Luku 130.

Eräänä iltana kameran jalusta sanoi sopimuksensa irti, onneksi kamera selvisi ehjin kuorin ja sisälmyksin kyseisestä rytäkästä. Vakiokuvaajanikin on aloittanut kiireisen arjen, näistä syistä saatte ihastella kliseisiä peilin kautta otettuja asukuvia. Luulin järjestäneeni taustan romut näkymättömiin, mutta ei minusta näemmä saa kuvausympäristön stailaajaa sitten niin millään ( ja puolustukseksi ( tai, ei minun tarvitse puolustella, tämä ei ole sellainen anteeksipyytelevä älkää nyt vaan kiinnittäkö sotkuihin mitään huomiota tai jos kiinnititte niin älkää tuomitko tai pitäkö epäsiistinä possuna tyylinen lausahdus, vaan ihan realistinen toteamus, että näin asia nyt on ), meillä alkaa ensi viikolla remontti, jota edeltää viikonloppuinen suursiivous, sitä ennen ei hirveästi viitsi asuntoa siivota, vaikka toki silloin itse viikonlopun urakka ei välttämättä olisi niin iso..).

Mutta jokatapauksessa, yllä maailman cooleimpia pieniä kukkia mekon muodossa. Mekko on itse tehty, puuvillapopliiniin on ihana kietoutua. Rakastan, kuinka neulenuttu ja maailman mukavimmat nilkkurit loihtivat asusta vanhahtavan, modernilla otteella tietysti. Mieluiten vielä painelisin menemään ilman leggingsejä, myssyä ja neulenuttuja, varsinkin kun intiaanikesä on ihan nurkan takana, mutta minkäs teet-en halua ottaa flunssasta uusintaerää kun olen vihdoin ja viimein ottamassa voiton ensimmäisestä erästä!