Luku 131.

Viikonloppuna alkoi vuoden odotetuin juttu, nimittäin kesälomani! No jos nyt oikein rehellisiä ollaan, termi kesäloma on ehkä aavistuksen hämäävä, paremminkin voisi puhua syyslomasta. Mutta loma mikä loma, pääasia että kalenteri on täysin tyhjä kaikista velvollisuuksista!

Mutta sain silti palan kesää lomani alkuun, kiitos nurkan takaa yllättämään päässeen intiaanikesän. Perjantaina houkuttelin ystäväni mukaan Taiteiden yöhön. Vaikka olen asunut jo reilun viisi vuotta pääkaupunkiseudulla, oli kyseessä ensimmäinen Taiteiden yöni! Kuulostaa uskomattomalta, mutta niin se vain on. Aiemmat vuodet olen joko ollut toisaalla muilla mailla tai sitten seuraavan päivän velvollisuuksien painaessa päälle olen suosiolla jättänyt riennot muille.

Tosin, Taiteiden yö taisi enemmänkin olla meidän kohdalla syöminkien ja juominkien yö. Loimme kyllä hyvän sotasuunnitelman terassilla, mutta loppujen lopuksi se taisi olla pohjattomat mahamme, mitkä päättivät menosuunnan. Ja ehkä vähän sydämemme, mikä onkaan parempaa kuin parantaa maailmaa ystävien kesken kuin istua ystävien kanssa tuppisuuna kuuntelemassa jotain taide-esitystä!

Lauantaina taaseen houkuttelin elämänkumppanini maailman parhaimmille hamppareille viehättävään lähipubiin remppasiivouksen päätteeksi. Tulimme huomanneeksi, että pubi oli saanut oman nimikkoeläimen, joku lähitalojen kissoista oli terasilla kuin kotonaan-ja osoittautui varsinaiseksi linssiluteeksi ( vaikka näyttääkin toisessa kuvassa ilkeältä, silmät päästä raatelevalta suloisuudelta) ja asiakkaiden iloksi. Seuravana päivänä olikin sangen mukavaa aloittaa huonekalujen siirtäminen, onneksi olimme kaukaa viisaita ja jätimme alunperin matkajuomaksi kaavaillun kuoharipullon jääkaappiin odottamaan parempia aikoja, ehkä sen vuoro on remontin valmistumisen jälkeen!