Pages



27.12.2012

Luku 296.

uhanahame6 uhanahame4

Tämän talven ehdoton järkiostos olisi ollut uudet talvikengät. Mutta koska sellaisia ei vain osu kohdalle ja Zalandon sekä allekirjoittaneen sekoilujen ansiosta talvikengät ( eli ne kiilakorkotennarit ) eivät koskaan saapuneet perille, lompsitaan sitä sitten vanhoissa yksilöissä. Uusia kenkiä ei siis näy eikä kuulu, sen sijaan investoin kaverini Hannan ja Hannan kaverin Miran pyörittämän vaatemerkin UhanaDesignin villahameeseen Kaapelitehtaan joulumyyjäisissä!

Hame on aivan mahtava, lämmin, hyvin istuva sekä tuo kuosi-niin mieletön! Uhanan neuleet muuten neulotaan Suomessa, hame on neulottu merinovillasta. Merinovilla onkin omasta mielestäni eräs helppohoitoisin villalaatu, se ei juuri liiemmin nenäänsä nyrpistä pesusta mutta siistiytyy niin mahtavasti tuuletuksenkin voimasta.

Siitä asti, kun hameen ostin, en ole oikein malttanut mitään muuta vaatetta ylleni pukea, yläosan oheen siis. Ja pakko sanoa, tämä sinappinen pusero on kuin tehty tälle hameelle, sitten kun maltan testailen hametta muidenkin yläsosien kanssa! Voitte vain uskoa, kuinka paljon huvitti joulusaunan jälkeen, sinappipaita yllä saada rinnuksilleen granaattiomenan mehut, nimimerkillä ensi kerralla osaan käsitellä hedelmän oikein. Vaikka olin varma, että nyt paita meni ikipilalle, peseytyivät mehut tyystin pois-tosin pesinkin paidan heti enkä vasta päivien päästä. Paidan sametti on muuten ällistyttävän likaa hylkivä eikä edes kerää itseensä juuri liiemmin pölyä tai muuta tauhkaa, kissankarvojen hylkivyyden pääsenkin testailemaan tovin päästä kun vanhempieni kissat joutuvat halihyökkäyksen kohteeksi!




20.12.2012

Luku 295.

haret6 haret5 haret7 haret8


Se on otsis, sanoi Salka kun silmiään ylös muljautti. Ja väärään suuntaan kammattuna, pipon alla muhineena ja sen jälkeen muotoilutuotteilla korjattuna mutta minä tykkään siitä juuri näin, epämääräisenä! Hiukset ovatkin nyt lähes tyystin saavuttaneet oman värin ja ehkä puolen vuoden päästä tavoitellun minimipituuden. Kyllä sitä jaksaa taas kasvattaakin, kun reuhkassa on uusi ilme!

17.12.2012

Luku 294.

113.1212 114.1212

Maailman suloisin paljettihame esittäytyy teille maailman surkeimmissa salamavalolla otetuissa kuvissa, testit jatkuvat sen suhteen, miten saada kameran oma salama toimivaksi ( ja jos joku ehdottaa erillisen salamalaitteen ostamista niin sanottakoon, että se ei välttämättä ole kätevin ja asiaansa ajava, jos kuvia otetaan pystysuunnassa mutta samaan hengenvetoon mainittakoon, että erillisen salaman hankkiminen kyllä jollain tasolla kiehtoisi ).

Mutta hame, sitä tulin katsoneeksi syksyllä useammankin kerran Vero Modassa, kunnes eräänä kertana huomasin omaa kokoani olevan jäljellä tasan yhden kappaleen verran. Ja siitä se sitten lähti mukaani.

Rakastan tässä hameessa paljettien värisävyä sekä leikkausta, tämä ei ole mikään piukka makkarankuori! Olen oppinut, että paljetit ovat parhaimmillaan väljästi laskeutuvassa vaatteessa, minulla on piukea, itse tehty paljettihame mutta se ei enää valitettavasti taida istua toivotulla tavalla tai sitten minusta on tullut konservatiivinen helmanpituuden suhteen!

Paljettihame on parhaimmillaan joko pörröisen neuleen tai rennon collegepaidan kanssa, mutta aion ehdottomasti testata, miten kirppikseltä löydetty silkkikauluspaita tulee hameen kanssa toimeen.

Pakko muuten hehkuttaa huonojen kuvien yhtä hyvää puolta, jostain syystä hiukseni näyttävät niissä yllättävän punaisilta, vaikka niille ei ole tehty viime aikoina niin yhtään mitään! Ja jostain syystä tuo väri muistuttaa sitä, miltä yksittäinen hius näyttää tarkasteltuna, siinä on sellainen kaunis kultaisen vaaleanruskean kuparinen sävy ja olen aina vähän harmitellut, ettei se kuitenkaan tule esiin koko kuontalossa. Toki valo vaikuttaa hurjasti, päivänvalossa hiukset näyttävät enemmän maantienharmailta, vaaditaan ilmeisesti sähkövalo tuomaan ne uudet ulottuvuudet hiuksista esiin!

11.12.2012

Luku 293.

diormu1 diormu3 diormu4 diormuu

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä flikka on kyllä meikki- ja sävyttävä päivävoidetyttö henkeen ja vereen. Maailmani ei kaadu siihen, jos lähden kylille ilman sävyvoidekerrosta mutta jos sellaista haluan naamaani lutrata, valitsen mieluiten nestemäisen version, puuteristen sijaan. Mineraalimeikit ovat kyllä kivoja, mutta jotenkin niistä vain puuttuu se jokin.

