Pages



26.5.2011

Luku 81.

Musiikkihaasteen toisena päivänä kysellään lempikappaleen perään. Tämä on oikeastaan mahdoton kysymys, sillä en ole varma, olenko kykeneväinen päättämään kaikista upeista biiseistä, mitä olen elämäni aikana kuullut ja rakastanut, sitä yhtä lempparia.

Päädyn kuitenkin jakamaan kanssanne The Doorsin Break on Through ( to the other side) biisin. Oli kevät 1999, luokkaretki Italiaan ja minä viisitoistavuotiaana kuulin elämäni ensimmäisen kerran Doorsia, siis tiedostaen, mikä yhtye on kyseessä. Break on Through sekä Light my fire soivat kuuman, helteisen Italian kaduilla ja minä olin myyty-niin itse maalle kuin tuolle uudelle musiikkituttavuudelle. Ei auttanut muu kuin etsiä yhtyeen esikoisalbumi käsiin ja Suomeen palattuani en kuunnellutkaan mitään muuta, kuin Doorsia koko kesän. Ja ehkä vähän Pelle Miljoonaa. Doors jätti minuun ja musiikkimakuuni pysyvän jäljen, ja olenkin yhtyeelle sen velkaa, että tuo biisi, joka ensikerran kuuleman jälkeen suorastaan muutti maailmani, on yhä edelleen eräs lempibiiseistäni. Vaikka sitä se on, ilman mitään velkaakaan!



ps. Kyllä, olen käynyt Pariisissa Jimin haudalla laulamassa this is the end, my only friend, the end...

pps. Italiaan suostun matkustamaan vasta, kun eräs herra Berlusconi on syösty vallastaan.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti