Pages



31.10.2011

Luku 159.

311.1011copy

312.1011copy

313.1011copy

Kyllä se vaan on niin, että harmaa ja nudepinkki ne yhteen sopii, ilman pussauskoppiakin. Tiesin luettuani elokuussa Eevan postauksen mihin tulisin pukeutumaan talven tehdessä tuloaan-harmaisiin villasukkahousuihin. Hiirenharmaisiin, noenharmaisiin, oikeastaan ihan mihin harmaan sävyisiin vaan!

Nyt, kun villasukkahousukausi on korkattu, kannattaakin olla nopea ja suunnata sukkahousuostosapajille, vielä kun niitä löytyy. Voisinkin jossain välissä kirjoittaa omia käyttökokemuksiani, sillä tällä hetkellä käytössäni onkin useamman eri merkin jalkojen lämmittäjiä ja voin tässä vaiheessa jo sanoa, että sukkahousuissa laatu ja hinta eivät aina välttämättä kohtaa. Valitettavasti. Luvassa siis hurjia paljastuksia, mikä merkki pusertaa jenkkakahvat esiin pahiten, saa sukkahien muhimaan sekä mihin ilmestyy ensimmäiseksi reikä oikean isovarpaan kohtaan!

28.10.2011

Luku 158.

281.1011copy

283.1011copy

282.1011copy

Taannoin ostamassani 70-luvulta inspiraationsa imeneessä huopahatussa on kaksi puolta. Sen lierien alle piiloutuneena on ihanaa paeta maailmaa ja kanssaihmisiä. Toiseksi, lierien alle piiloutuneena tulee helposti törmänneeksi vastaantuleviin lasioviin, lyhtypylväisiin tai niihin kanssaihmisiin. Tai muuten vaan näytettyä diivammalta kuin onkaan kuikuilessaan ympäröivää maailmaa nenä pystyssä lierien takaa. Ehkä diivat eivät ole oikeasti diivoja, he eivät vain kunnolla näe hattujensa lierien takaa!

Joka tapauksessa hattu on ihana, parhaimmillaan maksimekkojen ja muiden pidempien, linjakkaiden helmojen kanssa tai yhdistettyinä housuihin. Kiilakorot, maiharit ja tennarit tulevat myös hyvin toimeen hatun kanssa, toki myös tolppakorkoiset nilkkuritkin. Mutta ehkä kaikista paras asuste hatun kanssa on rohkeus, ainakin itse jouduin sitä keräämään uskaltautuessani hattu päässä ulos ensimmäistä kertaa, sen verran massiivinen asuste se kuitenkin on.

27.10.2011

Luku 157.

Minun ja Reginan suhde on ollut vaikea, olen leikkinyt vaikeasti saavutettavaa, antaen toisinaan mahdollisuuden ja ihastunut yksittäisiin biiseihin. En vain ole jaksanut tehdä töitä suhteen eteen, se olisi saattanutkin kantaa hedelmää. Mutta siihen se on jäänyt, platoniselle tasolle.

Mutta joskus sitkeys palkitaan, Regina on nimittäin uuden levyn myötä soittanut tiensä sydämeeni. Käännekohta oli viime kevät ja Jos et sä soita-kappale. Tätä nykyä polveni lyövät loukkua surisevan, utuisan ja kitaravetoisen soundin äärellä ja sydämeni jättää muutaman lyönnin välistä Iisan kuiskiessa hunajaisen makealla äänellään, haluan sinut.

Haluan sinut onkin eräs suosikeistani, on jotenkin voimauttavaa kuunnella kappale, joka saa kyyneleet kirpoamaan poskille. Se kun sattuu kertomaan* elämästäni ja elämäni rakkaudesta, jonka perään seitsemän ja puoli vuotta sitten haikailin huolimatta neljännen aiheuttamista traumoista ja jonka kanssa olen nyt jakanut elämäni kuuden vuoden, 11 kuukauden ja kolmen päivän ajan, ollen yhä edelleen rakastunut. "Pysähdyn, näen vain sut, haluan sinut, haluan sinut".


*Blogin pitäjän oma, kaunis ja siirappinen vapaamuotoinen tulkinta, jokainen tulkitkoon kappaleen omalla tavallaan.


24.10.2011

Luku 156.