Tähän ikään mennessä olen kokeillut meikkivoidetta jos toista, kuitenkaan löytämättä sitä täydellistä, jota ostaisin yhä vain uudestaan ja uudestaan. Nyt olen kuitenkin löytänyt sangen varteenotettavan vaihtoehdon. Hän on Diorin Nude. Nude on aiempiin meikkivoiteisiin verrattuna jostain täysin toisesta maailmasta. Se levittyy hyvin, ei rullaudu, peittää hyvin mutta antaen silti luonnollisen lopputuloksen. Iho on kin keijukaisella konsanaan! Tämä on ensimmäinen meikkivoide, joka ei puhelinsoiton jälkeen ole sotkenut puhelimen kosketusnäyttöä ja pysyy suhteellisen inhimillisen näköisenä koko päivän. Aivan parhautta, sanoisinko! Kuvista näkee, millaisen lopputuloksen meikkivoiteella saa aikaan, ylimpänä vasemmassa kuvassa on meikkivoiteettomat kasvot ja oikeassa Nudella meikatut, muissa kuvissa on erona ainoastaan laitetut hiukset, poskipuna ja sipaus Guerlainin ihania, karkkipuuterikuulia ( joita en vaan voinut vastustaa ja joiden ansiosta jouduin seikkailemaan eri Sokosten väliä, kun keskustassa ne oli myyty loppuun!)

Mutta niin se vain menee, aina kun kuvittelet löytäväsi jotain täydellistä, ei se sitä olekaan. En ole aivan varma, tukkiiko tämäkin meikkivoide ihohuokoseni, siitäkin huolimatta että olen ottanut kaksoispuhdistuksen käyttöön. Lisäksi saman sarjan peitevoide silmänalusille sai silmänaluseni kukkimaan, olen yrittänyt iltapesun jälkeen kovasti tutkia, johtuuko ihon punoitus vain puhdistuksen jälkeisestä olotilasta vai onko syypäänä meikkivoide, joka pakkelin alla pistää ihon punoittamaan niin, etten sitä huomaa?( Tosin ihoni on oikeastaan aina punoittanut ja varsinkin talvisin, joten tiedä sitten, mikä on mitäkin punoitusta!) Iso miinus tulee myöskin hajusteista, jotka eivät ole sieltä ihoystävällisimmistä päästä ( samoja hajusteita on toki Guerlainin puuterikuulissa mutta en koe niitä niin pahoina, sillä tuotetta sipaistaan meikatuille kasvoille pieni määrä, meikkivoidetta taas levitetään suoraan iholle, runsaammin annosteltuna ).

Suhtaudun loppujen lopuksi hyvin ristiriitaisesti tuotteeseen. Tykkään sen monista ominaisuuksista, mutta vaakakupissa painavat ne huonot puolet ehdottomasti enemmän. Ostaisin tuotetta jatkossa uudelleen, jos se olisi täydellinen ( ja meikkivoiteen hinnan huomioiden tuotteen täytyy olla enemmänkin kuin täydellinen, itse ostin omani laivalta joten mahdollinen epäsopimattomuus ei ketuta ihan niin paljon kuin maista täydellä hinnalla ostettuna), nyt käytän tämän pullon loppuun viikonloppu- ja juhlameikkivoiteena , ellei mitään uusia sivuvaikutuksia ilmene ja samalla harmitellen, ettei meistä tullut uusia parhaita ystäviä.

9.12.2012

Luku 292.










Olen tällä hetkellä erittäin, erittäin ylpeä kaveristani Hannasta, joka laittoi hynttyyt yhteen opiskelukaverinsa Miran kanssa. Hynttyyt yhteen synnytti uuden vaatemerkin, Uhana Designin jonka ensimmäinen mallisto on ulkona nyt! Karhuneule, ankkurihame, kissa t-paita, musta korkeavyötäröinen hame ja nuo korut..aivan mahtavia, kuten koko mallisto. Aion ehdottomasti tehdä tuotteiden kanssa lähempää tuttavuutta, jahka vain pääsen niiden kanssa paijausetäisyydelle! 

Uhanaa myydään Tampereella Super Mukavassa sekä Kehräsaaressa, PikkuPutiikit nimisessä putiikissa. Me pääkaupunkiseutulaiset pääsemme ensi viikonloppuna Korjaamon joulumyyjäisissä tekemään tuttavuutta Uhanan tuotteiden kanssa, itse aion ehdottomasti suunnata apajille lauantaina kun Tampereelle ei valitettavasti  ole lähiaikoina reissua tiedossa ( tosin, Uhana on yksi hyvä lisäsyy ottaa suunnaksi Tampere, kaikkien siellä asuvien kaverien lisäksi!).

kuvat Uhana Designin nettisivuilta

6.12.2012

Luku 291.

61.1212 62.1212 63.1212


Tyylibloggaamisen ansiosta minulle on kehittynyt vaisto vaatteiden ostamisen suhteen. Tiedän nimittäin heti, onko vaate minua varten vai ei. Tämän sinapin värisen puseron bongasin ollessani tupakalla Hakaniemen Lindexin edessä näyteikkunasta, katsoin kelloa ja totesin että ehdin käydä sen ostamassa ennen metroon hyppäämistä. Nappasin puseron, kävelin kassalle ja varmistin, että onhan aletuotteella vaihto- ja palautusoikeus. Sillä vaikka vaistoni onkin terävöitynyt huippuunsa, tulee silloin tällöin tehtyä huteja. Mutta se kuuluu elämään, erehtyminen.

Vaikka väri ei ole tyypillisintä minua eikä välttämättä sovi minulle parhaiten, rakastan sitä. Se on kaunis, ruskeaan taittava keltainen, ehta sinappi! Parasta tässä on se, että mustaan yhdistettynä se ei näytä liian ampiaismaiselta eikä kärppien nimeen vannovalta. Ja sinisten vakosamettishortsieni kanssa aivan mahtava yhdistelmä, lisäksi H&M:n ja Marnin yhteistyömalliston käsikoru on kuin tehty paidan kaveriksi.



