraavallakin kerralla tasan samassa tilanteessa. Miksei kampaajallekin voisi tulla kutsu, niin kuin hammaslääkäriin?

Oli kyllä jännittävä tunne istuutua vieraaseen tuoliin, tutussa tuolissa kun ei tarvitse enää jännittää. Olen siinä mielessä kyllä onnen tyttö, että löysin aikoinaan kerrasta hyvän, suorastaan nerolla tavalla taitavan kampaajan! Onneksi entuudestaan tuntematon kampaaja oli mukava ja osasi loihtia epämääräisen ohjeeni mukaan kuontaloon aivan uuden, mutta silti tutun ja turvallisen ilmeen!

Väripurkeista halusin pysyä tällä kertaa kaukana, sillä olen puolivakavissani miettinyt paluuta omaan väriin. Tosin, se ei ole kovin mieluisa ajatus, mieluiten pysyisin tässä nykyisessä suorastaan hohtavan vaaleassa värissä! Hiuspohjani tosin lienee eri mieltä, en ole aivan varma kuinka järkevää on n.8 viikon välein myrkyttää päänahka tujuilla vaalennusväreillä. Addiktio hohtavan vaaleaan kutristoon olisi hyvä selättää ennen kuin altistumisesta johtuva allerginen reaktio pamahtaa joku kaunis päivä päälle, ne nimittäin eivät ole kovin kaunista katseltavaa.

18.12.2010

Luku 33.

17.4


17.2


17.5


Aamulla lämpömittariin katsomisen jälkeen hihkuin riemusta, se nimittäin tiesi sitä, ettei tänään täytyisi pukea, tai siis topata itseään Michelin ukoksi. Ja pitkästä aikaa saisin kiskaista jalkaan maiharit, niiden jalkaan laittaminen kovemmilla pakkasilla on suorastaan itsetuhoista, sain tietää sen eräs päivä melkein kaaduttuani keskelle autotietä.

Olen saanut viime aikoina pahan päähänpinttymän mekosta, jossa olisi pitkät, löysät hihat ja malli lainattu 70-luvun bohotytöiltä. Kolusin eräs päivä kaikki ketjuliikkeet läpi, mutta ei, mielikuvieni mukaista mekkoa ei vaan löytynyt. Toki löysin kyseisen kuvauksen mukaisia mekkoja nettikaupoista, mutta ennen kuin ehdin tekemään tilausta, onneksi katsastin vaatekaappiani läpi ihan muussa tarkoituksessa ja kappas, minähän jo omistinkin melkein kuvauksen mukaisen mekon!

Mekkoni on ensimmäinen vintagemekkoni sitten lukioaikojen boheemien kukkamaksimekkojen ja muistan sen ostohetken vieläkin kuin edellisen päivän, siitä on kolme, neljä vuotta. Niin hyvä muisti minulla ei sentään ole, että kykenisin muistamaan ostovuoden! Pohdin kauan, malttaisinko ostaa sen sillä kirppiksen vintagenurkkaus tuntui aika tyyriiltä, lisäksi mekon massiiviset hihat tuntuivat siihen aikaan aika yliampuvilta.

Vaan eivät nykyään, rakastan mekossa hihojen ohella sen kaunista kuosia sekä upeaa leikkausta! Maiharit sopivatkin mekon kanssa kivasti, ne rikkovat liialliset ennustajaeukko-fiilikset, jotka mekko ja turbaani saattavat yhdessä luoda. Täytyykin hyödyntää turbaania useammin, sillä en muistanut sen olevan näin kiva, toisaalta olisin onnellinen, jos jostain löytäisin villaisen turbaanin, tai oikeastaan ihan mistä muusta tahansa, kuin polyesterista tehdyn turbaanin!

15.12.2010

Luku 32.

15.5


Voisin veikata, että kovin monella ihmisellä ei kuki luovuus pukeutumisen suhteen näillä keleillä. Vaikka rakastankin kirpakkaa pakkasilmaa, loppui minunkin huumorintaju sekä luovuus useampana päivänä bussin, joka saapui aina vähintään kaksikymmentä minuuttia myöhässä, odotteluun. Sain tarpeekseni palelemisesta ja päätin tehdä täsmäiskun H&M:n miesten osastolle, kun muistin jonkun kirjoittaneen sieltä löytyvän lämpimiä neuleita. Ja niin löytyikin!

