Luku 270.

Kävin tänään pitkästä aikaa shoppailemassa. En ostoksilla, vaan nimenomaan shoppailemassa, jos kaupoista löytyisi jotain ihanan spontaania. Shoppailureissuni typistyi ostosreissuksi, vaatekaupoista ei löytynyt ihania spontaaniuksia ja ostin sitten ainoastaan tarpeeseen tulevaa kosmetiikkaa.

En sitten tiedä, johtuiko laiha shoppailusaldoni kengistä, jotka parin tunnin jälkeen olisin voinut ottaa vallan pois jalasta. Viime talvena Biancon alesta kahdellakympillä löydetyt kultapaljettikengät todistavat moni kakku päältä kaunis-sanonnan niin todeksi, nämä ovat tehty istumista, ei kävelyä varten.

Vaan jos kengät eivät ihan täytä niille annettua funtiota, on jakku sen sijaan täysin ässä! Se on nyt pari vuotta odottanut tulemistaan vaatekaapissani ja jos totta puhutaan, en edes ollut muistaa tämän yksilön olemassa oloa. Olen kuitenkin viime aikoina ihastellut löysiä, miesten vaatetuksesta leikkauksensa lainanneita takkeja ja tiedättekös mitä, tämä jakku on vastaus siihen kaipuuseen! Jakku on villasekoitteinen kirppislöytö, kyllä ne parhaimmat takkilöydöt vaan tekee kirppiksiltä.

Nyt kun olen vihdoin ja viimein päässyt sinuksi löysää löysällä-silhuetin kanssa, en oikeastaan haluaisi pukeutua kuin löysiin vaatteisiin. Harmi vain tämän suosikki löllykkäpaidan elämänkaari alkaa olla tiensä päässä, löysin paidan helmasta muutamia pieniä reikiä. Hame sen sijaan akryylisekoitteisena kestänee ydinpommin räjähdyksenkin, harmi ettei hameen oikea myrkynvihreä sävy tule kuvissa esiin. Se on jo muutaman kerran löytänyt tiensä mukamas epämääräisenä kirppislöytönä takaisin kirppiskassiin mutta on kokenut viime hetken pelastuksen, en voi kuin onnitella itseäni siitä ratkaisusta sillä hameen väri on lumoava ja 60-luvun leikkaus iskee tällä hetkellä kuin häkä.