Pages



29.11.2010

Luku 25.

Minä olen ollut erittäin huono kuluttaja. Suoraansanottuna kulutustottumukseni ovat täysin retuperällä, en nimittäin ole ostanut uusia vaatteita sitten syyskuun alun!

Jos rehellisiä ollaan, olen toki ostanut vaatteita syyskuun jälkeenkin. Mutta en uutena, vaan olen tehnyt todella mainioita löytöjä kirppikseltä muutamaan otteeseen. Olen myös kuluneena ajanjaksona panostanut urheiluvaatteisiin ( joista lupaan turista joku toinen päivä lisää) sekä ostanut tuikitärkeän alusmekon. Mutta yhtään ylimääräistä vaatetta, mitä en oikeasti tarvitse, en ole kotiuttanut. Ja täytyy sanoa, että tunnen oloni ylpeäksi, ja ostamattomuus on jo melkeinpä pakkomielle, jonka katkeamista varjelen kuin pyhimmän valtionsalaisuuden paljastamista.


29

alusmekko, kaunis, tärkeä ja ihanan ryppyinen.

Toki olen aiemminkin, ainakin omasta mielestäni, kuluttanut järkevästi. Spontaani ostamattomuus on siis tavallaan luonnollinen jatkumo, koen elämäni ja vaatekaappini juuri hyväksi tällaisena, kuin mitä se on. Olen pystynyt ohittamaan monia, todella ihaniakin houkutuksia mutta tarpeen vaatiessa panostamaan johonkin todella, todella kauniiseen jonka omistaminen aiheuttaa suuria hykerryksen tunteita suoraan sydämessä. Niin kuin ne maailman hienoimmat kiilakorot!

Tänään minulla olikin kunnon tulikoe. Sähköpostiin oli tupsahtanut tieto H&M:n alennusmyynnistä ja sinne minä tieni suunsin, mielessäni eräät sohvatyynyt, jotka kruunaisivat vanhempieni uuden kirppikseltä löydetyn mummosohvan, halusin ostaa ne äidilleni muuten vaan lahjaksi, joululahjoja kun emme vaihda. Kun aikoinaan näin tyynyt ensimmäistä kertaa, tiesin, että ne kuuluisivat tuolle sohvalle, jäin vain odottamaan, josko ne löytäisi alennettuina.

Olin menossa kassalle tyynyjen ja no, aika monen muunkin asian kanssa. Suhasin ympäri verkkokauppaa ja yritin miettiä pääni puhki, löytäisinkö jonkun elämää hienomman vaatteen kaupan syövereistä. Loppujen lopuksi pystyin vastustamaan kiusauksia ja laitoin tilaukseen ainoastaan ne tyynyt, sekä yhdet leggingssit, tosin en enää muista, tiputinko leggingssitkin ostoskorista pois. Sitä tämä alkava dementia näemmä teettää.

Mutta yhden vaatekappaleen tiedän, minkä todellakin tarvitsen ja todellakin aion myös ostaa, nimittäin villahousut! En myöskään pistäisi pahitteeksi jonkun todella lämpimän ja pitkähkön neuletakin löytymistä, mutta jos sellainen on tarkoitettu vastaantulevaksi, niin sellainen tulee. Ja jos löydän jotain muuta henkeäsalpaavaa, lupaan ostaa sen, sillä spontaani ostamattomuus on juuri sitä, mitä nimi kertoo, ei mitään verenmaku suussa ostoslakkoilua!

26.11.2010

Luku 24.

26.5
26.2
26.8
26.6
26.7
26.4

Olen iloinen. Ja syystäkin. Onnistuin nimittäin itse tekemään maailman ihanimman maksimekon! Siitä tuli juuri sellainen, mitä toivoinkin, mukava ja rennolla tavalla tyylikäs. Toivoin mekon muistuttavan ylipitkää villapaitaa ja sitä se on, grungemainen sukkapuku, joka lainaa elementtejään niin 70-kuin 90-luvulta!