2.12.2012

Luku 290.


Olen aina pitänyt Guerlainia mummo-, rouva- ja mamsellimeikkimerkkinä. Siis niin kauan, kun olen ollut tietoinen, että kyseinen merkki on edes olemassa. Mutta Shalimar vie mielikuvat äidinäitiin, en tiedä käyttikö hän koskaan kyseistä tuoksua vaan se olisi voinut olla sellainen, joka hänen peilipöytänsä yltä olisi löytynyt. Joka tapauksessa oman äitini peilipöydän päällä Shalimar asustaa, ehkä tämä Guerlain innostus kulkee veressä.

On siis sanomattakin selvää, että mielestäni Guerlain tekee kaikista kauneimmat meikit ja pakkaukset. Meteorites puuterikuulat ovat kuin sokerihuurteella kuorrutettu karkki, jonka pahaa aavistamaton poikaystävä pistäisi poskeensa makeanhimon yllättäessä. Myönnän, voisin itsekin niitä muutaman nassuuni kiskaista, niin syötävän suloisia ne ovat! Sokerihumalan kruunaa pakkausten mieletön kukkakuvio, se on yksinkertainen, tyylikäs ja ajan hammasta kestävä. Siis mä en kestä, kuinka kauniita nuo voivat olla!

Ainoa este sille, etten jo ole täyttänyt peilipöytääni Guerlainin tuotteilla on hinta, se on suorastaan viiltävän riistävä. Herran jumala, jos kivipuuteri maksaa lähemmäs 150 euroa, niin se kyllä jää kauppaan. Tuon summan jälkeen pienet karkkiset puuterikuulat tuntuvat suorastaan inhimillisen edullisilta ( maksavat kuitenkin yli 50 euroa) eikä meikinpohjustusainekaan ole ihan tolkuttoman kallis ( maksaa n. 67 euroa..). Tai, ovat ne kyllä edelleenkin ihan järisyttävän hintaisia. Täytyykin kyllä ehdottomasti hyödyntää nurkissa pyörivä risteilylahjakortti, tosin tiedä sitten tuleeko laivalta kosmetiikan ostaminen loppupeleissä halvemmaksi, ellei sitten pakkaa eväsleipiä mukaan. Ja eväsleivät ja Guerlain, jokin ei ehkä sovi yhtälöön. Guerlain ei siis taida olla edes semisti laihialaisten meikkimerkki.

Mutta jos en olisi semisti laihialainen, vaan asuisin vanhassa rintamamiestalossa, jossa olisi Laura Ashleyn kukkatapetit ja muutenkin vintagehenkinen fiilis, alkaisi jokainen aamu niin, että puunaisin itseni vanhan antiikkisen peilipöydän äärellä. Karkkipuuterikuulilla ja meikinpohjustushelmillä loihtisin keijukaismaisen meikin, lopuksi kruunaten kokonaisuuden parfymoidulla puuterilla ( tosin, en ikinä kyllä suostuisi suihkuttamaan kasvoille parfymoitua puuteria, joka on siis tuossa suihkepullossa, konsepti kuulostaa aika silmiä ja nenää ärsyttävältä mutta sallinette ajatuksen mielikuvissani).

Miten lukijoilla, missä teillä menee kipuraja kosmetiikan hinnan suhteen? Entä kuinka paljon teillä itse pakkaus vaikuttaa ostopäätökseen? Itse näen asian niin, jos tuotteen kaunis pakkaus ja sisältö aiheuttavat joka kerta tuotetta käytettäessä suurta riemua, ei se voi olla huono asia, vaikka tuote olisikin hintava. Karkkipuuterikuulat kyllä jossain vaiheessa muuttavat peilipöydälleni, se on vissi se!

27.11.2012

Luku 289.

271112

Pitkästä aikaa asukuvan tynkää vaan on se myönnettävä, kun veronpalautukset tilille napsastavat, taidan suunnata objektiiviostoksille, patja- ja penkkiostosten ohella. Mutta en kuitenkaan aio valittaa valonpuutteesta, sen sijaan ylistän ruskean ja harmaan liittoa! Ja villapohjallisia, joiden ansiosta tennareilla kelpaa tossutella vielä tovin. Neule on se H&M:n kashmirista tehty, se on ihanan lämmin mutta sangen nukkaantuva. Mielenkiintoista olisi tietää, mikä on niiden kashmirneuleiden nukkaantumisnopeus, joiden hintalapussa on kahden numeron sijaan kolme? Mokkahame on aikoinaan itse tehty, se istui vain muutaman vuoden ja päätyi tämän jälkeen vaatekaapin arkisto-osioon. Teoriassa hame on nyt ok, tykkään sen mallista ja pituudesta mutta ei se edelleenkään istu toivotulla tavalla ja vetoketjukin on mallia itsekseen aukeava, tälle täytyisi siis tehdä jotain, jotta sen saisi ihan oikeasti käyttöön ihmisten ilmoille-kotona kun ei ole niin väliksi, miten hame vyötäisillä pyörii!


23.11.2012

Luku 288.



