Pages



30.5.2011

Luku 86.

Kun muutin lapsuudenkodistani kahden hengen opiskelijasoluun, en arvannut löytäväni elämääni rakkaan ihmisen. Mutta niin vain kävi, että kämppiksestäni, jonka siis tapasin ensimmäistä kertaa soluasuntoon muuttaessani, tuli minulle rakas ystävä. Juttu luisti heti ensimmäisestä päivästä alkaen, ja kuinka monet illat vietimmekään keittiön päydän äärellä teetä ja kahvia juoden, ihan vain puhuen kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Oli ihanaa löytää vihdoin sisko, jota minulla ei koskaan ollut!

Minulle tulee mieleen tuo ystävä Massive Attackin Protection kappaleesta, eräänä päivänä jolloin talvi oli väistymässä kevään edestä, ajoimme pienellä punaisella autolla ruokakauppaan, kuunnellen Massive Attackia. Olimme juuri muuttaneet uudempaan opiskelijasoluun, kevätaurinko paistoi kauniisti ja ilmassa oli sunnuntain raukeutta-tuo hetki on piirtynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Hassua sinänsä, vaikka kyseessä ei olekaan mikään maailmaa mullistava tapahtuma, ainoastaan kauppareissu, mutta ehkäpä tuohon hetkeen kiteytyy kuitenkin jotain suurta ja mullistavaa-nimittäin ystävyyttä.

Tämä on siis musiikkihaasteen viides päivä ja kappale, joka muistuttaa minua jostain tietystä ihmisestä.

Luku 85.

296.5copy

291.5copy

293.5copy

294.5copy


Olen päättänyt säästää kesäisemmät vaatteet oikeasti kesäisille keleille ja nauttia nyt vaatteista, joihin tukehtuu kun kesä on oikeasti saapunut. Leomekko, cropattu villasekoitejakku ja matalat herrainkengät ne yhteen sopii! Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi muokata Prefectalta ostamani jakun olkalinjan minulle istuvaksi, bodarimalli ei valitettavasti imartele salaa harteikkaan ihmisen hartialinjaa. Tosin jakku jostain syystä saa koko kropan kutiamaan, en kestä jos olen tullut villalle allergiseksi!

Matalat nahkaiset herrainkengät olivat tarpeellinen kevätkenkähankinta ja voin vain sanoa, että hankinta oli maailmani mullistava sitten maihareiden, en ole tällä viikolla suostunut muita kenkiä käyttämäänkään! Kengät ovat ihanan ohutta nahkaa, ranskalaiset ja löydetty Ellokselta mojovan aleprosentin säestäminä. Täydelliset lyhyiden helmojen kanssa, en vain viihdy korkojen ja vesirajahelmojen kanssa niin yhtään, koska en osaa elää ja olla niin siveän neitimäinen, mitä kyseinen yhdistelmä vaatii. Tosin, eipä kenkävalinta siinä auta, kun helmat liehuvat tuulen tuiverruksessa kuin Marilynilla konsanaan.

29.5.2011

Luku 84.

Eilinen katosi yhtä nopeasti kuin se oli saapunutkin, joten musiikkihaasteen neljäs päivä koittaa loogisesti päivän virallista jäljessä. Osasyynä lienee tämän kohdan kinkkisyys, minun pitäisi kertoa kappaleesta, joka saa minut surulliseksi.

On moniakin kappaleita, jotka saavat minut surulliseksi. Niihin liittyy muistoja ihmisistä, joita ei enää ole olemassa, muistoja päivistä jolloin aurinko ei paistanut risukasaan. Oikeastaan mikä tahansa hautajaisviisu saa minut surulliseksi ja hautajaiset ovatkin tällaiselle porukollille aina yhtä tuskaa-nenäliinoja kuluu kun eläydyn muiden ihmisten suruun oman surun ohella.