242.1011copy

243.1011copy

245.1011copy

On hassua, kuinka villakangastakkisesongin pyörähdettyä käyntiin jalkaan päätyivät ehkä ohuimmilla deniereillä varustetut sukkahousut. Mutta kiilakorkoni vain näyttävät parhaimmilta jaloissa, jotka on verhottu mitä ohuimmin denierein. Ja onhan villakangastakki lämmin vielä tähän aikaan vuodesta ihan sellaisenaan, joten nyt voi ottaa kaiken ilon irti lämpimän takin alta löytyvistä ohuemmista vaatekerroista. Ei sillä, saatoin bussipysäkillä ihan aavistuksen vaan ikävöidä paksumpia sukkahousuja.

Jos kiilakorkoni näyttävät parhaimmilta ohuiden sukkahousujen kanssa, sopivat ne myös parhaiten juuri tämän takin kanssa. Siis jos nyt puhutaan talvitakeista. Jotkut asiat ovat vain luotuja toisilleen, mutta kysymys kuuluu, miten muka oikeasti tarkenen laittaa keskellä talvea takin, jossa on vajaamittaiset hihat? Ehkä olisi hyvä idea keksiä kiilakoroilleni myös joku toinen, mainio takkiyhdistelmä, sillä näitä kenkiä en suostu laittamaan talviunille.

20.10.2011

Luku 155.

peili4

peili3

Projekti nimeltään eteisen sisustaminen otti askeleen eteenpäin, kun löysin kirppikseltä viidellä eurolla (!!!!) vanhan peilin. Olen jo tovin pitänyt silmäni auki mahdollisten peiliehdokkaiden eteen osumisen varalta, eikä lopulta tarvinnut kuin eräänä päivänä lähteä lähikirppikselle. Halusin vanhan, elämää nähneen peilin nimenomaan siksi, että ne ovat yksinkertaisesti paljon hienompia kuin uudet, kuluneet kauniisti reunuksiltaan ja nimenomaan-nähneet elämää.


Alunperin olin haaveillut löytäväni samanlaisen peilin, kuin vanhemmillani-jos todistetusti äitini löytää vanhan, rikkoutuneen tilalle tismalleen samanlaisen peilin kirpputorilta, löytäisin minäkin jossain vaiheessa elämää sellaisen.

Mutta oikeastaan minulla kävi vielä parempi tuuri, sillä tämä peili on jos ei ihan niin hieno, kuin vanhempieni, niin ainakin paljon isompi! Peilissä on hyvin paljon samaa, kuin alkuperäisessä haaveideni kohteessa kehyksiä myöden, tämä ei vaan ole niin kantikas. Eikä niin pieni, mutta aivan ihastuttava, sopien täydellisesti kotimme uutta ja vanhaa suloisesti sekaisin-tyyliin.

18.10.2011

Luku 154.

166.1011copy

161.1011copy

Olen viime aikoina ymmärtänyt jotain uutta tyylistäni. Rakastin aiemmin mustaa mustalla, nykyään sen sijaan kaipaan tyyliini vähän enemmän väriä. Harvassa ovat ne päivät, jolloin verhoaisin itseni päästä varpaisiin mustalla, nytkin muuten niin mustaa asua koristaa ruskea-keltainen huivi.

Toisaalta tyylin jatkuva eläminen on vain normaalia, eikä siitä pidä ottaa paineita. Enemmän paineita tuo taas se, ettei muka voisi pukeutua johonkin vaatteeseen vain siksi, ettei se ole oman tyylinen. Itse olen ainakin paljon onnellisempi, kun en enää mieti vaatteiden tyyliini soveltuvuutta tai soveltumattomuutta. Vai onko oma tyylini nykyään itselleni niin selvä asia, että osaan automaattisesti valita omaan tyyliini sopivat vaatteet ja asusteet?

Väittäisin, että ei. En siis ota paineita siitä, että näyttäisin joka päivä siltä, kuin noudattaisin jotain tiettyä kaavaa. Annan sen sijaan vallan sille, miltä minusta itsestäni milloinkin tuntuu, mihin milloinkin haluan itseni pukea tai olla pukematta. Oikeastaan asian laita on lähes aina ollut näin, se on vain minä joka muutun vuosien saatossa.

16.10.2011

Luku 153.