Tunnustus, menin ja sorruin kiilakorkotennareihin. Poden tällä hetkellä talvikenkäketutusta, en omista yksiäkään fiksuja sellaisia. Kenkiä on eteinen täysi ja maiharit yhä edelleen suurta rakkautta, mutta valitettavasti Martensit ovat niin sukkamehulla marinoidut, etten tiedä pelastaako minkään sortin kenkädödökään niitä ( ja olen kyllä tunnollisesti niitä aina silloin tällöin raikastanut kenkädödöllä, mutta pahoin pelkään ettei sekään enää auta). Jatsarit ovat omiaan silloin, kun ei tarvitse näyttää niin edustavalta, edustavampina päivinä olenkin yleensä turvautunut martenseihin. Jotka ovat nyt siis osoittautumassa kelvottomiksi. Oma syy, maiharipäivinä olenkin yleensä koko päivän jumittanut maihareissa, seuraavien maihareiden kanssa en kyllä tee sitä erhettä ( ja sitten, kun jostain löytäisi fiksut työkengät, se onkin asia erikseen!).

Niin, kaikessa loogisuudessa olisin kiltisti hankkinut itselleni fiksut talvikengät, mutta ostinkin kiilakorkotennarit. Toisaalta, jos talvi on nyt mitä se tähän asti on ollut, tulevat nämä yksilöt olemaan ne fiksut talvikenkäni. Joka tapauksessa olen ihaillut kiilakorkotennareita jo kauan, rakastan niissä sitä kömpelöä möhkälemäistä ulkomuotoa, sporttisuutta ja tiettyä vanhusten tukikenkäfiilistä. Kiilakorkotennarit jalassa ei voi olla huono fiilis, päin vastoin voin kuvitella ne jalassa olevansa turvassa pahalta maailmalta. Niissä on jotain alkukantaista, turvallisuuden tunteeseen kietovaa hohtoa! Liekö sitten se, että ne myös muistuttavat lapsuuden tarralenkkareita ja sitä tunnetta, kun sai olla lapsi eikä murehtia aikuisten asioita?

Aluksi ajattelin, että tilaan kengät ebaysta halvalla mutta eräs päivä sovittaessani Spirit Storen halpoja kiilakorkotennareita tulin toisiin aatoksiin. Ne olivat niin kamalan tuntuiset jalkaan! Hyviä kenkiä ei saa halvalla, se jos mikä on päivänselvä asia. Koska kiilakorkotennarit loistavat Suomen kenkäkauppojen hyllyillä ei-oon kohdalla ( toisaalta, en kyllä ole ehtinyt tehdä tämän asian suhteen perusteellista tutkivaa journalismia ), päädyin tutkimaan nettikauppojen valikoimaa. Eniten omaa silmää ja kukkaroa miellyttävän vaihtoehdon löysin Zalandosta, vaikka mieli tekisikin boikotoida kyseistä kauppaa sen hirveän mainoksen takia. Nyt sitten odotellaan pakettia saapuvaksi, toivoen kenkien osoittautuvan koon ja kaiken muunkin suhteen nuhteettomiksi. Aion yhdistää kengät ihan kaiken kanssa, kiilakorkotennarit ja vintagemekot saavat kyllä sopia yhteen luvan kanssa! Farkkujen ja muiden housujen kanssa kengät ovat ihan ässäpari, se on totta puhuakseni realistisin yhdistelmä, missä minut tullaan näkemään ( toki myös laitan paidan kiltisti ylle, hehheh).

Mitäs muut ovat mieltä, kiilakorkotennarit, koliseeko vaiko olisiko tämäkin trendi saanut jäädä vain ajatuksen asteelle?

14.11.2012

Luku 287.

Nyt olen siinä tilanteessa, että joudun ottamaan sanojani takaisin. Kirjoitin pari kuukautta sitten Korresin pomegranate-rasvasta ja reilu kuukausi sitten naamakohtauksesta, jonka epäilin johtuvan liian heikosti puhdistavasta puhdistusaineesta. No, homma ei ehkä ihan mennyt niin. Syypää taisi olla puhdistusaineen sijaan suuresti fanittamani kasvorasva sekä meikkivoide.

Naama aluksi rauhottui puhdistusaineen vaihdon jälkeen, mutta aika pian tuli selväksi, että jossain tuotteessa on yhä koira haudattuna minun ihoni tarpeiden suhteen. Jätin haikeudella meikkivoiteen jäähylle, mutta siitä huolimatta iho punoitti ja oli näppyisä. Naamakohtaus oli siinä mielessä erikoinen, että näppyjä tuli sellaiselle alueelle, joka oli aiemmin ollut hyvin näpyistä vapaata aluetta ja näpyt saivat ihon punoittamaan siltä alueelta, minkä olivat ihosta vallanneet. Aloin jo miettiä, olisiko kyseessä suunympärysihottuma tai stressistä johtuva ruusufinni, mutta uskaltaisin veikata, että minun tapauksessani ei ollut loppujen lopuksi kysymys niistä ongelmista.

Seuraavaksi päätin kokeilla sarjan villi ruusu voidetta, olin vakuuttunut ihoni tarvitsevan enemmän kosteutta, kuin mitä pomegaranate rasvalla oli tarjota. Villi ruusu, villiinnytit naamani entisestään! Minun kamelinselkäni katkesi siinä vaiheessa reilun viikon jälkeen, kun vielä aamulla siistinä olleeseen kohtaan kohosi päivän aikana jättifinni eikä punoitus kadonnut mihinkään, silloin päätin sanoa luonnonmukaisille tuotteille, " kiitos ja hyvästit".

Nyt kirjoittaessani tätä on takana reilu puolitoista viikkoa naamanhoitoa toisilla tuotteilla ja uskaltaisin sanoa, että parempaan suuntaan ollaan menossa! Mitään isoja hehkutuksia ja hurraa huutoja en uskalla ilmoille päästää, vielä. Sen verran sanon, että nyt käytössä on suhteellisen hellävaraiset ja hajusteettomat tuotteet ja ihoni vaikuttaisi hyväksyvän ne. Suurin ero on siinä, että näppykohtien punoitus on kadonnut!