Päätin kuitenkin lähestyä aihetta toiselta kantilta ja jaan kanssanne kappaleen, joka saa minut kaihomieli surusilmäksi. Kappale on todella kaunis, herkkä mutta samalla niin voimakas, suorastaan yliluonnollisella tavalla. Olen kuunnellut tätä teininä lukuisia kertoja kesäisin yöllä valvoessani ja istuskellessani huoneeni ikkunalaudalla, tuntien suurta ja repivän pakahduttavaa haikeutta sydämessäni. Kappale on edelleenkin täydellinen kesäöihin, jolloin taivaalla loistaa täysikuu ja yksinäisen pöllön huhuilu katkoo veitsenterävästi sumuisen ilmanalan. Ja ilmassa on häivähdys syksyä.


27.5.2011

Luku 83.

On aika musiikkihaasteen kolmannen päivän ja kappaleen, joka saa minut iloiseksi. On olemassa monia kappaleita, joista tulen iloiseksi mutta ensimmäisenä mieleeni juolahti hitti vuosien takaa, nimittäin Outkastin Hey ya! Kun kuulin biisin ensimmäisen kerran, menin sekaisin ilosta ja onnesta, taisin myös ottaa muutaman tanssiaskeleen. Sillä tämä kappale suorastaan pakottaa riehakkaaseen, ilonsekaiseen tanssiin ja sitä tulikin tehtyä vuonna 2003 opiskelupaikkakunnan ainoassa yökerhossa, hämyisissä kotibileissä tai oman opiskelijasoluasunnon lattialla.

Tämä biisi on myös sellainen, jonka kaverini voimakkaasti yhdistävät minuun, suurimpana syynä tanssilattioilla suoritetut hurjat tanssimuuvit! Oi niitä aikoja, vielä kun joskus saisi sen ajan possen kasaan, silloin nimittäin juhlittaisiin kaikkien näiden vuosien edestä, mitkä olemme olleet erossa-tottakai Hey ya:n ja monien muiden ajan henkeen sopivien biisien tahdissa!



26.5.2011

Luku 82.

245.1copy

245.2copy

245.3copy

245.4copy


Pitkästä aikaa asukuvia ja jotain itse tehtyä! Raidallinen lakanakangas on odottanut jo talven paukkupakkasista lähtien, mitä siitä tekisin. Arvoin vuokkomaisen mekon ja tyttömäisen hameen välillä, päätyen lopulta intuitioni johdattelemana jälkimmäiseen. Silloin, kun monen kuukauden ompelumasennuksen jälkeen, johon liittyy aika joka ei riitä kaikkeen, syttyy inspiraatio ja halu sydämen sopukoista ommella jotain, on vain yksinkertaisesti päästävä toteuttamaan itseään, oli sitä aikaa tai ei.

Hameesta tuli oikein mukava, ja yllättävää kyllä olen todella viehtynyt hameen kirkkaisiin väreihin. Hameen raidoissa on ajankohtaista 70-luvun henkeä, arvostan asioita jotka voisivat olla kuin suoraan 70-luvun tytöistä kertovista elokuvista, kuten Virgin suicides ( tosin ne tytöt taisivat olla enemmän pitsien ja brodyyrien perään, mutta ihan näin ajatuksen tasolla voisi reippaan raidallinen hamekin käydä ko. tyttöjen asuihin!). Ompelin hameen helmaan nepparit, joilla saan säädeltyä, onko hame enemmän tällainen pallomainen vai vaihtoehtoisesti hulmuava helmaisempi. Tosin tiedän jo nyt, että tulen käyttämään hametta enemmän pallomaisemmassa muodossa, hulmuaviin helmoihin kun en vieläkään tunne pyyteetöntä rakkautta.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna ystävien kanssa vietetyllä kesäretkellä, kiitos niistä kuuluu Norsikselle. Ihan pelkässä tuubitopin ja hameen yhdistelmässä ei valitettavasti vielä tarjennut, ylle oli kiskaistava neuletakki. Mutta sukkahousuttomat sääret, oi kuinka olenkaan teitä kaivannut! On oikeasti ihanaa, kun vihdoin ja viimein voi heivata sukkahousut ja muut jalkojen verhoajat talvisäilöön!

Luku 81.

Musiikkihaasteen toisena päivänä kysellään lempikappaleen perään. Tämä on oikeastaan mahdoton kysymys, sillä en ole varma, olenko kykeneväinen päättämään kaikista upeista biiseistä, mitä olen elämäni aikana kuullut ja rakastanut, sitä yhtä lempparia.