165.1011copy

164.1011copy


Entisen heppatytön sydäntä lämmittää kirppikseltä löydetty, hevosenkenkäkuosinen silkkihuivi. Entinen heppatyttö on myös mielissään siitä, että on aina loppujen lopuksi sivuuttanut ne kaikki muut silkkihuivit, odottaen sen täydellisen silkkihuivin osuvan vielä jonain päivänä kohdalle. Ja kyllä, hyvää ja täydellistä kannattikin odottaa! Vielä kun jonain päivänä saisi sen oman hepan...

14.10.2011

Luku 152.


Minulla on kolme syytä, joiden ansiosta kestän tämän jokavuotisen syysväsymyksen sekä päivät, jotka muuttuvat päivä päivältä kylmemmiksi. Ensimmäinen on ensilumi, joka tuo edes vähän valoa pimeyden keskelle, toinen on joulun odotus mutta kaikista rakkain syy on tietysti oma syntymäpäivä. Kyllä se vain on niin, että syksyn lapsi rakastaa syksyä, kaikesta väsymyksestä ja kylmyydestä huolimatta!

Syntymäpäivääni on tätä kirjoittaessa vielä 25. päivää, mutta olen jo hyvissä ajoin aloittanut syntymäpäivälahjani miettimisen. Kukapa muu osaisi ostaa minulle mitä parhaimman lahjan, kuin minä itse? ( tai sitten se on vaan niin, että kukapa muu ostaisi tässä iässä olevalle naiselle lahjaa, kuin nainen itse..)

Eräs lahjakokelas kävi jo luonani, mutta lähti takaisin kotimaahansa, minulle sopimattomana. Tämän jälkeen pää löi tyhjää lahjaideoiden suhteen ja kauppojen vaaterekit ammottivat yhtä tyhjinä niiden asioiden suhteen, joita olin jollain ajatuksen tasolla miettinyt.

Jossain vaiheessa lamppu syttyi päässäni ja löysin yllättäen aika monta asiaa, joilla voisin lahjoa itseni. Topshopin biker-rotsi olisi täydellinen, juuri sellainen jollaista olen etsinyt! Siinä ei ole hopeisia vetoketjuja eikä niittejä, se on malliltaan lyhyt ja niukka-ei mikään säkki eikä liian kovis. Ainoa asia joka arveluttaa, on oikea koko, pahin kauhuskenaario olisi se, kun jälleen kerran löytäisin itseni postin tiskiltä postivirkailijaa ahdistelemasta vakuutetun postilähetyksen kanssa.

Tiger Of Swedenin neule tekisi minut myös kovin lämpimäksi, ehdin myös tulisesti rakastua neuleen VÄRIIN. Näitä olisi myös tarjolla harmaina mutta ei, maailma olisi paljon turvallisempi paikka hailakan punertavaisen neuleen sisään kääriytyneenä. Sitä en vain tiedä, mitä mieltä on maksaa neuleesta lähes 160 €, jossa on kuitenkin 35 % akryylia. Onneksi neuleesta kuitenkin löytyy runsain langoin villaa ja alpakkaa, mutta silti..Lähes identtisiä neuleita on muuten myynnissä Stockkalla, kanta-asiakaskorttia vingauttamalla köyhtyy satasen verran. Harmikseni neuleita ei ole tarjouksessa juuri tässä värissä ja neuleen materiaaliin lukeutuu vielä akryylia suurempi inhokkini, villa-viskoosisekoitus.

Kollaasissa esiintyy myös Zaran mahtava, 60-lukua huokuva laukku sekä H&M:n kauniit aikuiseksi kasvaneen hippitytön korkonilkkurit, mutta jotenkin ne eivät sytytä minua tarpeeksi. Kenkiä nyt kuitenkin löytyy ja laukkujen suhteen en koe ylipäänsäkään suurta intohimoa. Takit ja neuleet sen sijaan lämmittävät sydämeni materialistista puolta, vielä kun saisi pähkäiltyä, mihin sitä rahansa syytää, vai syytääkö lain. Sillä loppujen lopuksi, syntymäpäivä on ainoastaan mahtava tekosyy hankkia itselleen jotain uutta ja ihanaa ( ja syödä mahansa täyteen herkkuja, juoda pannullinen kahvia, pukeutua övereimpään vaateparteen ja aloittaa tai päättää päivä lasillisella kuohuvaa).

12.10.2011

Luku 151.