Mekko on täydellinen maihareiden ja hiusvahalla rasvaisen näköiseksi saatujen hiusten kanssa, mutta uskon mekon ja uusien kiilakorkojenkin sopivan mainiosti yhteen. Itseasiassa mekko sopii aivan varmasti kaiken kanssa yhteen, ainakin itse näen mekossa rajatonta potentiaalia vaikka mihin!

Joku saattaa muistaa edellisessä blogissa vilahtaneen mustan maksimekon. Se on kaunis, mutta omaan makuuni liian juhlava. Eikä sen leikkaus ehkä ollut kaikista imartelevin, olen itse enemmän innostunut tällaisista muodottomista pötkylöistä, kuin kurvit esiin loihtivista tiukoista pakkauksista. Ja tässä on pitkät hihat ja niin kaunis pääntie, etten voi kuin vain ja ainoastaan rakastaa mekkoani. On se vaan niin ihana! Ja ilman hutiompelukseksi osoittautunutta maksimekkoa en olisi ymmärtänyt, millaisista maksimekoista oikeasti välitän, se jos mikä on hutiompelusten ja -ostosten ainut hyvä puoli, ne nimittäin saattavat olla opettavaisia.

24.11.2010

Luku 23.

















kuva täältä

Kun aikuinen nainen sekoaa, se on kaunista katseltavaa. Ja eritoten kuultavaa. Olen kaiketi aiheuttanut elämänkumppanilleni pysyviä traumoja puoli tuntia kestäneestä, erinäisten asioiden ihastelemisesta johtuneesta käytöksestä. Mutta minkäs teet, kun aikuinen nainen löytää jälleen kerran sisäisen lapsensa!

Mutta kuka voisikaan vastustaa aivan älyttömän ihania retrolaukkuja? Kiitos Lihaviston neidin, olen saanut kunnon päähänpinttymän Metsolan laukuista, kuinka vekkuli lisä tuollainen kirkkaassa värissä hehkuva retrolaukku olisikaan muuten niin vakavaan ja mustanpuhuvaan tyyliini? Ja taidan vihdoin ja viimein tietää, millaisen kameralaukun kameralleni hankin, jo oli aikakin, tässä on jo pian vuoden päivät kannettu kameraa rupuisessa käsiveskassa!

Mutta ainoa särö laukkujen täydellisyydessä on niiden materiaali, joka on muovia sekä keinonahkaa. Se olisi järkisyy pysytellä laukuista erossa, mutta minkäs teet, kun sisälläni asuva lapsi on jo päättänyt, että aikoo ostaa laukun, sanoi ankea kaiken kivan ja materialismin ja huonot materiaalit kieltävä mutsi mitä tahansa. Vielä, kun lapsi osaisi päättää, missä värissä laukkunsa hankkisi, punainen olisi trendikäs, mutta onko se, niin, liian punainen?

ps. Rakas joulupukki, voisin myös haluta myyrä-salkun eväslaukuksi, sekä hassua eläinkangasta ja ja..

edit: Teksistä voi saada sen kuvan, että laukkujen merkki olisi Metsola. Näin ilmeisesti ei kuitenkaan ole, jos joku tietää laukkujen tekijästä ja merkistä enemmän, saa vinkata!

22.11.2010

Luku 22.

Olipa kerran moderni prinsessa. Niin, modernit prinsessat ovat siis prinsessoja, jotka eivät kaipaa hovineitoja auttamaan peseytymisessä, kampaamisessa ja pukemisessa. Modernit prinsessat saattavat olla myös hyvin kyseenalaistavia, heitä eivät vanhemmat voisi naittaa jollekin naapurikuningaskunnan typerälle ja vieläpä sangen rumalle prinssille, jolla olisi kaikenlisäksi todella huono musiikkimaku!

Eräänä iltana moderni prinsessa peseytyi, pukeutui, kähersi hiuksensa ja suti kasvoilleen meikin. Hän oli lähdössä tapaamaan muita moderneja prinsessoja. Ennen modernista palatsistaan lähtöään hän sujautti jalkaansa uudet, kauniit kenkänsä. Ja niin hän suuntasi kulkunsa kurpitsavaunupysäkille.