Päädyn kuitenkin jakamaan kanssanne The Doorsin Break on Through ( to the other side) biisin. Oli kevät 1999, luokkaretki Italiaan ja minä viisitoistavuotiaana kuulin elämäni ensimmäisen kerran Doorsia, siis tiedostaen, mikä yhtye on kyseessä. Break on Through sekä Light my fire soivat kuuman, helteisen Italian kaduilla ja minä olin myyty-niin itse maalle kuin tuolle uudelle musiikkituttavuudelle. Ei auttanut muu kuin etsiä yhtyeen esikoisalbumi käsiin ja Suomeen palattuani en kuunnellutkaan mitään muuta, kuin Doorsia koko kesän. Ja ehkä vähän Pelle Miljoonaa. Doors jätti minuun ja musiikkimakuuni pysyvän jäljen, ja olenkin yhtyeelle sen velkaa, että tuo biisi, joka ensikerran kuuleman jälkeen suorastaan muutti maailmani, on yhä edelleen eräs lempibiiseistäni. Vaikka sitä se on, ilman mitään velkaakaan!



ps. Kyllä, olen käynyt Pariisissa Jimin haudalla laulamassa this is the end, my only friend, the end...

pps. Italiaan suostun matkustamaan vasta, kun eräs herra Berlusconi on syösty vallastaan.

25.5.2011

Luku 80.

Päätinpä julkaista täällä blogissakin musiikkihaasteen, johon tartuin facebookissa erään ihanan tytön haastamana. Ideana on julkaista joka päivä biisi annetun listauksen* mukaan 30:n päivän ajan.

Tänään kysellään ensimmäisenä mieleen tulevan kappaleen perään. Koska olen ajatellut yhtyettä ja mm. yhtyeen levyn ostamista viime aikoina, mieleen ensimmäisenä, hyvinkin oikeutetusti siis, juolahti Little Dragonin Blinking Pigs biisi. Olen tarinoinut siitä aiemminkin blogissani, mutta en ikinä kyllästy kappaleen kauniin melankoliseen ja kutkuttavalla, turvallisella tavalla ahdistavaan vireeseen! Se on vaan yksinkertaisesti niin kaunis ja todellakin oikeutettu olemaan biisi, joka tulee ensimmäisenä mieleen!



* En julkaise listaa täällä postausten yhteydessä, vaan teen lopuksi kokoavan listan ja postauksen, jossa on kaikki biisit peräkanaa!

ps. Tunnuksematon linja saa kyllä ensi viikolla kyytiä, eipä ollut pikkaisen vaikeaa etsiä yhtä postausta aikojen takaa! Tosin, tapojeni mukaan homma on oikeasti valmis vasta ensi lumen koittaessa, mutta hiljaa hyvä tulee.

24.5.2011

Luku 79.

kengät11

Osa kesäkenkäarsenaalista

Kun optimisti lähtee reissuun kevään ja kesän taitepisteessä, hän pakkaa jalkineosastoltaan mukaansa vain ja ainoastaan kesäkenkiä. Realisti olisi sanonut, nainen hyvä, pakkaa nyt edes maiharit mukaan ja mitä sinä teet kolmilla kengillä muutaman päivän lomalla! Optimisti myös luottaa siihen, että laukussa aina mukana kulkevassa pikkunyssykässä on rakkopuikko, realisti olisi tarkistanut asian etukäteen ja napannut keittiön apupöydälle jääneen puikon mukaan. Optimisti pakkaa mukana kannettavaan käsilaukkuun koko aurinkorasva-arsenaalin, realisti olisi tarpeen vaatiessa kaivanut arsenaalia esiin autoon jääneestä matkakapsäkistään. Optimisti sen sijaan jättää autoon kaupungille suunnatessaan villatakin ja huivin, realisti ei olisi edes suostunut poistumaan autosta ilman kyseisien varusteiden päälle pukemista. Optimisti ei myöskään näe tarvetta pakata mukaan takkia, realisti myöntää reilusti, että takki unohtui lähtökiireessä naulakkoon.

