Pages



30.3.2011

Luku 64.

27.4
27.5

Joskus täytyy elää monta vuotta, ymmärtääkseen asioita ja soveltaakseen ymmärtämiään asioita myös käytännössä. Olen viime aikoina ymmärtänyt, että liian lyhyeksi kuviteltu hame ei ole lyhyt, jos sen yhdistää paksujen sukkahousujen kanssa. Samoin monesti tunkkaisina pitämieni pitkähihaisten paitojen hihat voi rullata, kääriä tai taitella ylös, jolloin paita ei ole enää niin tunkkainen, paljastaessaan ranteet ja aavistuksen käsivartta. Kaikista ihaninta asiassa on se, että vaatekaapin perälle liian epäsopivina hylätyt vaatteet saavat aivan uuden elämän kyseisten pienien oivallusten ansiosta! Joskus se on todellakin vain pienestä kiinni, onneksi emme ole koskaan liian vanhoja oppiaksemme ja ymmärtääksemme asioista uusia puolia!

27.3.2011

Luku 63.

18.6
120
14.7
7.5
1415
29.3
20.2
22.5
3.6
b98


Aikuisuuden iloja on se, että voi itse päättää, syödäkö aamiaiseksi jäätelöä, juodako illalla pannullinen kahvia, kenen kanssa mennä nukkumaan vai kukkuako läpi yön. Itseasiassa aikuisena oleminen ei kuulosta lainkaan hassulta, jos ei nyt oteta huomioon sitä, että tyhjään vatsaan syöty jäätelö saattaa aiheuttaa mahanpuruja, pannullinen kahvia illalla viedä yöunet, kaikilla niin tahtovilla ei ole ihmistä, kenen kanssa jakaa sänky ja kukkuminen läpi yön kostautuu jos seuraavana päivänä täytyy mennä töihin. Aikuisuus, vapautta ja vastuutta!
 
Mutta tiedättekös, mikä on minusta eräs parhaimmista asioista aikuisuudessa? Se, että saa ihan itse päättää, mitä vaatteita, kenkiä ja asusteita ostaa ja mihin niistä pukeutuu! Ei sillä, itse olen pienestä flikasta saakka ollut sangen määrätietoinen, eikä äiti ole hirveästi voinut vaikuttaa pukeutumiseeni. Jos en jostain vaatteesta tykännyt, en joko suostunut pukemaan sitä ylleni, tai jos suostuin pukemaan, en kokenut oloani mukavaksi. Saatoin joskus tieten tahtoen ennen aikaisesti rikkoa minun mielestäni typeriä vaatteita, ja minusta riippumatta ennen aikaisesti hajonneet lempivaatteet aiheuttivat suurta haikeutta. Vaatteet ovat vaikuttaneet minuun vahvasti jo pienestä pitäen.

Sain edelliseen postaukseen kommentin, jossa kysyttiin, "Mutta minkälainen aikuinen ihminen käyttää martensseja?!". Kommentti liittyy eräällä äitien keskustelupalstalla käynnissä olevaan keskusteluun, jossa maihareita käyttävät aikuiset naiset karkeasti ottaen leimataan kadonnutta nuoruuttaan haikaileviksi skineiksi. Että aikuisten naisten täytyisi käyttää aikuismaisia kenkiä.

Kutsukaa minua tyhmäksi, mutta millainen on aikuismainen kenkä? Itse koen sen subjektiivisena käsiteenä, niin kuin musiikkimaun! Minä voisin siis puolestani väittää, että Martensien käyttäjät kuuntelevat hyvää musiikkia, ja aikuismaisia kenkiä käyttävät kuuntelevat paskaa shittiä. Mutta en niin tee, koska väite on suoraan sanottuna tyhmä ja vailla pohjaa. Toki tietyt kengät näyttävät joissakin tilanteissa uskottavammilta, kuin toiset, mutta uskokaa pois, jokainen kuitenkin määrittelee omalla kohdallaan sen, mikä on aikuismaista ja mikä ei. Kengistä lähtien. Vaikka Martenseilla on vahva populaarikulttuurinen leima, en näe mitään syytä, mikseivät aikuiset voisi kyseisiä kenkiä käyttää. Itseasiassa minua useita vuosikymmeniä vanhemmat naiset ovat kovasti kehuneet kenkiäni ja ovat tiedustelleet, mistä niitä saa! Ja se, jos mikä on lämmittänyt sydäntäni! Eläköön aikuiskenkävallankumous, joka ei katso ikää, sukupuolta tai ihonväriä!