Villatakki mallia papparainen rikkoi spontaanin ostamattomuuteni, maksoin siitä vain viisitoista euroa. Se on lähes sataprosenttisesti lampaanvillaa, mukana on myös kahdenkymmenen prosentin osuudelta polyesteria. Ja se on lämmin! Ja ihanan pappa, harkitsen nahkapaikkojen ompelemista kyynärpäihin. Reinot löytyvät, vielä tarvitaan pappakotsa, viikset, piippu ja kävelykeppi, niin katu-uskottava pappalook olisi valmis.

Mutta papoista takaisin aiheeseen, nimittäin vaikka neule onkin mitä mainioin, minut valtasi sitä ostaessa hirmuinen kiukku. Miksi miesten osaltolta löytyy lämpimiä villaneuleita, mutta ei naisten? Nimittäin miesten puolella näin vaikka kuinka paljon oikeasta villasta tehtyjä neuleita, naisten neuleiden huutaessa jo kaukaa akryylipitoisuuttaan ( tosin, en kyllä katsonutkaan kaikkia naisten neuleita läpi, sillä Heidi löysi H&M:ltä jotain, minkä olemassa olemiseen en olisi ikipäivänä uskonutkaan ). On se vaan epäreilua, taidankin tästä lähin tehdä neuleostokset vallan miesten puolelta, sillä kaulassa keikkuva huivikin on alunperin miesten osastolta ostettu, koska naisten puolelta ei vaan löytynyt tarpeeksi hyvistä materiaaleista tehtyä huivia.

12.12.2010

Luku 31.

10.1


10.2


10.3


10.4

Olen iät ja ajat ihastellut tyylikkäiden ihmisten tyylikkäästi purettuja vaatteita. Purettu neulos on herkkää ja kaunista, sekä vie vaatteen tekstuurin uudelle tasolle. Oli siis vain ajan kysymys, koska pukeutuisin purettuun.

Vanha, kirppikseltä löydetty, lähestulkoon laittomasta materiaalista tehty neuletakkini kohtasi syksyllä ratkojan. Nyt, kun vihdoin ja viimein olen tohtinut ottaa neuletakin käyttöön, en enää haluaisi muuta neuletakkia käyttääkään! Harmi vaan lähes sataprosenttisesti akryylinen neule ei ole se kaikista lämpimin vaihtoehto näillä säillä. Siitä huolimatta olen fiiliksissäni, kuinka näppärästi kaatopaikkakuntoisesta vaatteesta kuoriutuikaan designluomus, olin nimittäin eräs päivä kuolla sisäiseen hihitysvuotoon, kun eräs ihminen kysyi, onko neuleeni joku kallis designvaate, joka on maksanut useita satoja euroja. Aikamoinen, parin euron kirppislöydöksi siis!

Neuletakki on parhaimmillaan jonkun vaalean ja todella tyttömäisen vaatteen parina, nyt yhdistin sen itse tekemääni kukkamekkoon sekä lempiarkikenkiini. Parhautta, varsinkin kun tiesin jo etukäteen, että rakastun asuun niin tulisesti, etten enää haluaisi pukeutua mihinkään muuhun, mutta pakko sen on välillä pukea jotain muutakin, ettei asun taika pääse raukeamaan.

9.12.2010

Luku 30.

5.11

5.7

5.3


3.8


3.9


Pari asukuvaa viime viikonlopulta, joista selviää muunmuassa se, että American Apparelin bikinitopin olkaimet sopivat täydellisesti kaapumekon kanssa, kaapumekko on yhä edelleen ja iäti parhautta, löysin vihdoin ja viimein ilman krumeluureja olevan käsipanssarikorun jota olen etsinyt viime kevättalvesta saakka, hiukset ovat ylikasvaneet mallistaan sen piirun verran yli, että niiden laittaminen on yhtä mahdottomuutta, neulemaksimekko on vaan maailmakaikkeuden ihanin rentoiluvaate talviaikaan, rinkulahuivi toimii hyvin koruna, alusmekko neulemekon alla luo vaikutelman liukuvärjäyksestä ja ehkä parasta, rakkaat kiilakorkoni ovat vihdoin ja viimein talvikäveltävät, kiitos suutarin joka vaihtoi niihin uudet pohjat, joilla pysyy pystyssä! Tosin, vahatut ravintolan lattiat ovat sitten asia erikseen, nimimerkillä jälleen kerran näyttävä sisääntulo.