95.1011copy

94.1011copy

Tässä asu viime sunnuntailta, jolloin taisi olla tämän vuoden viimeinen päivä sukkahousut ja sandaalit-yhdistelmälle. Salaa, tai siis oikeasti hyvinkin julkisesti toivon, että vastaavanlaisia päiviä vielä meille suotaisiin. Jos niin ei käy, niin tervemenoa talviunille kaikki ihanat kesäkenkäni, nähdään sitten keväällä 2012!

9.10.2011

Luku 150.

nude2copy

nude5copy

nude6copy

nude7copy

Ei sitä turhaan puhuta nudemeikin olevan se haastavin meikkilook. Toisaalta, jo termi meikitön meikki pitää sisällään varoituksen sanan. Itselläni on ainakin ollut ongelmana, että kaikesta meikkisutien vähäisestä käytöstä huolimatta lopputulos on ollut kaikkea muuta kuin meikitön. Luulen, että siihen on syynä vaaleuteni, joka saa meikin loistamaan kilometrien päähän tai vaihtoehtoisesti näyttämään liian kovalta. Ja juuri vaaleuteni takia haluaisin näyttää mahdollisimman meikittömältä, toki pitäen varauksen päiviin, jolloin haluan revitellä ja antaa meikin näkyä kaiken sen rahan edestä, mitä olen siihen sijoittanut.

Mutta onneksi ahkera harjoittelu kannattaa. Tänään osasin sutia tismalleen oikeat määrät meikkiä hipiälleni näyttääkseni luonnolliselta, mutta silti aivan eriltä kuin vallan meikittä. Monimutkainen resepti koostui meikinpohjustusvoiteesta, sävyttävästä päivävoiteesta, ruskeasta ripsiväristä, sipauksesta kullanhohtoista sekä ruskeaa luomiväriä, aavistuksesta kulmaväriä sekä pienestä tujauksesta aurinkopuuteria. Nenään sipaisin lopuksi vähän puuteria, sillä ikävä kyllä kaikki voidemaiset, sävyttävät voiteet lähtevät päivän mittaan sulamaan nenän päältä huitsin nevadaan. Juuri siitä syystä laitankin meikinpohjustusvoidetta ainoastaan poskille, nenään ja otsalle sipaistuna se suorastaan kiihottaa ihon puskemaan värivoiteet sinne huitsin nevadaan nopeammin kuin huomaan. Vielä kun osaisin seuraavina päivinä toistaa saman, sillä tästä meikkilookista taisi tulla virallinen jumitusmeikkini!

8.10.2011

Luku 149.

81.1011copy

82.1011copy

On jälleen kerran käsillä se aika vuodesta, kun valo ei meinaa riittää kuvaamiseen. Yllätyksekseni kameran oma salama on yllättävän hyvä, siis silloin, kun sen yhdistää manuaaliseen ajan ja aukon säätämiseen ja silloin, kun kamera suostuu tarkentamaan ja olemaan sekoamatta salaman ja valotusaikojen yhdistelmästä. Mutta ei siitä sen enempää, sillä oikeastaan minun piti kirjoittaa vaatteista.

Eräs suosikkiväriyhdistelmistäni on vaalean puuteriroosan sekä mustan kaunis liitto. Harmi vain kaikki hailakat yläosani ovat olleet mallia hihaton toppi, mutta se seikka korjaantui piipahtaessani Monkista. Tervetuloa löysä, nudesävyinen paita pitkähköinen hihoineen sulostuttamaan kaikkia mustia alaosiani!

Tänään paidan pariksi päätyi itse kustomoitu ryppyhame. Alunperin minulla oli housufiilis, mutta kallistuin kuitenkin hameeseen. Jalkaan päätyivät pari vuotta sitten Pariisista ostetut kengät, joita käytin vuoden verran aktiivisesti. Viime vuoden asuinkin maihareissa ja pitkävartisissa moposaapaissa. Mutta ah, kuinka tuoreilta nämä läskipohjasaapikkaat tuntuvatkaan vuoden tauon jälkeen! Aina joskus kannattaa laittaa se ahkerasti käytetty vaate tai kenkäpari säilöön silmien ulottumattomiin ja palata sen pariin sitten, kun muistaa omistavansa kyseisen asian. Silloin saattaa yllättyä iloisesti rakkaan asian jälleennäkemisestä tai saada syyn luovuttaa ne eteenpäin. Minä onneksi yllätyin iloisesti.

