Pages



2.4.2012

Luku 210.

hiihto1_v1

hiihto2_v1

hiihto3_v1

hiihto5_v1

IMG_9257_v1


Terveiset täältä metsän keskeltä! Matkustin pidennetyksi viikonlopuksi vanhempieni luo ja kyllä siinä oli hiihtohullulla isälläni ihmettelemistä, kun tytär pyysi päästä hiihtämään. Suhteeni hiihtämiseen on ollut ristiriitaista, lapsena se oli minusta hauskaa, kunnes joku koulukaveri ala-asteella keksi hiihtämisen olevan dorkien hommaa. Ja kyllä sen nyt tietää, kun yksi pentu keksii villityksen, ovat kaikki pennut siinä mukana. Lopulliset traumat sain, kun osallistuin kuudennella luokalla koulujen välisiin hiihtokilpailuihin, juurikin hiihtohullu isäni oli luvannut minulle omavalintaisen cd-levyn palkkioksi jos lähtisin kisailemaan. Siinä minä sitten hiihdin Madonnan tai Me & My:n cd-levy silmissä kiiltäen, hiihdin ja hiihdin, hiihdin kuitenkin niin hurmoksessa että onnistuin lähtemään väärälle reitille, jonka ansiosta sijoituin jumbosijoille. Vaikka päätavoitteeni olikin cd-levykokoelman kartuttaminen, huono sijoitus sekä pienimuotoinen eksyminen harmittivat. Onneksi Madonna lohdutti.

Hiihto jäi, mutta jostain ihmeen syystä kyseinen laji on viimeisinä vuosina pyörinyt mielessäni, hiihtäminenhän on loppujen lopuksi aika mainio talviurheilulaji-jos siis vain sattuu omistamaan sukset! Eilen sain houkuteltua vanhempani hiihtoretkelle läheiseen kansallispuistoon, minun ei varmaan tarvitse mainita, että hiihtohullun isäni ansiosta meille on kerääntynyt suksea jos toista. Veljen vanhat monot passaavat minulle vallan mainiosti näin lainakäytössä ja mikäpä on parempaa kuin hiihtää vanhoilla, kunnon Karhuilla ( jotka lienevät mummuni vanhat). Tosin, sen verran välineurheilijaa minusta löytyy, että jos vain löydän sievät ja esteettiset monot, hankin sellaiset. Sillä loppupeleissä, nuo veljen vanhat monot ovat kyllä suoraan sanottuna karmea esteettinen kokemus.

Hiihtoretken tärkein osuus on kuitenkin evästauko, kahvikin menee mustana kun on tarpeeksi punaisiksi reippaillut posket. Kansallispuisto onkin siitä mainio reippailupaikka, sillä sieltä löytyy taukopistettä jos monenmoista, joista osaan on nuorisokulttuurikin lyönyt leimansa. Ja tällä iällä minua ei kiinnosta, vaikka muiden mielestä hiihtäminen olisikin dorkien hommaa-kunhan vain itse nautin siitä!

4 kommenttia :

  1. Voi, oiskin saanut Me&My:n cd:n, meidän koulussa oli johtajaopettajalla pakkomielle saada se "prosentuaalisesti eniten osallistujia koulujen välisiin hiihtokilpailuihin" -kiertopalkinto ja näin ollen jälki-istuntoa jokaiselle joka ei osallistunut. Siellä sit perkele hiihdin, mutta onnistuin ohittamaan yhden henkilön, muistan sen fiiliksen vieläkin! En ollut viimeinen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tuo on kyllä niin väärä metodi ettei mitään rajaa, rangaista nyt toisia :( Ja voin kyllä kuvitella sen fiiliksen, vaikka ei se ole häppee olla viimeinen :)

      Poista
  2. Olin hiihtokilpailussa aina viimeinen tai toiseksi viimeinen.
    Aina oli varpaat niin jäässä että kotiinpäin hiihdellessä itkin joka kerta. Varmaan myös ylemmillä luokilla.
    Tämän takia vihaan henkeen ja vereen hiihtämistä...
    Mutta ehkä sitä voisi kokeilla jos luvassa olisi vaikka makkaranpaistoa matkan varrella tai minttukaakaota termarissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi hiihtämisen kokeilemista tälleen aikuisemmalla iällä! Mekin paistettiin makkaraa, mutta itse jätin syömättä. Vaihtovaatteet olisi tosin olleet poikaa, jösses kun tulikin sen tauon aikan niin kylmä, pystyn kyllä hyvin samaistumaan sun palelemiseen :T ( eli, jos lähtee hiihtoa kokeilemaan eväsretken muodossa, kandee kyllä ottaa kuivat vaihtovaatteet mukaan :D )

      Poista