Omassa tapauksessani Martenseja käyttää vastuuntuntoinen aikuinen, jolta kuitenkin löytyy se sama hymy ja lystikäs asenne, kuin mitä pikkuflikkana! Mielestäni Martensit ovat yksinkertaisesti tyylikkäät ja niin mukavat jalkaan, ne vieläpä sopivat kaikkien vaatekaapistani löytyvien vaatteiden kaveriksi. Harmi, että löysin ne vasta vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, nimittäin ne ovat eniten käytetyin kenkäparini tätä nykyä. Uskoisin, että pukeutumisestani yleisesti ottaen huokuu tietty asenne maailmaa kohtaan, vaikka toisaalta, en ota tyyliä niin vakavasti, että nykyään yrittäisin lokeroida tai purkaa sitä sen ihmeemmin-pääasia on pysynyt samana vaikka flikasta onkin kasvanut aikuinen nainen, millään muulla ei ole väliä, kunhan itse viihdyn omissa vaatteissani ja asenteissani! Suvaitkaa meidän aikuisten käyttää juuri sellaisia kenkiä, mitä itse pidämme sopivina-ja kenties omaan makuumme aikuismaisina!

24.3.2011

Luku 62.

24.5
24.2
24.1
24.3
24.6
24.4


Kun yllä on maailman kaunein mekko, ei ole helppoa valita useasta kuvasta vain muutamaa julkaistavaksi. Mekko on maailman kaunein siksi, että se on yksinkertaisesti, niin kaunis, puhtaalla tavalla. Maailman kauneimmat hihat ovat kuin viittamaiset siivet, maailman kaunein leikkaus imartelee kantajansa kortta. Maailman kaunein materiaali on villaa ja ehkä parasta kaikessa on se, että mekon on suunnitellut ja tehnyt minulle tärkeä ihminen, eräs maailman kauneimmista Hannoista.

Mekko on oikeasti pidempi, mutta tänään virittelin sen vyön avulla lyhyemmäksi. Hanna, joka on suunnitellut ja toteuttanut mekon, opiskelee par'aikaa vaatesuunnittelijaksi. Kotisivut ovat työn alla, lupaan kertoa täällä, kun koittaa aika niiden avautumisen. Sillä Hanna on oikeasti lupaava ja taitava suunnittelijan alku, ja mitäpä en tekisi ihanien kavereideni eteen! Jos samanlainen mekko kiinnostaa, Hannaan saa yhteyden laittamalla postia osoitteeseen hanna.k.repo@gmail.com.

ps. Tämä ei ole sponsoroitu mainos, vaan ihan vilpitöntä kavereiden hehkutusta sekä heidän tekemisistään ylpeänä olemista!

23.3.2011

Luku 61.

23.3

Tänään satuin olemaan samaan aikaan auringonpaisteen kanssa kotona, joten pitkästä aikaa muitakin kuin ulkovaateasukuvia! Olen havainnut farkkujen, rennon topin sekä ryhdikkään jakun yhdistelmän sangen toimivaksi ja olenkin kiireessä, jossa ei ole valitettavasti sijaa uusille, radikaaleille vaatekokeiluille, turvautunut yllä kuvailtuun yhdistelmään. Pitkävartiset moposaappaat vaan ovat kuin luodut yllä mainittujen vaatteiden kanssa, joten eipä ole kenkähyllylläkään mennyt sormi suuhun. Kyllä minä niin arvostan vaateyhdistelmiä, jotka eivät aamuisin aiheuta ennenaikaisia harmaita hiuksia, mutta toisaalta kyllä odotan kesälomaa kuin kuuta nousevaa, jolloin aivan varmasti pyhitän yhden päivän vain ja ainoastaan oman vaatekaapin annin sovitteluun ( ja ehkä jonkun kuplivan juoman siemailuun, lähtien kyseiseen hauskanpitoon pukeutuneena kauneimpaan alusmekkooni )-ja mahdollisesti uusien toimivien vaateyhdistelmien löytämiseen!

21.3.2011

Luku 60.

19.9
19.10
19.16
19.15
19.17
copy19.12


Näin maanantaisin on mukavaa fiilistellä edesmennyttä viikonloppua. Viikonloppua, joka kului hyvässä seurassa kiivaasti keskustellen, nauraen sekä uusia huonekaluja suunnitellen ja vanhoja vintiltä kaivaen. Onneksi on olemassa isä, joka innostuu tyttären 50-lukua huokuvasta sohvasuunnitelmasta, sitä toista elämäni tärkeintä miestä joudun kyseisen asian suhteen vähän aivopesem.., siis suostuttelemaan. Kolmannelle asia ei kuulu, vaikka teini-ikäisinä haaveilimmekin perustavamme yhteisen designhuonekaluyrityksen. Saatoin myös vähän lelliä kissoja, parhautta on se, kun talon arin kissa tulee oma-aloitteisesti syliin nukkumaan! Kyllä näillä sielun muistikuvilla taas jaksaa arjen tohinoita.