5.10.2011

Luku 148.

jatkis

jatkis2

jatkis3

jatkis5

jatkis4

Sähköteippi, tuo nuukan sisustajan unelma! Rulla sähköteippiä maksoi muutaman euron, sain sillä päällystettyä kaksi jatkojohtoa, toisen vähän pidemmän, toisen lyhyemmän. Ja kas, ankeista, joka päiväisistä tarve-esineistä tuli astetta coolimmat! Idea ei valitettavasti ole oma, vaan Stellan kommenttiboksista luettu ja löydetty. Ilman ideaa olisinkin saattanut sijoittaa N.U.D Collectionin jatkojohtoihin, nyt voin muikeana hymyillä ja sijoittaa ne rahat johonkin muuhun tarve-esineeseen ( kuten kenkiin, köhköh)!

Kuviin päätyi se ensimmäiseksi päällystetty johto, toisen kohdalla osasin ohjata teippiä kauniimmin ja ilmavammin-siistimmän yksilön kuviin ryöstäminen olisi saattanu aiheuttaa perheriidan, sillä se on juuri tälläkin hetkellä tositoimissa, toimien nörtteilyvälineidemme virtalähteen jatkeena.

2.10.2011

Luku 147.

11.1011copy

12.1011copy


Vuosia sitten kirppikseltä löytämäni, täydellisesti istuva salapoliisi itsensäpaljastaja trenssi on jäänyt valitettavan vähälle käytölle. Tai, aina kun olen ajatellut kiskoa sen niskaan, muistan takin miehustassa sijaansa pitävän tahran. En kuitenkaan ole ikinä muistanut laittaa takkia pesuun sillä oikeasti muistan tahran vasta silloin, kun olen kaivamassa takkia naulakosta esiin muiden takkien alta.

Päätin kuitenkin eräs päivä laittaa takin ylleni, tahrasta viis! Ajattelin piilottaa tahran rintarossin taa, mutta alkaessani etsiä tahraa, se oli mystisesti kadonnut. Olen ilmeisesti pessyt takin, unissani kai, sillä mitään mielikuvaa kyseisestä tapahtumasta ei löydy muistini sopukoista. Ihan kiva, sillä takki pääsee nyt tehokäyttöön kaikkien niidenkin päivien edestä, jolloin se on lojunut muka-tahraisena mutta oikeasti puhtaana naulakon perällä.

Mutta täytyy kyllä sanoa, että rakastan nimenomaan trenssin, pipon, maihareiden ja rentojen neuleiden yhdistelmää, se on vähän sellainen grungehtavan preppy. Itse en nyt niin innostu preppyilystä, mutta jos se maustetaan reilulla annoksella grungea, suostun nauttimaan siitä itseni yllä!

Luku 146.

M83 on ollut minulle tuntematon yhtye. Tai siis, olen ollut tietoinen, että kyseinen yhtye on olemassa, en vain ole tullut kuunnelleeksi heidän musiikillista tuotantoaan. Kunnes eräänä sateisen hämyisenä iltana kesälomallani, ajaessani kälykokelaaltani takaisin vanhempieni luo kesälomaresidenssiin, satuin kuulemaan radiosta M83:n tulevalta levyltä kappaleen. Midnight cityn. Ja rakastuin. Vielä en tiedä, tulenko rakastumaan yhtyeen muuhun tuotantoon, sillä en ole malttanut kuunnella kuin ainoastaan tätä Midnight city kappaletta. Se muistuttaa minua sateisen hämyisistä kesälomailloista pohjanmaalla, jotain mikä voisi soida, jos Twin Peaks tehtäisiin vasta tässä ajassa.

Toisaalta en ota paineita sen suhteen, tulenko tykkäämään bändin muusta tuotannosta vai en, sillä tiedän monia, monia muitakin hyviä biisejä, joiden esittäjän muu tuotanto ei sitten niinkään ole vakuuttanut-ja onhan minulla kuitenkin bändirakkauksia, joiden jokaista säveltä, sanaa ja sointua rakastan yli kaiken!



1.10.2011

Luku 145.

15.1011copy


Kuvittelin maaliostostosten lomassa suoritetuilla sukkahousuostoksilla ostaneeni paksut, peittävät inkakuvioidut puuvillasukkahousut, sen sijaan sain inkakuvioiset pitsisukkahousut. Joissa oli jo valmiina reikä vyötärönauhassa. Onneksi maali sentään oli sellaista, mitä pitikin!