Moderni prinsessa tajusi heti ulos päästyään, että kenkävalinta oli suuri erhe. Kengillä kun oli melkein mahdoton pysyä pystyssä, kiitos talvisen lumimyräkän, joka oli tuivertanut kulkutiet jään ja lumen peittoon.

Moderni prinsessa odotti julkista kurpitsavaunua saapuvaksi. Ja saapuvaksi. Ja saapuvaksi. Juuri, kun moderni prinsessa oli turhautumassa, julkinen kurpitsavaunu kurvasi paikalle. Moderni prinsessa asettui istumaan hermostuksissaan, sillä hänen piti olla muutaman minuutin päästä toisessa julkisessa kurpitsavaunussa. Modernit prinsessat kun pyrkivät suosimaan julkisia kurpitsavaunuja, vaikka aina välillä ajatus omasta kurpitsavaunusta tuntuikin kutkuttavalta. Ainakin silloin, kun julkiset kurpitsavaunut olivat myöhässä!

Mutta julkiseen kurpitsavaunuun oli muitakin tulijoita. Pysäkeiltä kyytiin nousseet modernit prinsessat, prinssit, kuningattaret ja kuninkaat maksoivat matkansa moderneilla oravannahoilla, ja julkisen kurpitsavaunun matka kesti, kesti ja kesti. Olipa matkassa vieläpä joku yksityisellä kurpitsavaunulla liikkuja, joka oli kovin arka ja jumitti julkisen kurpitsavaunun edessä viivästyttäen matkaa entisestään. Modernilla prinsessalla oli tässä vaiheessa tuskan hiki, sillä hän ymmärsi joutuvansa ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseen seuraavaan julkiseen kurpitsavaunuun.

Moderni prinsessa pääsi kuin pääsi julkisesta kurpitsavaunusta pois, ja lähti liukastelemaan kohti seuraavan julkisen kurpitsavaunun pysäkkiä. Ja kuin ihmeen kaupalla hän ehti juuri ja juuri ajoissa kurpitsavaunupysäkille, joutuen ottamaan vain muutaman juoksuaskeleen. Mutta nekin onneksi sisätiloissa, sillä lumen ja jään keskellä hän olisi kaatunut ja loukkaantunut, ainakin henkisesti.

Modernin prinsessan seuraan oli tässä vaiheessa liittynyt toinen moderni prinsessa, kolmas napattiin matkalla mukaan. Yhdessä he taivalsivat läpi tuiskeen, tuivarruksen ja loskan ja pääsivät kuin pääsivät juhlapaikalle, vaikka yksi moderni prinsessa otti yhtä eteenpäin suuntaunutta askelta kohden kaksi taaksepäin, horjuen!

Moderneilla prinsessoilla oli hauska ilta, mutta jossain vaiheessa joukko moderneja prinsessoja päätti vaihtaa juhlapaikasta toiseen. Modernia prinsessaa vähän jännitti, miten hän pysyisi pystyssä. Kohta kävikin ilmi, että moderni prinsessa ei pysynyt pystyssä. Onneksi hänen ihana, moderni prinsessatoverinsa otti hänestä kiinni ja yhdessä hiihtoluistellen he taittoivat kulkuaan. Jostain syystä moderni prinsessa piti tällaista hiihtämistä paljon hauskempana, kuin normaalia varta vasten hiihtämistä! Kiilakorkohiihto, siinäpä laji korkokenkäjuoksun rinnalle!

Sen pituinen se.

ps. Moderni prinsessa kävi tänään katsomassa uusia pohjia liukkaisiin kenkiinsä, mutta se onkin jo toinen tarina se.

pps. Koska modernit prinsessat valitsevat itse puolisonsa, on modernin prinsessan moderni puoliso kerta kaikkiaan ihana, ja karautti kurpitsavaunuilla hakemaan modernin prinsessan ja modernin prinsessan modernit prinsessatoverit juhlahumusta, mutta sekin on jo toinen tarina se!

