Pages



29.12.2013

Luku 372.



Pienet sievät kukkaset ovat salakavalasti hiipineet meikäflikan pukeutumiseen jäädäkseen. Löysin kukkavaatekokoelmaani täydentämään Bikbokista viehkon kukkatopin, jonka boheemi tyttömäisyys loisti kaikkien suoralinjaisten mustien vaatteiden keskellä kaivolta kirkolle. Topin materiaali on polyesteria, mutta rennon ja löysän mallinsa ansiosta se ei ole hiostava. Täydellinen matkavaate muuten, ei rypisty ja tarpeen vaatiessa kuivuu silmänräpäyksessä! Olen käyttänyt toppia eniten mustan, lyhyen kellohameen kanssa, mutta toimii se myös kapealinjaisten minihameiden kuin piukkojen housujen kanssa. Nykyään uutta vaatetta ostaessani mietinkin, kuinka yhdistäisin sen olemassa olevien vaatteideni kanssa. Se on aika hyvä periaate, sen ansiosta moni vaate onkin jäänyt kaupan hyllylle ( tai sitten omaan makuuni on liian vähän kukkakuosivaatteita liikkeellä! ).

19.12.2013

Luku 371.

Jestas, mitkä väskat, kenties kauneimmat mitä olen ikinä nähnyt, huokailin kun näin elämäni ensimmäisen Väska-laukun. Se sattui itseasiassa tänään, kun vahingossa eksyin merkin fb-sivuille. Voisin kuvitella ihan jokaisen kainaloisekseni, eritoten kuvissa ylin sekä alin laukkuyksilö suorastaan särkevät sydämeni. Oi mitkä ihanat minimalistiset mutta silti niin moniulotteiset muodot, jotka henkivät mennyttä aikaa, modernilla otteella! Laukut vaikuttavat monikäyttöisiltä, voisin kuvitella että kirjekuorilaukunkin nerokkaine sormikantokahvoineen saa tarvittaessa heitettyä olalle, kunhan ensiksi pujottaa olkahihnat paikoilleen.

Väska on suomalais-espanjalainen merkki, jonka laukut on tehty käsin, kasviparkitusta nahasta. Hinnat näyttäisivät pyörivän sadan ja vajaan kolmensadan euron välillä, itse ostan niin vähän laukkuja, että teoriassa voisinkin tällaisen summan sijoittaa, jos vaan raaskisin niin paljon laukkuun sijoittaa. Mutta todellakin sijoittaisin ehdottomasti mielummin Väskaan kuin esim. ranskalaisten muotitalojen it-laukkuihin. Sen tosin taisitte jo tietääkin.







kuvat lainattu Weecosin sivuilta

11.12.2013

Luku 370.

hius3 hius5 hius1

Hiukset. Ne kasvavat silloin, kun niiden ei haluaisi ja silloin taas eivät, kun haluaisi. Aloitin reilu vuosi sitten hiusten kasvatusurakan ja se tuntuu niin hitaalta ja epäkiitolliselta ettei mitään rajaa. Hiusten kasvunopeus on kuin hidastetusta elokuvasta ja oikeastaan se tavoitepituus, jonka hiukset välillä saavuttavat tuntuu tympäisevältä. "Ai tämänkö takia kasvatan hiuksia, että saan ruman tukan?" on ollut yleinen fiilis oikeastaan lähes jokaisena päivänä. Mietin vakavissani hiusten leikkauttamista entiseen lyhyeen malliin. Minä olen varmaan syntynyt lyhyttukkaiseksi naiseksi.

Mutta on pidemmissä kutreissa puolensakin. Ne saa laitettua kampauksille. Ja kun olen saavuttanut sen virallisen tavoitepituuden, joka hipoo olkia, uskoisin tykkääväni hiuksistani. Tai sitten pätkäisen  ne lyhyiksi. Ja aloitan projektin uudestaan ( tästä syystä en ole vielä päättänyt palata lyhyeen malliin, koska jotenkin se vaatisi puhkiblondatun hiusvärin, jota päänahkani ei vaan enää kestä, omalla hiusvärillä lopputulos voi olla taas liian lattea ).

