Luku 328.

Siitä on reilu vuosi, kun värjäytin hiukseni. Ja viime vuoden heinäkuussa päätin kasvattaa oman värin takaisin sekä antaa hiusten kasvaa vaan.

Oman värin takaisin kasvattaminen ei ollut loppujen lopuksi paha rasti mutta hohhoijaa, tavoite pituuteen pääseminen on sitten aivan eri juttu! Lyhyen mallini kanssa totuin säännölliseen kampaajavisiittiin ja nyt, hermoni kärähtävät kun takatukka näyttää vähääkään jee-jee osastolta. Eli noin parin kuukauden välein. Lisäksi viime kerralla pyysin kampaajaa leikkaamaan minulle hiusmallin, joka ei omasta mielestäni sitten sopinutkaan itselleni. Ei ole kivaa näyttää vielä hetken aikaa alle kolmekymppisenä sellaiselta Jenni Haukio-rouvalta! Olin kuvitellut, että pääsisin tänä keväänä tai kesänä tavoite pituuteeni, joka tarkoittaa siis sitä, että hiukset yltävät olkapäille. Se ei kyllä taida toteutua ja sanoinkin elämänkumppanilleni, että kieltää minua menemästä kampaajalle, nyt alkaa tiukka hiusten saksimiskielto.

Oman värin kasvattaminen on tuonut myös tullessaan yllätyksiä, joista isoin ja mukavin oli ehdottomasi se, millainen väri sieltä paljastui! Tykkään omasta väristäni aivan hulluna, vaikka en osaakaan kuvailla, minkä värinen se oikeasti on. Vaalean rusehtava, vihreällä ja punaisella häivähdyksellä?

Siihen en oikeasti osannut varautua, kuinka nopeasti hiukset nykyään likaantuvat. Ja kuinka lättänät nämä ovat. Ehdottomasti ikävöin vaalennetun pehkon karheutta, käsiteltävyyttä sekä puhtaana pysymiskykyä. Nykyään päänahka on jo toisena päivänä pesun jälkeen niin rasvainen ja tunkkainen, että se on pestävä, blondina olisin voinut olla viikonkin saman pesukerran kuontalolla! Päänahka on myös nykyään niin nirso, etten uskalla kuin käyttää hajusteettomia shampoita ja kyllä, sopivien yksilöiden löytäminen ei ole helppoa.

Kuvissa on hyvän hiuspäivän riemua, huonoina hiuspäivinä..yksinkertaisesti ei oteta kuvia. Tai otetaan, mutta ne unohtuvat kuvakansioon. Useimmiten hiukset tuntuvat lättänöiltä, varsinkin aamulla herätessä mutta tällä kertaa oli todellakin hyvä hiuspäivä! Menin märillä hiuksilla nukkumaan ja onnistuin painamaan pään tyynyyn niin, että aamulla peiliin katsoessa minua tuijotti tavallista kuohkeampi kuontalo. Vielä kun jatkossakin osaisi nukkua niin, että aamulla hiukset muistuttaisivat muuta kuin lätsähtänyttä pannukakkua.