20.11.2010

Luku 21.

kenkä


Toiset ihmiset sijoittavat taiteeseen, jotkut elektroniikkaan, jotkut osakkeisiin. Minä sijoitan kenkiin.

Eräänä syksyisenä iltana löysin eräästä nettikaupasta kengät, se oli rakkautta siltä istumalta. Kenkien luokseni saapumista varten vaadittiin lukuisia virtuaalisia silittelyjä mutta myös tuhansia virtuaalisen lompakon tuijottamisia, kauhistunein silmin. Ihailin mutta samaan aikaan yritin olla säästeliäs. Lopulta rakkaus kauneuteen voitti.

Kengät ovat yksinkertaisesti täydelliset. Jurot, ronskit mutta kauniit. Kiehtovat, salaperäiset mutta silti minulle niin itsestään selvät. Rakastan yli kaiken kengissä puun ja nahkan liittoa, se on kiehtova ja täynnä kaunista kotrastia. Voi että, vaikka haluan uskoa ettei onni tule materiasta, olen silti onnellinen kengistä ja siitä, kuinka uskalsin sijoittaa useiden halpojen kenkien sijaan yksiin, vähän kalliimpiin yksilöihin. Se jää nähtäväksi, kuinka laadukkaiksi kengät osoittautuvat, todellakin toivon näistä elinikäistä kenkäkumppania itselleni!

17.11.2010

Luku 20.

16.2


16.3


Alan olla sitä mieltä, että parhaimmat löydöt tekee omasta vaatekaapistaan. Olin ostanut erään jakkumaisen mekon suurinpiirtein puolitoista vuotta sitten kirppikseltä, tarkoituksenani muokata sitä toisenlaiseksi. Projektipinothan tiedetään, mikäli et heti käy tuumasta toimeen, projektit jäävät monesti sinne pinon syövereihin. Niin tapahtui mekollenikin. Harkitsin jo mekon lykkäämistä kirppikselle, kunnes eräs päivä päätin piruuttani sovittaa sitä.

Niin siinä sitten kävi, että mekosta tuli pysyvä osa vaatekaappiani. Kauan kyllä kesti, että ymmärsin mekon arvon, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä mekon aika olikin vasta nyt, sillä olen tällä hetkellä hyvin inspiroitunut naisellisella tavalla militanteista linjoista, joita tästäkin mekosta huokuu. Kaikista onnellisin olen sen seikan suhteen, etten ehtinyt saksia mekkoa mihinkään toiseen muotoon. Silloin olisin todennäköisesti pilannut sen!

Mekko on siis oikeasti hyvin jakkumainen, sen kangas on kaunista, paksua ja napakkaa. Yleensä arastelen avaria päänteitä, mutta tässä yksilössä avonaisuus ei haittaa, sillä se on hillityllä tavalla avonainen, siis millaisia jakkujen pääntiet yleensä ovat. Samoin napakka ja korostettu olkalinja vetää huomion avarasta pääntiestä pois, ja kuinka ryhdikäs olo mekko yllä onkaan! Povaan mekolleni ja minulle monia yhteisiä hetkiä, sillä vaate, jonka täydellisyyden kruunaa taskut, ei vaan yksinkertaisesti voi jäädä käyttämättä!

16.11.2010

Luku 19.

Korkokengillä käveleminen ei ole helppoa. Sen tietää myös Dragtaiteilija Osku Heiskanen, joka ystävällisesti raotti korkokengillä kävelemisen saloja niin hyvässä kuin pahassa Helsingin Sanomien nettisivuilla julkistetussa videossa. Täytyy sanoa, että eilen nauroin henkisesti vedet silmissä videolle! Niin me kuivakkaan huumoriin viehtyneet ihmiset teemme, kun meillä on oikein hauskaa.