20.3.2011

Luku 59.

copy19.2
copy19.3


Olen viime päivinä riemuinnut siitä, että päällystakit on voinut vaihtaa astetta keväisempiin. Astetta keväisempi takki tarkoittaa minulla hihoista vajaamittaista takkia. Takin kanssa kuuluisi käyttää pitkiä, elegantteja mokkahansikkaita jotka satun omistamaan, mutta olen aivan liian laiska pukeakseni ne käsien suojaksi. Sen sijaan mohairlangasta kudotut säärystimet ajavat käsien lämmittäjän viran, vähän harmittelen sitä, miksi en aiemmin keksinyt moista! Olisi nimittäin tällekin takkikaunottarelle tullut enemmän käyttökertoja, mutta nyt kirin kaikki ne vuodet kiinni, jotka on minun ja takin yhteiselossa jääneet paitsioon!

19.3.2011

Luku 58.

Minä olen aina silloin tällöin sitä mieltä, että olen syntynyt aivan väärälle vuosikymmenelle. Minun olisi pitänyt elää nuoruuteni vuoden 1968 Pariisissa tai Yhdysvalloissa, jolloin kansalaisaktivismi ja radikaalius olivat jotain, mistä voimme tänä päivänä enää vain haaveilla. Valitettavasti. Lisää bensaa liekkeihin heittää Crystal Stiltsin Departute biisi ja video. En voi kuin rakastaa kyseistä biisiä, yhtyeellä on myös muitakin varsin rakastettavia biisejä! Minun ei varmaan auta muu kuin alkaa uskoa edellisiin elämiin. Ei varmaan erikseen tarvitse kirjoittaa, mikä olisin edellisessä elämässäni ollut!

17.3.2011

Luku 57.










kuvat style.com

Minun piti tänään kertoa siitä, kuinka inspiroitunut olen kevään mallistoissa näkyneistä raidoista ja väreistä. Kokosin style.comista pinon kuvia, kunnes satuin törmäämään Emilio Puccin tämän kevään mallistoon ja pyörryin sohvalle. Ihastuksesta.

Hippimekkoja kymmenen vuotta sitten ahkerasti käyttäneen sydäntä lämmittää malliston boheemi hippifiilis, joka ei kuitenkaan ole jämähtänyt menneille vuosikymmenille vaan on modernin raikas. Ikäänkuin 70-luvun boheemit hippiprinsessat olisivat heränneet ruususen unestaan keskelle 2000-luvun viileän kiihkeää aikaa! Mallisto flirttailee myös tummanpuhuvalla mystisyydellä, viimeisen kuvan mekko ei yhtään liennytä mystisyydestä inspiroitumistani, päinvastoin heittää lisää bensaa liekkeihin!

Kaikista hassuinta asiassa on se, etten ole juurikaan aiemmin ollut tietoinen koko Emilio Puccista. Siitä huolimatta, että vaatteet ovat osittain tyylillisesti jotain muuta kuin mitä olen tähän saakka päälleni pukenut, merkki nousi kertaheitolla suosikikseni. Ja kyllä, pukisin useammankin asukokonaisuuden riemumielin ylleni. En voi vaan kuin sanoa, Peter Dundas on nero!

13.3.2011

Luku 56.

b107


b106


b108


Oikeastaan parasta kaupungissa asumisessa on urbaanius, tietynlainen alakulttuureista vaikutteita imevä meininki, joka jättää leimansa ympäristöön. Rakastan ajatusta, jossa ihminen on osa ympäristöään, hengittää ja muuttaa sitä, ottaen tilan haltuunsa.

Nostan hattua hänelle, joka on keksinyt heittää vanhat skedekenkänsä sähkölinjan johtojen ylle. Viime vuonna kenkiä oli vain yksi, nyt jo kaksi paria. Aina, kun kuljen kyseisen lähiympäristössäni olevan kohdan ohitse, kuikuilen kohti taivasta ja katson sään armoilla olevia tossuja. Mutta ne ovat niin hauskat ja saavat ohikulkijan pakostakin hyvälle tuulelle! Lisää tällaista, onneksi kukaan byrokraattinen taho ei ole ehtinyt ottaa tossuja pois, mutta lupaan tehdä kansalaisvalituksen jos niin tapahtuu kaupungissa jossa katuvalot palavat keskellä kirkasta päivää!