7.12.2010

Luku 29.

Jo toisena peräkkäisenä Itsenäisyyspäivänä matkasimme ystäviemme luokse vieraisille, juhlimaan vapaapäivää hyvin syöden, Kate Bushin videoita tulkiten sekä illalla linnan juhlia katsoen. Päätimme, että tästä tehdään perinne, mikäpäs on sen mukavempaa kuin hyvässä seurassa katsella pukuloistoa ja esittää omia arviointeja asujen onnistuvuudesta!

En ole koskaan aiemmin blogissa sen kummemmin kirjoittanut arvioita muiden ihmisten pukeutumisesta, sillä en ole kokenut sitä tarpeelliseksi, en ainakaan toisten pukeutumisen lyttäämistä. Toki nytkin näin joukon asuja, jotka eivät miellyttäneet omaa silmääni ja jotka olisin itse suunnitellut toisin, mutta en ainakaan omalla tontillani jaksa polttaa negatiivisuuden suitsuketta. Sitä kun saa päivittäin haistella aivan tarpeeksi!

Mutta sen sijaan minun on pakko hehkuttaa paria kaunotarta, joiden kokonaisuudet erottuivat selvästi suosikeikseni, ja joista toisen vielä enemmän.

Minä en ole Chisun suurin fani. Mutta voi, kuinka kauniina hän Linnaan asteli, puku, kampaus, asusteet-koko nainen on suorastaan täydellinen! Olen suuri toispuolisten kampausten ystävä mutta nyt viimeistään mieltä polttelee ajatus toisen puolen päätä vetäminen millisiiliksi. Minusta Chisulla oli ehdottomasti illan onnistunein kokonaisuus, rakastuin menneen ajan Hollywood glamouria huokuvan iltapuvun sekä modernin kampauksen kontrastiin. Kaunista, kaunista ja vielä kerran kaunista. Tuollaisen lookin huolisin kernaasti itselleni kenties joskus tulevaisuudessa jos päätän astella maistraattiin sanomaan yhden tärkeän sanan, joka sinetöi rakkauden loppuelämäksi.




























Toinen kokonaisuus, joka kiinnitti huomioni niin, että muistin sen vielä juhlien jälkeenkin, oli Henna Tanskasen. Edelleenkin kokonaisuus oli toimiva, mennyttä aikaa huokuva mutta samalla moderni. Puvussa oli jotain viktoriaanista, rakastan viktoriaanisuutta muiden, kuin itseni yllä. Mustat, paksut nauhat toivat muuten herkkään kokonaisuuteen jylhää särmää sekä ryhdikkyyttä.




























Muuten huomion herätti juhlapuvuissa tietynlainen cabaree- sekä saluunahenkisyys, trendi jota löytyi yllättävän paljon! Vaikka moni mielellään näkisikin räväköitä värejä iltapuvuissa, itse huomasin ihastelevani kaikista eniten mustia tai vaihtoehtoisesti vaaleita pukuja. En minäkään tuollaisiin juhliin missään ehtakeltaisenvihreässäpuvussa astelisi, paitsi jos kokisin ehtakeltaisenvihreän omakseni.

kuvat täältä

5.12.2010

Luku 28.

Se on se hetki, kun loska sulaa, ensimmäiset leskenlehdet uskaltavat nostaa nuppunsa esiin ja aurinko, aurinko näyttää ensimmäistä kertaa erilaiselta sitten syyskuun ja kaikkialla tuoksuu huumaava ja humalluttava kevät.

Se on se hetki, kun sinut valtaa tunne kävellä paljain jaloin betoniviidakossa ja tunnet, kuinka ihanasti kaikki pienet kivet kutittavat jalkapohjiasi.