Niin, taidan itse olla aikamoinen optimisti alkavan kesän suhteen, sillä minireissun aikana palelin liian vähissä vaatteissa ja sadattelin naulakkoon jäänyttä nahkarotsia ja sain muutamaan varpaaseen ehkä isoimmat rakot ikinä! Mutta kärähtänyt en, vaikka eipä sitä vaaraa oikeastaan ollutkaan, ainakaan säätilasta päätellen. Aina välillä kuvittelen oppineeni pakkaamisen jalon taidon, mutta näemmä elän suurissa harhakuvitelmissa-ainakin silloin, kun pakkaan ilman etukäteen tehtyä listaa. Spontaani pakkaaminen ei valitettavasti sovi huolettomalle ihmiselle, ensi kerralla teen sen listan suosiolla!

16.5.2011

Luku 78.

16.52

Täydellisesti istuvat farkut ovat monelle ihmiselle suuri mysteeri. Niin myös minulle. Olen kokenut kantapään kautta monet kerrat sovituskopissa, että hyvin istuvien farkkujen löytäminen on yhtä suurta riemua ja kansanjuhlaa tuskaa. Saan joko kiskottua farkut pohkeisiin, jos hyvin käy jopa reisiin saakka. Jos oikein onnistaa saan kiskottua farkut jalkaan, mutta yleensä silloin vyötärölle jää tilaa vaikka muille jakaa! Haetaan alivuokralaista jakamaan farkkujen vyötärö, voisi olla ilmoitukseni lehdessä.

Silloin kun olen kuvitellut löytäneeni kivasti istuvat farkut, ovat ne loppupeleissä osoittautuneet kaikkea muuta kuin täydellisiksi ja kivoiksi. Ehkä juuri siitä syystä etten löydä kivoja farkkuja ( ja muita housuja), minusta on kasvanut mekkotyttö henkeen ja vereen, vaikka toki sisälläni kaikesta huolimatta elää pieni farkkutyttö. Toisaalta tuo pieni farkkutyttö on nauttinut täydellisesti istuvien yksilöiden sijaan löysistä, parhaimmat päivänsä nähneistä boyfriend-farkuista, unelmoiden niistä täydellisesti istuvista farkuista, jotka jonain päivänä kenties voisi pukea ylleen.

Minun ei tarvinnut odottaa vuosikausia löytääkseni täydellisesti istuvat farkut, sillä satuin löytämään sellaiset ihan viime aikoina! Ja voi pojat, kuinka onnellinen olenkaan! Farkut ovat Monkin, olen jo pidemmän aikaa ihastellut korkeavyötäröisiä farkkuja viehättyen niiden vanhahtavista fiiliksistä ja kun eteen sellaiset osuivat, vieläpä täydellisesti istuvina, en voinut muuta kuin kaivaa kuvetta. Kaikista hassuinta farkuissa on se, että ne ovat kolme kokoa normaaliani pienemmät, mitä lie mitoittaja on farkkuja kehitellessään ajatellut. Kenties naispuolisten henkilöiden päivän ilahduttamista, tosin minun itsetuntoni ei ole riippuvainen kokomerkinnöistä. Pääasia, että itse vaate istuu itselle mieluisalla tavalla, oli koko mikä tahansa! Ja vielä kerran, ihanaa täydellisesti istuvat farkut ihanaa!

10.5.2011

Luku 77.

85.1
85.2
85.3
85.5

Kuvista kiitos elämänkumppanille!


Tällä viikolla vietetään valtakunnallista pyöräilyviikkoa ja Cycleinhel-työryhmä lähetti haasteen esitellä oma fillarilook. Itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka suvereenisti polkevat eteenpäin oikeastaan asussa kuin asussa, kengissä kuin kengissä. Rakkaus lyhyisiin helmoihin on kehittänyt omanlaisen polkemistyylin, jossa ohikulkijat eivät ainakaan toivon mukaan pääse näkemään enempää kuin mitä mahdollisesti haluaisivatkaan!

Sunnuntaiselle huvipyöräretkelle puin pitkän hupparin, joka käy mekosta, revityt sukkahousut ja kiilakorot. Farkkutakki joutui hyvin nopeasti seuraamaan matkaa pyörän sarvilta, huivi sen sijaan pysyi visusti kaulassa huikeasta lämpötilasta huolimatta. En kuitenkaan halua ottaa riskejä ja saada uusintakierrosta flunssasta!