En sitten tiedä, onko ihoni niin teknoaikakauden ihmisen, että kaikki vähääkin luonnonmukainen ihonhoitotuotteissa saa sen sekaisin. Aluksi ajattelin ihoni puhdistuvan kaikesta paskasta, mutta onko normaalia, että puhdistuminen jatkuu kuukausia? Voi olla, että puolen vuoden kuluttua hipiäni olisi hehkunut kauniina luonnonmukaisten tuotteiden ansiosta, mutta se jää ikuiseksi mysteeriksi, jos ihoni voi paremmin muilla, kuin luonnonmukaisilla tuotteilla, hoidan hipiääni mielummin niillä. Voi myös olla, että finnien sijaan kyseessä oli jonkinsortin yliherkkyysreaktio, se ettei joku tuotteissa ollut ainesosa vaan sovi minulle. Näin jälkiviisaana huomaan, että esimerkiksi hajusteeton luomushampoo sai päänahkani kutiamaan ja saman merkin hajusteeton kosteusvoide vartalolle aiheutti myös joinain päivinä punoitusta ja kutinaa, joka kylläkin meni nopeasti ohi. Mielenkiintoista olisikin mennä kosmetiikka-allergiatesteihin, tosin ilmeisesti nekään eivät aina kerro koko totuutta. Toisaalta, nyt tiedän vältellä luonnonmukaisia tuotteita, niistä kun aiheutuu minulle ainoastaan harmia. Täytyy myös muistaa, että jollekin toiselle luonnonmukaiset tuotteet sopivat enemmän kuin hyvin, tarkoitukseni ei missään nimessä ole lytätä tätä suuntausta ihonhoidossa!


12.11.2012

Luku 286.

123.1112 IMG_8838

Paras resepti kaamosmasennukseen on itsensä ilahduttaminen. Vaikka pukeutumalla kesää huokuvaan keijukaistunikahuitulaan. Tämä keijukaistunikahuitula on alelöytö viime kesältä, siellä se nökötti lähi Vero Modan jämäkappalerekissä, likaantuneena. Otin riskin, mutta riski kannatti sillä sappisaippua vei töhryt mennessään.

Rakastuin vaatteen väriin ja nerokkaaseen leikkaukseen, tätä voi käyttää myös kietaisupaitana tai enemmän jakkutyyliin, sitomatta nyörejä. Menee kauniisti farkkujen kanssa mutta myös mustat trikoomekkoni rakastavat tätä huitulaa. Hihat ovat aavistuksen epäkäytännölliset mutta tarvitseeko sitä nyt ihan joka päivä niin käytännöllinen ollakaan, kysynpä vain!

10.11.2012

Luku 285.

mu4copy mu10copy mu9copy

Ampiaispesäkampaus on kampaus tämän tytön mieleen. En edes muista, kuinka vanha olen ollut tajutessani sen upeuden, veikkaisin olleeni hyvin, hyvin nuori. Lapsena piirsin tyttöjä, joiden hiukset olivat kammattu pesän muotoon. Piirsin tyttöjä myös läpi kouluaikojen, suurimmalla osalla taisi olla ampiaispesäkampaus. Sanomattakin on selvää, että hyvin usein, varsinkin juhlaviin tilaisuuksiin, väkertelin ampiaispesäkampausta-tosin ylioppilaaksi päästessäni kutrejani koristivat kiharat, jotka sopivat 70-luvun bohotyttötyyliin paremmin, kuin 60-lukua huokuva boheemi nuttura. Saadessani ammattitutkintotodistuksen, 70-luvun kiharoiden sijaan, yllätys yllätys, väkersin jonkinsorttisen ampiaispesäkampauksen hiuksiini.

Harmi kyllä, kampaus unohtui jossain vaiheessa. Värjäsin hiukset tummiksi, niitä oli luontevin pitää auki. Eikä ampiaispesäkampaus oikein toimi selkeän otsiksen kanssa, otsatukan kuului siihen aikaan kutittaa silmiä. Sitten tuli kampaaja, joka pätkäisi hiukset lyhyiksi. Jossain vaiheessa tajusin, että lyhyisiin hiuksiin saa myös taiteltua jotain ampiaispesäkampausta muistuttavaa sörttöä, kunnes taas tuli kampaaja, joka pätkäisi hiukseni niin lyhyiksi, ettei niiden voinut antaa kuin vaan olla.

Olen nyt kesästä asti kasvattanut hiuksiani, tavoite olisi olkapäitä hipovat kutrit. Ja voi kuulkaa, hiusten kasvattaminen on kyllä suoraan sanottuna perseestä! Olisin ottanut kovat keinot käyttöön eli pään pipon sisällä muhittamisen, ellen olisi Mintun blogia lukiessani melkein tippunut tuolilta, innostuksesta siis, hiusinspiraatiopostauksen kaksien ensimmäisten kuvien tyttöjen hiukset oli kammattu niin kuin olen aina haaveissani halunnut hiusteni kampautuvan. Itsekseen, mieluiten. Vaivaa näkemättä, ehdottomasti!

Päätin eräänä päivänä, jolloin minulla oli aikaa puunata naaman ohella myös hiukset, testata miten sellainen, boheemi ampiaispesää henkivä kampaus taipuisi hiuksiini, olisiko niissä jo tarpeeksi pituutta taipua moiseen muotoon.

Ja voi pojat, kuinka ilahduinkaan tupeerauskamman ja hiuslakan tehtyä tehtävänsä, vaikka lopputulos onkin realistisesti sanottuna kaukana ampiaispesästä ja varsinkin Mintun postaamista kuvista, niin olen silti onnellinen. Hiukset ovat kuitenkin selvästi erilaiset verrattuna siihen, miltä hiukseni yleensä arkisin näyttävät! Taidan ottaa tästä tavan, jos tupeerauskampaa hiuksille näyttämällä saa koko päiväksi muikean hymyn kasvoille, on se merkki siitä, että tupeerauskampaa täytyy näyttää useamminkin hiuksille.