Olinkin tunnistavani Oskun kävelydemonstraatioista oman tyylini. Minä ehdottomasti olen pahimmillani harppoja, tai vaihtoehtoisesti nukke. Se riippuu aivan siitä, maltanko kävellä korot jalassa hitaasti, useimmiten en. Nukketyyli astuu esiin siinä vaiheessa, kun jalassa olevat korkokengät osoittautuvat huonoiksi kävellä ja noilla huonoilla kengillä on kävelty yksi askel liikaa. Onneksi moisia viallisia kenkiä löytyy omistuksestani ainoastaan yksi pari, joka odottaa sitä, että saisin aikaiseksi hankkitua niistä eroon. Eli jos joku haluaa ostaa jalkaan huonot kengät, niin täältä löytyy!

Toki pyrin kävelemään koroilla oikeaoppisesti ja kummasti tänään, pitkästä aikaa korot jalassa pyrin kiinnittämään huomioni siihen, miten askeleeni askellan. Myönnän kyllä, että harppoja taisi ottaa otetta siinä vaiheessa, kun illalla väsyneenä taivalsin tietä kohti bussipysäkkiä, ettei se bussi vaan kaahaisi ohi ja jättäisi minua kyydistään. Ja puolustukseksi sanon, että oli pimeää ja muita pysäkille matkaajia kovin vähän. Eli mitään suurta vahinkoa yhteiskunnallemme ei tapahtunut.

Löysivätkö muut koroilla kävelijät oman tyyppinsä videolta, vai kävelettekö te aina oikeaoppisesti koroilla?

13.11.2010

Luku 18.

4


5


3


Muodottomissa muodoissa on sitä jotain. Rakastan sitä ajattomuutta sekä avantgardistisuutta, jota kyseiset muodot viestittävät. Voisin hyvinkin kuvitella pukeutuvani tähän asuun vielä silloin, kun olen oikeasti vanha, se on ainakin itselläni hyvä ajattomuuden kriteeri vaatteille ja muillekin asioille. Toki en luonnollisesti tiedä, millainen tyyli minulla silloin on, uskoisin kuitenkin tyylini olevan yhä silloin vahva ja minua itseäni viestittävä. Pukeuduin sitten tuulipukuun tai muodottomiin avatgardistisuus vaatteisiin. Jostain syystä toivon jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Wikke kirjoitti, kuinka oma pukeutuminen on muuttunut, hetki hetkeltä mukavuudenhaluisemmaksi. Voin allekirjoittaa saman. Vaikka minulla on eteinen täynnä mitä ihanempia korollisia kenkiä, päivästä toiseen kiskon jalkaani joko maiharit tai pitkävartiset moposaappaat. Mutta minkäs teet, kun kysymyksessä ovat kengät, joissa voi oikeasti mennä viipeltää koko päivän, ilman että jalat huutavat hoosiannaa. Ja ovathan nämä kengät kertakaikkiaan upeita yksilöitä, jotka ovat tarjonneet koko rahalle vastinetta jo siinä määrin, että joka kerran kenkiä käyttäessäni tililleni pitäisi tipahtaa kymmenen senttiä, se olisi kuulkaas helppo tie tulla miljonääriksi, harmi vaan ettei yksikään kenkäkauppa ole ottanut kyseistä asiaa agendakseen!

12.11.2010

Luku 17.

Suunnittelin tänään spontaanisti viettäväni lokoisan elokuvaillan, kun huomasin Teemalta tulevan erään klassikkoelokuvan, Miehuuskokeen. Tiesin etukäteen elokuvan idean suurinpiirtein ja odotin Simonin sekä Garfunkelin kauniita sulosointuja. Tein lämpimiä voitaikinaleivoksia ( jotka osoittautuivat tällä kertaa todella pahoiksi), harkitsin teen keittämistä mutta koska olin kaivautunut sohvalle lämpimän huovan sisälle ja huomaamattani nörtteillyt niin, ettei teen keittämiselle ennen elokuvan alkamista jäänyt enää aikaa.

Jos vain olisin tiennyt, mitä tuleman piti, olisin keittänyt teetä. Ja sammuttanut television. Yksinkertaisesti, en vain kyennyt katsomaan elokuvaa!