Viime vuonna vannoin hankkivani pyöräilykypärän, se on vielä valitettavasti suunnitelmissa. Ehkä nyt, kun sain lainaan langoltani rullalaudan, kunnostaudun suojavälineiden varustelussa, veikkaan että en kyllä pahemmin uskalla laudan päälle ilman kunnon suojavälineitä!

8.5.2011

Luku 76.

22.1copy


22.7copy


22.9copy


On pillihousuni haaroista ratkenneet, lauloi Neumann. Minä en voi tehdä muuta kuin yhtyä lauluun, kiitos sohvalle loikkauksesta haaroista ratkenneiden farkkujeni! No, niissä oli jo valmiiksi pieni reiän alku, joka mielettömän räsähdysäänen jälkeen muuttui kunnon tuuletusaukoksi. Onneksi farkkujen henkeen sopii karu korjausommel, vielä kun jaksaisin korjata ne kaikki muut housut, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Ehkä tässä on syy, miksi rakastan mekkoja housuja enemmän, mekot kun eivät mene haaroista rikki!

Kapeaolkaiminen viskoositoppi on kirppislöytö, se tuntuu todella raikkaalta leveäolkaimisten toppien jälkeen. Ja kuinka ihanan eteeriset alusvaatefiilikset siinä onkaan, on sanomattakin selvää että topin joustamaton kangas on myös seikka, mistä ilostun kaikkien niiden venyvien, joustavien ja niin liian helposti kulahtavien toppien jälkeen.

Mutta kaikista iloisin olen kesäkenkäkauden alkamisesta! Viime vuonna en ehtinyt juurikaan käyttämään valkoisia kiilanilkkureitani sillä hankin ne niin myöhään, tänä vuonna aion ottaa niistä kaiken ilon irti!

Luku 75.

Joskus sitä toivoisi voivansa kelata aikaa taaksepäin. Jos vain suinkin voisin tehdä niin, kelaisin ajan tähän iltaan kello kahdeksaan, jolloin nukahdin sohvalle. Sohvalle nukahtamisen sijaan marssisin lähikaupasta hakemaan energiajuomaa ja laittaisin itseni valmiiksi illan keikkaa varten. Mutta toisin kävi, kiitos kolmen tunnin iltaunien, en sitten enää ehtinyt Tensnaken keikalle.

Toisaalta, univelka on tällä viikolla kasvanut uusiin sfääreihin, kroppa on niin jumissa että keikalla riehuminen olisi ollut lähinnä suolatikkuna jököttämistä ja eipä minulla olisi ollut seuralaistakaan keikalle. Flow'ssa uusi yritys, harmi vaan itse henkilökohtaisesti tykkään enemmän klubi- kuin festarikeikoista. Mutta Tensnake, voi mitä parhautta! Tämä pistää takuulla tanssittamaan!



4.5.2011

Luku 74.

45.1

45.2


Tämän vuoden hittituotteeksi on meidän taloudessa nousemassa tehosekoitin ja sitruunapuristin. Sitruunapuristin on kirppislöytö jonka ostin alunperin kivaksi sisustuselementiksi sillä ajatuksella, että ehkä kerran vuodessa puristan yhdestä sitruunasta mehut. Toisin kävi. Olen siis haksahtanut hippipirtelöihin, joksi elämänkumppanini niitä nimittää, jo siinä määrin, että pari vuotta vanha tehosekoitin on mennyt osittain rikki ( vähemmän dramaattisesti sanottuna tehosekoittimen kanteen on tullut repeämä, joka ei oikeasti menoa haittaa).

Olen jo pidemmän tovin ollut kiinnostunut tunkemaan tehosekoittimeen rehuja, vihanneksia ja hedelmiä sievästi sekaisin, onnistuin vain saamaan pahat traumat kerran niin kokeiltuani. Hulkmainen juoma ei siis mennyt niin millään alas, ei vaikka se olikin kunnon terveyspommi! Onneksi Nooruska ylisti alunperin Eevan inkivääri-porkkanapirtelöreseptiä, jota älysin testata ja tälle tielle nyt sitten jäin. Hyvä niin. Tämä on kuitenkin niin älyttömän helppo keino hankkia se puoli kiloa päivässä täyteen, normaali kasvisten ja hedelmien rouskuttelu kun sattuu unohtumaan niin helposti.