8.11.2012

Luku 284.

81.1112copy 82.1112copy 83.1112copy

Päätin sitten minäkin huumaantua lahkolaismekoista, jotka ovat kuin suoraan amish-tytön vaatekaapista. Siveän mittainen villakreppimekko on itse ommeltu, kaavat otin valkoisesta lakanakangasmekostani, muokaten niitä vähän. Tästä tuli pidempi ja laskosten ansiosta leveämpi. Pohdin kuminauhavyötärön ja laskosten välillä, onneksi päätyen jälkimmäiseen.

Materiaalina villakreppi on ihanaa, se laskeutuu, on lämmin muttei liian lämmin ja ennen kaikkea-se ei rypisty. Kangas on laiskan ompelijan unelma, saumojen silityksen sai melkein unohtaa sillä yksinkertaisesti niitä ei voinut silittää auki, kiitos materiaalin "pulleuden". Itse kylläkin ompelin ranskalaiset saumat kaikkialle, mihin vain pystyin, olen todennut sen olevan siistein ja kestävin ratkaisu.

Mekon mallin ollessa konservatiivinen, revittelin yksityiskohdilla. Pääntielle en ommellut muotokaitaletta, ainoastaan mekkokankaasta vinoon leikattu ja pääntielle ommeltu suikale estää se, ettei mitään holtitonta purkautumista pääse tapahtumaan. Helmankin ainoastaan saumuroin, tosin siitä syystä, etten osannut päättää helman oikeaa mittaa. Taidan jättää sen noin, sitä paitsi monissa monen sadan euron mekoissakin on jätetty helma vallan huolittelematta!


1.11.2012

Luku 283.

villakangas1 villakangas2


Blogia pidemmään seuranneet tietävät blogin pitäjän heikkouden takkeihin. Mutta minä rakastan takkeja, on ihanaa kun laaja takkivalikoima mahdollistaa sen, ettei joka päivä näytä ulos lähtiessä aivan samalta. Tietysti jotkut takit nousevat lempitakeiksi ylitse muiden, mutta aika usein vaihtelu virkistää.

Tämän takin löysin viime talvena lähiömme kirppikseltä, se on Tiklaksen valmistama ja leikkauksesta päätellen ehtaa kasaria. Rakastuin väriin, leikkaukseen ja ennen kaikkea laatuun, takki näytti siltä, että sitä ei oltu paljoa käytetty vaikka veikkaan sen olleen edellisellä omistajallaan ahkerassa käytössä. Ronskit ja rosoiset maiharit ovat kuin luodut tälle herkälle ja pehmoiselle takille, ei sille vaan voi mitään, että vastakohdat toimivat yhdessä enemmän kuin hyvin.

Surullista vain, takin toinen nappi tipahti ja lähti seikkailemaan maailmalle, onneksi uuden ompeleminen ei ole mahdoton homma, kunhan vain ensiksi keksin, millaiset napit vaihdan tilalle. Mutta ihan hyvin se menee vain toisellakin napilla ja onhan minulla takkeja mistä valita, jos yksi joutuu jäähylle.

30.10.2012

Luku 282.

normimeikki6 normimeikki9 normimeikki10 meikit

Saanen tarjota sen seitsemän sorttia meikkejä, joilla saa loihdittua kiireettöminä arkiaamuina astetta reteämmän meikin. Niinä kiireisinä aamuina naamaan suditaan nopeasti vähän väriä ja ripsiin tummuutta, mutta oikeastaan tykkään enemmän niistä aamuista, jolloin saa rauhassa meikata. Tämä kyseinen kattaus onkin muodostunut vakiosetikseni silloin, kun on aikaa, pienin variaatioin.

1. Kaikki lähtee naaman pohjustuksesta, eli siitä, että saa ihon huijattua edes jollain tavalla tasaiseksi. Palasin takaisin Korresin sävyttävän päivävoiteen pariin, huolimatta viha-rakkaussuhteestamme. Tämä voide on silloin mahtava, kun se suostuu levittäytymään kauniisti. Olen todennut, että tämän alle ei missään nimessä kannata laittaa kasvorasvaa tai meikinalusvoidetta, muuten lopputulos on järkyttävä, voide pyörii, rullaantuu ja löytää kaikki ihon "hilseilevät" kohdat, joita ei edes oikeasti ole olemassa! Horrorlookkia kaipaavat, laittakaa siis alle rasvat ja primerit.

2. Kun naama on pohjustettu, on silmien aika. Levitän ripsivärin aina ennen luomimeikkejä, ihan siitä syystä, että jo silmieni fyysinen muoto aiheuttaa sen, että ripsiväriä löytyy ripsien lisäksi myös silmäluomilta. Cliniquen 38 ripsari on tämän hetken luottotuote, ainakin tällaisille porukolleille joiden silmät kastuvat päivän mittaan monta kertaa jo ihan siitä, että saat joltain kanssaihmiseltä kehuja. Tai haukkuja. Eikä tarvitse sateessa ja lumituiskussa murehtia levinneitä ripsareita, jotka vain päätyvät ärsyttämään silmiä. Poispeseminen vaan vaatii harjoittelua mutta kun sen oppii, on kyseessä hyvä tuote!