Niin, kiitos vaan todella ärsyttävälle Mrs. Robinsonille, että säästin itseni sivistämisen johonkin toiseen klassikkoelokuvaan. Ei, en edes musiikinkaan vuoksi kyennyt jatkamaan elokuvan katsomista, sillä Rouva Robinson oli vain jotain niin ärsyttävää. Ärsyttävää.

Ei, älkää käsittäkö väärin, rakastan klassikkoelokuvia! Esimerkiksi Linnut ja Kauriinmetsästäjä ovat minun mielestäni upeita teoksia ja kuinka monta klassikkoelokuvaa onkaan olemassa, joita rakastaisin heti ensi hetkestä alkaen! Haaveilen joku päivä sinisen, punaisen ja valkoisen katsomisesta, mutta luulen, että tämä elokuvasarja täytyy katsoa yhdessä isäni kanssa, joka osaa kyseistä trilogiaa arvostaa, ja koska isäni asuu valitettavasti useamman sadan kilometrin päässä, jää elokuvatrilogia katsominen hamaan tulevaan. Mutta joskus, vielä joskus sen yhdessä katsomme!

Elämän ihania puolia on se, ettei kaikista tarvitse pitää. Siinä missä minä en pidä Miehuuskokeesta, joku toinen rakastaa sitä tavalla, jota en koskaan voi ymmärtää. Se, jos mikä on elämän suola! Ja ainahan voin yrittää ymmärtää, asioita joista en itse välitä. Ja vaikka en ymmärtäisi, niin ainakin olen edes yrittänyt.

Kaikesta huolimatta, Simon and Garfunkel on kaunista, aina ja iäti.


11.11.2010

Luku 16.

Sain haasteen. Kaunis Ravenwaves nimittäin haastoi minut ja päätin ottaa haasteen vastaan, joka siis kuuluu näin:

Kerro minulle kolme (tai enemmän tai vähemmän) sellaista asiaa elämässäni, joista haluat minun ottavan kuvan. Lupaan ottaa kuvat ja liittää ne erilliseen merkintään. Lisäksi haastan 3 ihmistä tekemään omat kuvamerkintänsä.

28

43

10

Eli nyt vaan keksimään kuvauskohteita bloggaajan pään menoksi, toki toteutan näitä sitten sen mukaan, miten ehdin, eli todennäköisesti hyvinkin laiskanpulskeasti. Kuten Ravenwaves, minäkin annan viikon aikaa keksiä kuvauskohteita.

Itse haastan eteenpäin nämä kauniit bloggaajat Pepsin, Norppiksen sekä AnneVeen.

8.11.2010

Luku 15.

Hyvä syntymäpäivä koostuu..

Aamulla elämänkumppanin keittämistä sekä sänkyyn kantamista, ei kaatamista kahveista..

Verkkaisesta aamutakkihaahuilusta sekä kiireettömistä aamutoimista..


8


8.2

Kiireettömien aamutoimien jälkeen kiireettömästi nautitusta skumpanomaisesta juomasta..

Vihdoin ja viimein Uffan laatikkoon viedyistä nyyteistä, sillä osaan myös lahjojen saamisen lisäksi antaa omistani, jopa syntymäpäivänäkin..

8.3


Speciaaleista vaatteista, joissa tunnet olosi oikealla tavalla viehkoksi..

Päivänokosista, jotka tohdit ottaa pitkästä aikaa ( heh, on se vanheneminen vaan niin rankkaa, että väsymyskin pääsee yllättämään!)

Ihanien ihmisten onnitteluista..



85


Herkullisista luumuleivoksista, jotka teit itse tuoreista luumuista sekä voitaikinasta ( tiedän, luumut näyttävät ihan meetvursteilta, mutta ovat silti luumuja ja epämääräisestä ulkomuodosta huolimatta leivokset maistuivat niin herkullisille!) ja kupillisesta vihreää teetä kera kunnon hunajanokareen( sillä vanhemmiten kahvi vaan vie ne vähäisetkin yöunet)..