Itse olen soveltanut ohjetta rohkeasti ja omien yhdistelmien kehittely on ottanut ensimmäisen askeleen, sitrushedelmämehupohja antaa loistavasti liikkumavaraa. Voisin antaa yhden neuvon hippipirtelökokeilijoille, älkää hyvät ihmiset vaan lisätkö pelkkää vettä notkistajaksi! Ainakin omasta mielestäni vesi laimentaa liikaa lopputulosta, siksi se Hulk-juomakin jäi ensimmäisellä kerralla juomatta. Nämä viherpirtelöt kaipaavat ennen kaikkea potkua, kuten Nooruskakin asian ilmaisi. Pieni nestelisä on muutenkin meidän tehosekoittimessa pakollinen, sillä mokoma tuskin suostuu jäitäkään murskaamaan-Blendtechiä odotellessa siis!

ps. Käykää myös lukemassa Eevan terveysvaikutteinen kirjoitus!


2.5.2011

Luku 73.

Rakkaat lukijat siellä ruudun äärellä, en ole teitä hylännyt. Olen vain virunut ja virun edelleenkin ilmiön nimeltä "kevätflunssa, joka kestää reilusti yli viikon"-kourissa. Flunssan aikana olen tullut erittäin tietoiseksi television ohjelma-annista kuninkaallisia häitä myöden, yllättynyt kuinka Oi ihana toukokuu-sarjaan voi oikeasti koukuttua parissa päivässä ja todennut revittyjen farkkujen olevan flunssapukeutumisessa aivan liian kuumat. Flanelliset pyjamahousut, vielä kuumemmat! Jopa vuosikausia vanhat ja haaroistaan revenneet pellavahousut mallia hiphop ovat kuumat. Oikeastaan kaikki ylle puetut vaatteet ovat liian kuumia. Mutta kaikista omituisinta on kuitenki se, että olen yllättänyt itseni haaveilemasta punaisesta kevätparkatakista!


parka1

parka2

Niin, en tiedä kuinka paljon kuumemittari olisi näyttänyt sillä hetkellä, kun tajusin kuinka mahtava vaate punainen kevättakki olisikaan! Todennäköisesti digitaalinen elohopea olisi räjähtänyt ylös taivaisiin. Kaikista hassuinta on se kuinka vielä muutama viikko sitten mietin kirkkaiden värien trendiä ja totesin, että tuskin se punainen tulee ainakaan minun juttuni olemaan.

Mutta puhuakseni punaisesta takista, en enää pääse yli ajatuksesta, kuinka herkullinen se olisikaan! Loin parit kollaasit havainnollistamaan, miten takin yhdistäisin, joka tapauksessa näyttäisin oman elämäni punahilkalta sekä henkilöltä, jolle punainen on muutakin kuin vain väri. Punainen parkatakki toimisi mainiosti simppelin ja minimalistisen t-paita, minihame ja tennarit yhdistelmän kanssa, kuin myös fiinisti leikattujen mekkojen ja punaisten puukenkien seurassa. Ei varmaan tarvise sanoa, olenko myös onnistunut luomaan kaukorakkausuhteen juuri noihin Hasbeensien puusandaaleihin, Converseista en sen sijaan osaa päättää ostaisinko valkoiset vai mustat, kun ryökäleet ovat menneet myymään loppuun sen tossumallin, jonka olisin alunperin mielinyt omakseni! Tennarit ovatkin se asia, mikä on pakko uusia tänä keväänä, tosin en kyllä katsoisi pahalla silmällä kunnon kevättakkiakaan.

Aloittaessani kollaasien teon muistin sillä samalla sekunnilla, miksi en ole Polyvorea juurikaan käyttänyt. Yksinkertaisesti, se on eräs huonointen toimivista ohjelmista, ei sillä että osaisin sitä käyttää. Mutta eiköhän tuosta idean saa selville ja ensi kerralla muistan, että kollaasiohjelman iso kuva vastaa minun mittapuussa pientä.