3. Kulmien ehostuksessa suosin tällä hetkellä kulmakynää. Kulmakarvojen meikkaaminen ei muuten ole helppoa, varsinkaan silloin, kun ne ovat eripariset. Itse koen saavani kulmakynällä siistimpää jälkeä, kuin puuterimaisilla tuotteilla, jotka helposti löytyvät karvojen sijaan kulmakarvojen ympärillä olevalta iholta. Yves Rocherin kynä on sävyltään mainio, mutta kaipaisin ehkä astetta siistimpää jälkeä, nyt värin levityksen jälkeen kulmakarvoja harjattaessa väri tuppaa "paakkuuntumaan" ja jää pieniksi hipuiksi karvoihin pyörimään.

4. Kullan värisellä kajalkynällä saa ihanan hehkun silmiin, rajausfunktion lisäksi toimii myös luomivärinä! Näissä kuvissa olen levittänyt väriä myös alaluomelle, siihen kohtaan mihin silmän mustuainen osuu eteenpäin katsottaessa. Kajal on Korresin, tämä on ihan ok pysyvyydeltään mutta olen joinain päivinä huomannut tämänkin "leimaantuneen" luomivakoon.

5. Cliniquen cream shaper for eyes, maailman mahtavin silmämeikkikynä, josta olenkin jo aiemmin turissut enemmän. Mutta kerrankin olen löytänyt meikkituotteen, jonka uudelleen ostamista en joudu empimään. Tällä on meikissä piirretty kevyt rajaus, lähinnä silmän ulkonurkkaan sillä halusin kullan värisen rajauksen pääsevän paremmin esiin.

6. Olen oikeastaan vasta tänä syksynä joutunut poskipunan pauloihin, kuinka helposti sillä saakaan kasvoille eloa! Sitä en osaa sanoa, sudinko punat oikealle kohdalle, mutta Everyday Mineralsin punassa on sävy kohdillaan.

7. Viimeisenä muttei vähempänä, Korresin lip butter. Sävy luumu on täydellinen, harmi että tätä ei ilmeisesti ole olemassa muuten, kuin pomegratane kasvorasvan kylkiäisinä, jos on tehnyt tilauksen Kreikkalaiselta Georgelta? Tämä lip butter sopii meille, jotka unohdamme huulipunan olemassa olon emmekä siis muista lisäillä sitä päivän mittaan, lip butter haihtuu ja kuluu huomaamattomammin, kuin huulipuna. Ja kyllä se vain on niin, että poskipunan ohella kevyt sävy huulilla tekee ihmeitä lopputulokselle, jos minun tarvitsisi valita vain kolme meikkituotetta, joilla pitäisi pärjätä loppuelämä, olisivat ne ripsiväri, poskipuna ja sävyttävä huulivoide. Tai ripsiväri, meikkivoide ja sävyttävä huulivoide, joka toimisi myös poskipunana.

Olen kyllä viime aikoina huomannut, että kyllä se vain on otettava kahdeksaskin tuote meikkirepertuaariin mukaan, nimittäin joku ihmeitä tekevä peitevoide. Fakta on se, että silmänaluset tummuvat tummumistaan, mitä enemmän tulee ikää mittariin ja mitä syvemmäksi univelka kasvaa. Jos jollain tuotteella saisi nätisti kätkettyä tummat silmänaluset, niin huh hah hei ja hurraa!

Millaisia meikkirutiineja teillä on? Vai onko lainkaan ja meikkaatte joka päivä aivan eri tavalla? Vai onko meikkaaminen turhaa? Mitä peitevoidetta suosittelisitte tummille silmänalusille, vai onko valokynä se juttu?

26.10.2012

Luku 281.

262.1012 261.1012 263.1012

Itse kudottu villamekko on eräs lempimekkoni jo ihan siitä syystä, kuinka paljon tuskaa, hikeä ja kyyneleitä langan loihtiminen mekon muotoon aiheutti. En olisi ikinä uskonut, että saisin mekkoon mainion istuvuuden ja hihat, henkilökohtainen ompelu- ja kaavoituspainajaiseni, onnistuivat yli odotusten!

Tämä vallallaan oleva alusvaatteiden vilauttelutrendi on saanut minustakin otteen. Toisaalta, olen huono käyttämään koruja ja muita koristuksia asuissani, jos pelkillä rintaliivien olkaimilla saa asuun uutta särmää, en vastusta, vaan vilautan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihan mitä tahansa alsuvaatteita ei kannata vilauttaa, tässä tapauksessa rintaliivien selkämysosa on niin kertakaikkisen kaunis, että sitä sietääkin näyttää. Näissä rintaliiveissä kiinnitys on edessä, jolloin selkäpuoli jää sileäksi ja toppimaiseksi. Tykkään myös kultaisista yksityiskohdista, jotka vievät olkaimia korumaisemmiksi. Nämä löytyivät H&M:n alusvaateosastolta, täytynee varmaan vielä vierailla siellä uudelleen, sillä samanlaiset liivit esimerkiksi neonvärisinä voisivat olla särmikkäät!

23.10.2012

Luku 280.



Viime kesän helteisimmän päivän otin vastaan asianmukaisessa hellevarustuksessa, vanhasta lakanasta itse tehdyssä mekossa ja mukavimmissa kesäkengissäni. Luvassa oli pitkä, ihana ja polttavan kuumaksi kääntynyt viikonloppu maalla, konkreettisesti onnistuin polttamaan niska- ja hartiaseudun sekä ehkä kärsiä lievästä auringonpistoksesta, heräten seuraavana aamuna hiekkaa silmissä. Mutta silti, hiekasta ja pistoksista ja polttamista huolimatta viikonloppu oli ihanin, varsinkin tänä kylmänä, syksyisenä päivänä muistellen. Eikä se pitänyt sisällään mitään ihmeellistä, minut on vain helppo hurmata lämmöllä ja auringolla. Ja sillä tiedolla, että ensi kesä, lämpö ja aurinkoiset päivät koittavat vielä, mutta eivät ihan vielä, jaksan läpi syksyn ja pimeän talven.  