Luku 55.

Rakastan biisejä, jotka saavat minut maalaamaan vahvoja sielun mielikuvia. Deerhunterin Revival biisin aikana minun tekee mieli kiskoa ylleni vaatekaappini boheemein mekko, heittää nahkarotsi niskaan, sipaista keijukaishilettä kasvoille ja sännätä viileän kalseaan kevätyöhön tanssimaan paljain jaloin. Ja ehkä ihan vähän karata sirkukseen.

Oikeassa elämässä tähän aikaan vuodesta kyseinen toiminta on vähintäänkin kyseenalaista, siis paljaiden varpaiden osalta, enkä oikeasti lähtisi sirkuksen matkaan sillä ikävä elämänkumppania kohtaan kasvaisi sietämättömäksi, mutta onneksi mielikuvissa kaikki on mahdollista!


9.3.2011

Luku 54.

b98

b99


Sain kuulla näyttäväni teiniltä kun ylläni on pipo, nahkatakki, maiharit sekä huppari. Muutaman päivän päästä ikäni arvioitiin kymmenen (!!) vuotta alakanttiin. Mutta mikäpäs tässä, teiniltä näyttäen kun vihdoin ja viimein ulkona tarkenee ilman talvitakkia, ainakin tällaisina aurinkoisina päivinä!

Huppari, joka pilkottaa rotsin alta on oikeastaan malliltaan mekko. Tai sanotaan, huppari on niin pitkä, että se käy minulle mekosta. Olin jo pidemmän tovin kehitellyt päässäni ideaa pitkästä hupparista ja sellainen sattuikin osumaan kohdalleni käydessäni CTRL:n sample salessa jokunen tovi sitten. Ostin sen pois kuleksimasta, mielessäni korvaaja eräälle American Apparelin perusmekolle, joka on viimeisen puolen vuoden sisällä ilman lupaa tauhkaantunut nukkavieruksi.

Minusta pitkä huppari on nerokas vaate, ja minulla onkin monena päivänä ollut fiilis pukeutua nimenomaan pitkään huppariin. Se on mukava päällä, mutta näyttää kuitenkin napakalta, kiitos ihanan puuvillafroteen! Harmi vaan onnistuin tänään tuhoamaan tätä lempivaatettani, pääntie päästi inhan räsähdysäänen riisuutuessani terveydenhoitajan vastaanotolla. En ole siis vielä sisäistänyt sitä, miten vaatteet puetaan ja riisutaan silloin, kun kasvoilla on silmälasit. Tai, tämän päivän jälkeen olen sitä tietoa viisaampi, en kuitenkaan halua rikkoa enää yhtään enempää vaatetta omaa typeryyttäni!

8.3.2011

Luku 53.

8.8


Minä olen jo pennusta saakka ollut kovin määrätietoinen ja temperamenttinen. Kun olin kuuden, halusin palavasti saada silmälasit. Piirsin kaikille piirustuksieni prinsessoille silmälasit, unelmoiden siitä hetkestä, kun saisin omani.

Kun olin seitsemän, tuo päivä koitti. Olin aluksi innoissani, mutta riemu laseista muuttui aika pian inhoksi laseja kohtaan. Asiaa edesauttoi muiden pentujen kommentit, olin aina se tyttö, jolla on kukikkaat pullonpohjalasit ja jonka näkö huonontui vuosi vuodelta niin, että maailma ilman laseja näytti vain yhdeltä sumealta muurilta. Olin lisäksi aivan varma, ettei kukaan koskaan voisi rakastua tyttöön, jolla olisi kamalat pullonpohjalasit ja niin tytöt piirustuksissa muuttuivat silmälasittomiksi.

Jossain vaiheessa tulin tietoiseksi piilolaseista ja odotin sitä hetkeä, jolloin vapautuisin laseista ja saisin sujauttaa piilolinssit silmiini. Se hetki koitti, kun olin viidentoista enkä sen koomin ole laseja käyttänyt, paitsi kotona muiden katseilta suojassa.

Onneksi jossain vaiheessa pääsin irti silmälasien nolousaspektista. Tajusin, että hienoja silmälaseja on olemassa ja oikeastaan kaikki riippuu siitä, miten lasinsa kantaa. Olen onneksi oppinut, että rakkaudessa ei katsota sitä, onko toisella lasit tai ei, tai ovatko lasit nolot tai ei. Jos katsottaisiin, se ei enää olisi rakkautta!