Siitä on ne hyvät syntymäpäivät tehty. Toki ihan kiva olisi ollut, jos sekä itse ostamani sekä elämänkumppanini hankkimat syntymäpäivälahjat olisivat suvainneet saapua, mutta minkäs teet, kun postilakon vaikutukset näkyvät yhä edelleen. Toisaalta annan kaiken tukeni ja sympatiani lakkoilleille postilaisille ja hyväksyn sen, että lahjat tulevat sitten, kun ovat tullakseen. Ja oikeasti, mikä voisikaan olla kivempaa kuin saada lahja jonain tuiki tavallisena arkipäivänä, jolloin syntymäpäivä on enää kaunis muisto vaan?

7.11.2010

Luku 14.

6.4

6.2

Olen oppinut pakkaamaan reissuihin niukasti. Vähällä selviää, mikäli ei onnistu reissussa rypeämään, ainakaan kovin pahasti. Ja ainahan sitä voi tarpeen vaatiessa pestä vaatteita tai hätätilanteessa hankkia totaalisesti tuhoutuneiden tilalle uusia! Mutta se vaatii ehdottoman hätätilanteen, joita onnekseni on kohdalleni osunut vain muutama, ja tällöinkin on oikeastaan vaan tarvinnut täydentää asustevalikoimaa. Sillä hanskojen ja kaulaliinan unohtaminen ei ole kivaa, varsinkin jos määränpäässä on odotettua viileämpää.

Jälleen tälläkin kertaa pakkasin mukaan kaapumekkoni. Se sai edustaa lauantaina, innostuin jopa vuosikausiin sujauttamaan kaulaani korun! Tuo nimenomainen koru lukeutuu niihin harvoihin, joita kykenen edes kuvittelemaan käyttäväni, kiitos korun simppelin, mutta graafisen 60-lukulaisen ilmeen. Koska lauantaina oli eräänlaiset juhlat intouduin pakkaamaan mukaan myös korkokengät. Hyvin niilläkin tarkeni sen ajan, mitä pitikin, vaikka maata peitti ohut lumikerros. Kengät ovat keinomateriaalia, olen ymmärtänyt että on hyvä omistaa edes yhdet hälläväliä kengät, joiden mahdollista rapautumista ei tarvitse pelätä. Tosin jalkaan päätyivät heti juhlista lähdettyä pitkävartiset moposaapakset, sen verran hienohelmaton tapaus nykyisellään olen, että koen oloni epämukavaksi kovin väärällä tavalla naisellisissa ja fiineissä korkokengissä. Ainakin tällä hetkellä.

Tänään onkin ollut tiedossa todellista rentopertsailua ja puin ylleni todelliset rentopertsailuvaatteet, farkkushortsit sekä rennon, yli-ison neuleen. Ei kiristämistä eikä puristamista, sitä vaaditaan vaatteilta, joissa täytyy istua autossa neljännes päivästä. Ei siis tullut mieleenikään pakata mukaan piukeita farkkuja, niissä istuessa olisin halvaannuttanut lonkkaluuni ikiajoiksi!

6.11.2010

Luku 13.

1.2


1.3


Kaikki kiire loppuu onneksi aikanaan. Tai, ainakin pitkä vapaaputki mahdollistaa huijauksen ajatuksesta, että elämä ei ole kiireistä. Lastasimme auton täyteen kimpsuja ja kampsuja ja hyvää seuraa suunnaten viettämään viikonloppua syvälle kotimaan sydämeen. Radio soitti tämän päivän vaihtoehtoisia biisejä sekä nostalgisia yhdeksänkymmenluvun hittejä, joista lähes jokainen aiheutti seurueessa voimakkaita reaktioita niin kaikessa hyvässä kuin pahassa. Mutta voi kuinka rakastankaan tätä rauhaa, mikä huokuu keskellä ei mitään sijaitsevassa määränpäässämme, rakastan kuinka tähdet näyttäytyvät ilman ylimääräistä valosaastetta kuulaina ja taivaan täydeltä, hohtaen kylmää hehkuaan. Sitä tosin en rakasta, että täällä ollaan pakkasen puolella, enkä sitä, että määränpäässä joutuu melkein hengailemaan syystakki yllä sisätiloissa. Onneksi olen ymmärtänyt, että ilman villasukkia tai niiden välittömiä korvikkeita ei kannata lähteä kotia kauemmas. Eikä isoa, rentoa neuletta. Lohtua tuovat myös maailman ihanin syystakki, joka eristää muusta maailmasta pelkällä hupun päähän asettelemisella sekä pitkävartiset moposaappaat, joiden sisään mahtuu villasukka tai villasukan välitön korvike ja jotka sopivat kaiken sen kanssa yksiin, mitä mukaan pakkasin!