18.10.2012

Luku 279.



Ihan vain siltä varalta, jos ette vielä ole huomanneet maailman kaikkeuden parhaimman televisiosarjan olevan jälleen kerran esityskierroksella ( tosin, jos olette onnistuneet missaamaan ensimmäiset jaksot, ei sarjan pariin kannata palata enää tässä vaiheessa sillä olette silloin auttamatta pudoneet kärryiltä. Siinä tapauksessa lämpimästi suosittelen sarjan hankkimista tallennemuodossa). Salka sydän Twin Peaks, eilen, nyt ja ikuisesti.

Twin Peaks, Kutoselta lauantaisin kello 22.00 ja uusintana torstaisin kello 23.00.

Ps. Jos hankkisin tekstitatuoinnin, siinä olisi yllä oleva lause, ei siis Twin Peaks, Kutoselta lauantaisin kello 22.00 ja uusintana torstaisin kello 23.00 vaan tuo Fire, walk with me.

Pps. Olen harkinnut pyhiinvaellusmatkaa sarjan kuvauspaikoille. Mielummin saha, vesiputoukset ja moni muu mesta, kuin ne kuuluisat portaat ( vaikka kernaasti näkisin myös ne!).




16.10.2012

Luku 278.

simmut6

Maailman paras silmämeikkikynä on Cliniquen cream shaper for eyes. Tutustuin siihen vahingossa, ostaessani ripsivärin jonka kylkiäisinä kotiin kulkeutuivat kyseinen silmämeikkikynä sekä matkakokoinen silmänympärysvoide ( ja kyllä, päätin antaa Cliniquen lash power ripsarille toisen tilaisuuden, jos silmäni suvaitsisivat sitä paremmin allergiakauden päätyttyä!).

Mikä sitten tekee cream shaperista niin erityisen verrattuna muihin kajalkyniin? Ehdottomasti pysyvyys. Vaikka silmäluomilla voisi paistaa sadan hengen brussille niin pekonit kuin kananmunat, tämä tuote on ja pysyy! Mainio tuote rasvaisista silmäluomista nauttiville ihmisille, arvostan sitä, että voin itse päättää, milloin päätän pestä meikin pois sen sijaan, että meikki olisi itse päättänyt ottaa hatkat päivän mittaan. Tämä tuote ei myöskään "leimaudu" eli lähde leviämään ympäri silmäluomia, kuinka monet kerrat olenkaan joutunut pyyhkimään levinneitä kajaleita luomivaosta ennen tähän tuotteeseen törmäämistä!

Minun kynäni on kauniin tumman ruskea, jossa on pienen pieniä hileitä antamassa katseelle pientä säihkettä. Hinta on toki suhteellisen tyyris mutta eipä näitä nyt joka kuukausi ostetakaan ja tietäessäni tuotteen olevan toimiva, voin siitä ehdottomasti maksaa vähän enemmänkin.

Kirjoittelin heinäkuussa ripsiväreistä ja siinä samalla kritisoin Cliniquen ripsiväriä, sen poispeseminen on yhtä helvettiä ja silmäni pruukasivat ärtymään sen ansiosta. Olen nyt huomannut, että ripsiväri ei ole enää niin silmiä ärsyttävä, kuin aiemmin, minun kohdallani silmiä ei loppupeleissä ärsyttänyt pelkkä ripsiväri, vaan todennäköisesti ripsivärin ja koivuallergian yhdistelmä ( ja tällä hetkellä pöly, niskajumi sekä megailmastoidut tilat). Poispeseminen on edelleenkin tuskaa, mutta se on helpottunut otettuani käyttöön pienen mikrokuituliinan, joka on tarkoitettu meikin poispesemiseen. Edelleenkin minua arveluttaa se, kuinkahan rankkaa tuo poispeseminen mahtaa ripsille olla, onko siis vaarana se, että ripset alkavat harventua mekaanisen rasituksen ansiosta? Täytyy siis seurata tilannetta, onneksi meikkilaukusta löytyy putelillisen verran tuttua ja turvallista suosikkiripsiväriä, jos Clinique alkaa jostain syystä kenkkuilla!

Onko jollain hyviä niksejä, miten nuo lämpimällä vedellä poispestävissä olevat maskarat saa parhaiten pestyä pois? Entä osaako joku sanoa, onko 38 ripsivärien poispesemisessä eroja, siis onko esim. Sensai helpommin poispestävissä kuin Clinique?

14.10.2012

Luku 277.

143.1012 144.1012 145.1012

Silkki ja villa ne yhteen soppii, huomenna pannaan pussauskoppiin ( hmm, tajusinpa vasta nyt kirjoitettuani, kuinka..epämääräiseltä kyseinen sanonta kuulostaakaan!!). Uusi silkkipaitapusero sekä villatakki ovat päässeet kovaan käyttöön ja voin vain sanoa, ettei ole mukavampaa materiaalia paitapuserolle, kuin silkki! Se on samaan aikaan lämmin, mutta silti niin ihanan viileä. Toimii, varsinkin sellaisina päivinä, jolloin vauhti ja vaaralliset tilanteet aiheuttavat tuskan hikisiä hetkiä.

Paitapuserot ovat minun mielestäni parhaimmillaan tiukkojen alaosien kanssa, pillifarkut tai paksut, housumaiset leggingssit ovat kuin tehty niiden seuraan. Asu olisi aivan toisenlainen, jos olisin pitkävartisten moposaappaiden sijaan laittanut jalkaan korkokengät tai nilkkurit, saappaat jalassa fiilis on kuin kartanonomistajalla, joka on kohta nousemassa ratsaille, katsastamaan tiluksiaan. Ei paha.