En kuitenkaan viihtynyt silmälaseissani ja maailma niiden lävitse katsottuna tuntui yhdeltä harha-askeleelta, joten otin operaatioksi etsiä itselleni uudet lasit. Ne löytyivät loppujen lopuksi kivuttomasti, tosin viime syksynä löytämäni unelmien pokat vaihtuivat toisiin. Halusin ehdottomasti isot nörttipokat, joissa olisi vähän ja enemmänkin Woody Allenia sekä Andy Warholia. Jossain vaiheessa lasien hankintaprosessia pelkäsin näyttäväni pokat nenälläni enemmän Elton Johnilta tai Mikko Alatalolta kuin alkuperäisiltä inspiraationlähteiltäni, mutta päätin pitää kiinni suunnitelmastani. Jos lasit osoittautuisivat kamaliksi, se vain kielisi kohtalostani, jonka ansiosta olisin rumien lasien vanki-aina ja iänkaikkisesti.

Viime viikolla koitti suuri päivä, hain uudet lasini. Koska olen todella likinäköinen, lasit aiheuttivat lompakkoon suuren loven mutta oi, en ole päiväkään katunut uusien lasien hankkimista, päinvastoin päivä päivältä kehrään entistä tyytyväisempänä! Vihdoinkin minulla on lasit, joista itse tykkään ja joiden koen sopivan omaan tyyliini.

Monen vuoden piilolinssielämän jälkeen toki aristelen lasien julkista pitämistä, mutta etenen päivä kerrallaan. Kaikista vaikeinta on meikkaaminen ilman piilolaseja, lisäksi kehysten tunne kasvoilla vaatii totuttelua. Mutta vielä jonain päivänä piirrän piirustuksieni tytöille lasit!

4.3.2011

Luku 52.

3.6


3.5


Eilinen oli hieno päivä. Vietin mahtavan iltapäivän sekä illan ihanassa seurassa, ilta huipentui kohdallamme Nationalin keikkaan. Keikka oli jotain sanoin kuvaamatonta, hyvässä mielessä siis! Sen keikan tulen muistamaan aina, koko päivän kestänyt väsymyksenikin oli tiessään yhtyeen astellessa lavalle.

Ennen keikan alkamista ehdimme käydä syömässä Soul Kitchenissä sekä yksillä Libertessä. J otti asukuvan allekirjoittaneesta, en tiedä kuinka paljon pahennusta ja hämmennystä aiheutimmekaan muissa kanssaihmisissä. Veikkaan kuitenkin enemmän jälkimmäistä. Sitä en tiedä, antoiko joku satunnainen ohikulkija meille pusun ruudun takaa, myöhemmin huomasimme pusujäljen valtavissa ikkunalaseissa juuri kohdallamme.

Eilen luotin vaatekaappini annissa turbaaniin, sifonkikimonoon sekä Martenseihin. Pienestä käsilaukustani meni hihna poikki, jouduin virittelemään sen kirjekuorilaukuksi. Jalkaan olisin muuten laittanut kiilakorot, mutta uskoin tyylikkäiden jokasäänsaappaideni olevan parempi vaihtoehto, sillä en ollut aivan varma millaisessa kunnossa kiilakorkoni olisivat olleet kotiin päästyäni.

Mutta itse rakastan kimonon ja turbaanin yhdessä luomaa vanhahtavaa mystikkofiilistä, enää olisi puuttunut jos olisin pienestä laukustani loihtinut esiin kristallipallon sekä tarotkortit. Sitä ei tarvitse pelätä, että niin koskaan tekisin. Mutta se ei estä sitä, että nauttisin niistä fiiliksistä pukeutumisessani. Olen sitä paitsi aivan varma, että oikeasti yliluonnollisiin asioihin uskovat ihmiset istuvat siveämmin, kuin miten allekirjoittanut tekee. Kerran huoleton hompsantuu, aina huoleton hompsantuu.

1.3.2011

Luku 51.

1.1


2.1


Tänään yllä vanhoja lemppareita. Lempivaatteita ne ovat yhä edelleen, mutta edustavat kuitenkin vaatekaapin vanhempaa osastoa. Vaikka se oma tyyli kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta, tietyn perusmeiningin pysyessä samana, uuden ja vanhemman osaston keskenään miksaaminen sujuu lähes suuremmitta ongelmitta. Ja ehkä juuri siitä syystä tietyt vaatteet säilyvät suosikkeina iästä ja käyttötiheydestä huolimatta. Niihin on hyvä palata, ne eivät petä luottamusta. Onkin aika ihanaa omistaa vaatekaapin täydeltä lempivaatteita, olivat ne sitten pöyhkeitä mekkoja tai tuikitavallisia raitapaitoja. Yhtä rakkaita kaikki tyynni!