Se on se hetki, kun riennät kuumana kesäiltana kohti auringonlaskua, mielessä kaupungin syke ja ilta, joka ei lopu koskaan.

Se on se hetki, kun istut ikkunalaudalla, vedellen henkosia ja samalla katsoen, kun lehdet kieppuvat puista kohti asfalttia, aina vaan uudelleen ja uudelleen, tuulen riepottelemina.

Se on se hetki, kun viilenevässä syysillassa heittäydyt keltaisen ja oranssin ja ruskean sävyjä toistavaan valtavaan lehtikasaan ja tuijotat seesteistä tähtitaivasta.

Se on se hetki, kun yöllä auton valojen loisteessa lehdistä paljaat puut näyttävät kauneimmilta ja uhmakkaammilta kuin koskaan aiemmin, ikään kuin olisit ajanut keskelle Twin Peaksia. 

Se on se hetki, kun ensimmäinen lumihiutale sataa suoraan silmään, tuuli tuivertaa hiuksiasi ja kaikki muuttuu hetkessä kauniin valkeaksi ja ympärille laskeutuu rauhallinen hiljaisuus.

Kyllä, rakastan vuodenaikoja ja rakastan Little Dragonin Blinking pigs biisiä, se muistuttaa minua kaikesta edellä kirjoitetusta. Niin kaunista, uhmakasta, ja sanoinko jo, kaunista?


3.12.2010

Luku 27.

2.16

2.17

2.15

2.13

Elo keskellä arktisia olosuhteita ei aina ole helppoa. Jos ei viima, niin viimeistään joku muu talvinen, tai ylipäänsä säätilaan perustuva ilmiö saa vilukissan palelemaan, siksi päätinkin helpottaa elämääni ja ompelin paksusta villakankaasta rinkulahuivin. Edelliset huivit kun ovat siinä kunnossa, että saan jättää niille jäähyväiset, tämä toivon mukaan kestää äidiltä tyttärelle.

Niin, on sanomattakin selvää, että rakastan huivin avantgardistisia piirteitä, kuinka mahtavan jämäkästi ja arkkitehtonisesti se laskeutuukaan! Nyt viimeistään olen henkisesti valmis vastaanottamaan talven ja pakkaset, megahuivini kun suojelee minua pahalta maailmalta, uteliaiden ihmisten silmäyksiltä sekä liialliselta kylmältä. Jos se ei sitä tee, liityn maasta karkaavien bloggaajien joukkoon, nappaan elämänkumppanini mukaan ja muutan Meksikoon.

1.12.2010

Luku 26.

1.3

1.4

Voi sitä riemun tunnetta, kun eräs päivä tajusin viileisiin alkusyksyn päiviin ulkovaatteeksi soveltuvan villaviitan olevan mitä mainioin sisävaate kirpakoille pakkaskeleille! Toki viittaa on mielenkiintoista asetella takin alle, mutta vaiva palkitaan. Ehdottomasti.

Löysin viitan Prefectan kanssa vietetyltä loppukesäiseltä kirppiskierrokselta. Minä onnekas ehdin näkemään viitan ensiksi, vaikka mitään tappelua ei vaatteesta tullut. Kirppiskierrokset samanhenkisten ja -kokoisten ihmisten kanssa saattavat olla toisinaan kinkkisiä, varsinkin jos molemmat löytävät ja rakastuvat samaan vaatteeseen. Siinä saattaa ystävyssuhteet olla koetoksella rajuimmissa tapauksissa!

Rakastuin viitan boheemiin pohjavireeseen, joka huokuu myös intiaanifiiliksiä. Viitta toimii minun ylläni parhaiten yhdistettynä niukkaan alaosaan sekä ronskeihin kenkiin, kokeilin viittaa myös naissaappaiden kanssa, mutta jostain syystä tämä naissaappaaton versio miellyttää itseäni enemmän. Vihjeeksi kaikille, älkää antako moposaappaille pikku varvasta, sillä ne vievät koko jalan, nimimerkillä en enää muita kenkiä käytäkään.