Hiusten kasvattaminen on muuten monelle ihmiselle hifistelyä, kaikenlaisin lisäravintein ja kosmetiikkaa hyödyntäen. Itsekin olen syönyt biotiinia ja MSM-jauhe on tuttu juttu, molemmat ovat tuntuneet kyllä toimivilta mutta syön niitä ainoastaan kuuriluontoisesti. MSM-jauheen sivuvaikutuksina kun on ihon lievä kukkiminen ja periaatteesta en halua syödä vitamiineja/lisäravinteita ihan koko aikaa ( d-vitamiini taitaakin olla ainoa purkkivitamiini, jota syön melkein joka päivä ).

Kuvissa hyvän hiuspäivän antia, rentojen laineiden pohjalla oli hiusgeeliä sekä suolasuihketta, meikkaamisen ajaksi kiepautin hiukset pinnien avulla sykeröiksi, jotka avattuani sain tervehtiä kihartuneita latvoja. Tosin tunnin päästä kuvien ottamisesta olin jo sutaissut hiukset sutturalle, kun hiukset tuntuivat lässähtäneen. Suolasuihke on joutunut viime aikoina säännöstelyn kohteeksi, täytyisi ostaa uusi pullo mutta kaavailemani yksilö oli päässyt loppumaan kaupan hyllyltä, kun tänään kävin siellä kurkkimassa.

6.12.2013

Luku 369.

minihame3 minihame2

Trikoinen minihame on monen mielestä epämääräistä pukeutumista mutta itse en lukeudu tähän koulukuntaan vaan kiitän hyvin monena aamuna sitä, kuka moisen muotikeksinnön on aikanaan luonut. Trikoominari, kaikkien meidän kiireisten, ei-pukukoodialistettujen, aamu-unisten uranaisten paras vaatekappale!

Mutta ihan mitä lötkötrikoota en minihameeni materiaaliksi kelpuuta. Trikoon täytyy olla napakkaa jerseytä. Harmi vaan moni kaupasta valmiina löytyvä hame on juuri sellaista ohutta neulosta, ei napakkaa. Jo pian puhkikulunut Monkin musta minihameeni on näppärästi toteutettu vuorittamalla, hameen vuori oli siis samaa materiaalia kuin itse hame. Tämä on muuten oiva vinkki myös kaikille, jotka itse tekevät trikoominareita, laittamalla kankaan kaksinkerroin saa paljon napakamman lopputuloksen!

Olin jo tovin ollut tilanteessa jossa uusi yksilö sen lähes puhkihiutuneen Monkin hameyksilön tilalle olisi kiva asia. No, uuden korvaajan löysin yllättäen Monkista ja se täytti kaikki kriteerini, on napakka, ei tursota kiloja, ei ole roiskeläppä ja on välillä jotain muuta kuin musta. Enkä joutunut konkurssiin, hame maksoi hurjan viisitoista euroa! Harmaa minari on oikeastaan todella kiva kaveri mustien sukkisten kanssa ja on kuin tehty nuden väristen yläosien kanssa ( ja vaaleansinisen farkkupaidan, mustan collegen ja öö, oikeastaan kaiken väristen yläosien kanssa ).

Jos hyvin käy, hame on seuraavat viisi (!) vuotta minun hätävara-pukeutumiskriisi-vaatekaapin kulmakivi hameeni ja voin vapauttaa aiemman yksilön nauttimaan ansaituista eläkepäivistään.


2.12.2013

Luku 368.

gore1 gore3

No niin, kolmekympin toisella puolella oleminen saa näemmä jänniä juttuja aikaan. Otin ensimmäisen askeleen kohti mummolooksia ja hankin Gore-tex pinnoitetut jalkineet. Mutta hah, jos mummolooksille flirttailu tuntuu tältä, mummoudun suosiolla! Jääkää hyvästi, jäätyneet varpaat, tasapohjaisista kengistä turvonneet polvet, näillä Pomarin Gore-tex nilkkureilla kelpaa kyllä talsia! Voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole koskaan ollut näin mukavia jalkineita, näillä on kuin kävelisi pumpulissa. Eräs epäsäännöllisen vakituinen, kolmen kilometrin taival maiharit jalassa saa jalat rakoille ja väsyneiksi, näillä kengillä olisin talsinut ilomielin toisen tai jopa kolmannenkin, saman matkan.