4.11.2010

Luku 12.

4


4.4


Neiti kiireinen bloggaaja täältä hei. Täytyy sanoa, ettei enää paljoa naurata, kun kotiin päästyäni olen ollut niin väsynyt, että en ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Tai, itseasiassa väsyneenä olen saattanut nauraa entistä enemmän, mitä mitättömimmille syille. Mutta tätä se on, aikuisten ihmisten velvotteita täynnä oleva elämä. Jota siis säestää hervoton nauru.

Tiedän, että todistusaineisto minusta housuihin pukeutuneena on vähissä. Mutta kyllä minä housujakin käytän, eilen illalla iski pitkästä aikaa himo pukeutua tiukkoihin pillifarkkuihin! Housut meinasivat jäädä pukematta ylle, sillä en meinannut aluksi löytää niitä niin mistään. Onneksi aamulla sisäinen intuitioni piti, ja löysin housut vaatteita, joita en enää käytä-pinosta. Lupaan ja vannon, että tästedes housut eivät sieltä tule löytymään, vaan ne saavat pitää seuraa muutamille, harvoille ja valituille housuille vaatekaappini housulokerosta. Lokerosta siksi, että housuja on niin vähän, että turha niille on koko hyllyä varata.

Illan mittaan tosin muistin, että miksi olin erottanut housut muista housuista, nimittäin lonkkaluuni huutavat hoosiannaa, kiitos housujen erittäin napakan istuvuuden! Kipeät lonkkaluut kiteyttävät sen, miksi housuja niin harvoin käytän, ne nimittäin tuntuvat jaloissa, useimmiten aika epämukavilta. Mutta siitä huolimatta aina silloin tällöin onnistun unohtamaan housujen epämukavuuden ja kiskon ne hymyssä suin ylleni. Ja housut kiittävät huonoa muistia!

1.11.2010

Luku 11.

31


31.3


Minulla on vaatekaappi puoliksi pullollaan mitä kauneimpia vaatteita. Siitä huolimatta useimmiten aamuisin kiskon ylleni samoja vanhoja vaatteita, jotka ovat olleet edelliselläkin viikolla ahkerassa käytössä. Kiire, laiskuus sekä mielikuvituksen puute, jotka useimmiten johtuvat liian pitkiksi venähtäneistä yöunista eivät ole ihmisen, jonka vaatekaappi pullottelee puoliksi mitä kauneimpia vaatteita, ystävä.

Onneksi joinakin aamuina on oikeasti aikaa miettiä, mitä sitä pukisi ylleen. Keksin kaivella kaapin perältä omaperäisen topin, joka todistaa sen, että vaatekaapistani löytyy kuin löytyykin mustaa pitsiä. Topin ainoa huono puoli on se, että se sopii oikeastaan vain minihameen kanssa, joten mikään maailman monikäyttöisin vaate se ei ole. Lisäksi jostain syystä olen tuntenut asussa oloni kovin vanhaksi, sillä olen kärsinyt kuumuudesta kuin pahimmassa vaihdevuosi-iässä oleva nainen. Siinä on siis kaksi syytä, miksi topin käyttäminen on jäänyt vähälle.

Toisaalta, vaatteiden huonot puolet ehtivät unohtua sinä aikana, kun ne seesteisesti lepäävät viikattuna kaapin perällä. Seuraavalla kerralla voisinkin kokeilla, sopiiko toppi mahdollisesti farkkujen kanssa. Minihameen kanssa se on jokatapauksessa kaunis yhdistelmä, joka kelpaa pukea ylleen, edes kerran vuodessa.