Mutta ihan true-mummoille en näitä suosittele, ainakaan ilman liukuesteitä. Eivät nimittäin ole jäisellä asfaltilla kovin pitävät. Hintakin oli aikamoinen vaan minulla kävi kerrankin niin uskomaton tuuri, löysin nimittäin nettihuutokaupasta käyttämättömät yksilöt pätevään hintaan.

Mutta eivät nämä oikeasti kyllä edes näytä kovin mummoilta. Tai siltä, mikä mielikuva itselläni on Pomarin kengistä. Ihanaa, että perinteisetkin merkit tuulettavat ilmettään sekä seuraavat trendejä, minusta oli nimittäin ihanaa ostaa kotimaisen merkin ( vaikkakin Virossa tehdyt ) talvikengät!

28.11.2013

Luku 367.

2takkii 2takkii2 2takkii3

Kahden takin taktiikka on nerokkain keksintö, mistä olen ikinä kuullut! Ainakin talvipukeutumisen suhteen. Olen jo parina talvena hyödyntänyt tätä taktiikkaa ja eipä ole tullut kylmä. Toki vuodenaikaan nähden sää on ollut yllättävän leuto ja vähemminkin kerroksin vielä pärjää mutta ottaen huomioon julkisen liikenteen odotusajat, vähentää lämmin takki pystyynjäätymisketutuskerrointa ( ja tietty se aamu, kun bussia joutui venaamaan kaksikymmentäviisi minuuttia, yllä oli se ohuin villakangatakki. Hrrrrr!).

Vihreä parkatakki on muistikuvani mukaan tsekkiläisen armeijan ylijäämistöä ja alta pilkottava topattu flanellipusakka ehta metsurinjakku aka Husqvarna! Se on löytö kirppikseltä, alunperin ostin sen silmällä pitäen avopuolisoani tai isääni, joka on part time lumberjack. Mutta nooh, sanotaanko, tykästyin takin väriin ja lämpimyyteen sekä vuoritakin virkaan niin paljon, etten kyennyt siitä enää luopumaan. Harmi vaan en onnistunut, yrityksistä huolimatta löytämään tällaisia metsurintakkeja ko. moottorisahafirmalta, mikä lie sahan kylkiäinen tämä on aikoinaan ollut. Olisin nimittäin voinut ostaa tällaisen isällenikin.

20.11.2013

Luku 366.

WP_000695

Kylä se on vaan niin, köyhän ei kannata ostaa halpaa. Näin köpelösti kävi kesällä ostamilleni kympin aletennareille. Myönnetään, meikäflikassa on pahaa jalan vatkaajan vikaa istuessani mutta silti, tämä on kenkien puhkikulumisen huipennus! ( No olisi minulla takataskussa yksi toinenkin stoori mutta kerrottakoon se joskus toiste, jos kerrottakoon. )

Tästä suivaantuneena päätin ostaa elämäni ensimmäiset Converset, onnistuin löytämään sellaiset alehintaan K-Kengästä mutta perhana, hyllystä ei löytynytkään toista paria! Sisuunnuin sen verran kenkäkarmalleni että päätin etsiä moiset netistä alennettuina ja uskomatonta mutta totta, niin sen tein. Päivääkään en ole katunut Conversejengin kelkkaan hyppäämistä, nämä ovat nimittäin tähän mennessä kokeilluista Ramotossuista juuri minun jalalleni parhaimmat! Ethleticit olivat aavistuksen painavan oloiset ja nuo kympin kengät todellakin kovat koppurat, Converset sen sijaan ovat kuin silkkii. En ole saanut yhden yhtä rakkoa, pohja on ihana pehmeä ja elastinen. Ja ovat nämä niin kivan näköisetkin! Mitä tästä opimme, kannattaa suhtautua suurella varauksella kenkiin, joiden hintalappu on vain muutaman kympin arvoinen- toki lupaan raportoida jos nämä kengät kuluvat liian nopeasti puhki.

  tennarit1tennarit2 tennarit3

12.11.2013

Luku 365.

mekko2 mekko1

Olen huomannut vältelleeni viime aikoina mustaa. En tiedä, koen sen kenties olevan liian jyrkkä nykyisen, oman hiusvärini rinnalla. Purkkablondatulla pehkolla musta oli luonteva vaihtoehto vaan nyt, pronssisilla kutreilla se on tuntunut luonnottomalta.

Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että musta mekko on vaan nerokas ja kaikin puolin näppärä vaate. Se on helppo pukea niinä päivinä, kun pitäisi jo juosta ovesta ulos. Tosin, toki jonkun se musta mekko voi olla sininen, mutta minulla ne näppärimmät jokatilanteen mekot ovat aina olleet mustia.

Olen jo tovin ollut tilanteessa, ettei minulla, uskokaa tai älkää, ole ollut sopivaa mustaa mekkoa. Karsin jossain vaiheessa rankalla kädellä vaatekaappini sisältöä, laittaen lumppukeräykseen ne rei'ille ja ikinypyille hiutuneet tapaukset ja Uffin laatikkoon ne, joita ei tullut käytettyä. Ja tällä hetkellä en mahdu niihin, jotka jäivät jäljelle.

Sen mustan mekon aukkoa paikkaamaan hankin Henkkiksen, Isabel Marant-henkisen viskoosimekon. Mekon miehustassa on kaistele puuvillapitsiä sekä tupsut, saluunakelpoinen kuin mikä! Olen eritoten tykästynyt mekon väljään ja rentoon malliin, joka ei kuitenkaan ole mikään kotimekkorento vaan erittäin joka tilanteeseen sopiva yksilö. Ja uskon mallin menevän myös silloin, kun olen saanut painoni takaisin meikäflikalle normaaleimpiin lukemiin.

10.11.2013

Luku 364.

Näppärimmät teistä huomasivat, että blogin koko olemassaoloajan samana pysynyt ulkoasu on kokenut pientä freesausta, jo oli aikakin sanoo hän, joka aiempaan blogiin väänsi mitä mielikuvituksellisempia bannereita! Kuten meikäflikan vaeltelemassa Twin Peaksin kaamean ihanissa maisemissa ( Ja kyllä, rakastan ankeaa syksyä, tätä kaikkien vihaamaa loka-marraskuu akselia juuri siksi, että tässä ajassa on jotain nyrjähtäneen Twin Peaksmaista ). Pienenä varoituksen sanana, että blogi saattaa muutenkin lähipäivinä olla pienen pintaremontin otteissa, älkää siis hämmästelkö, jos täällä näyttää kummalliselta. Niin, tämä oli tällainen varoituspostaus. Laitetaan kuitenkin maanantain vastaisen yön iloksi, eräs tämän syksyn menevimmistä ralleista.


 

8.11.2013

Luku 363.

Tänään se tapahtui, vuosia tuli täyteen kolme ja nolla. Vaikka alunperin ja suurimman osan ajasta ajattelen, että ikä on vain numeroita ja miksi ne ihmiset niin ovat aina tohkeissaan, kun mittariin tulee täyteen tasaluku, niin jouduin itse hössötyksen uhriksi. Niin läheisteni, kuin oman itseni ansiosta. Äitini ei meinaa ymmärtää, että hänen pieni vauvansa on jo aikuinen nainen eikä tämä aikuinen nainen sitä, että on jo aikuinen nainen ( ja tiedoksi, kiusalliselta, aikuisen naisen laulamiselta välttyy kun ei järjestä juhlia, itse henkilökohtaisesti vihaan sitä kun päivänsankari PAKOTETAAN laulamaan kyseinen kappale ). Hämmentävää, mutta ikäkriisiä on tavallaan ilmassa. Ymmärrän siis paremmin kuin hyvin heitä, jotka sanovat olevansa ikuisesti 21-vuotiaita.

Kaikkien ristiriitaisten tunteiden jälkeen uusi vuosikymmen on alkanut mainiosti, kävin tänään elämäni toisen kerran kasvohoidossa, saaden hehkuvan ja pehmeän ihon sekä roppakaupalla hyviä vinkkejä, paremman ihon saavuttamiseksi. Uudella vuosikymmenellä onkin hyvä hetki tehdä ruokaremontti, ihastua mummonilkkureihin aka järkeviin talvikenkiin ja miettiä, pitäisikö uusilla ikänumeroilla aloittaa uusi rutiini nimeltään nukkumaanmenoajaksi kello 22.00. Mutta siitä taidan kyllä myöhästyä, ainakin tänään!


  10

11

Meikäflikka kahden tai kolmen vanhana, valitettavasti ammattimuusikkoa ei minusta siunaantunut vaan harrastelijamuusikon ura voisi vasta olla aluillaan!

2.11.2013

Luku 362.

zuiimp3 zuiimp4 zuiimp6 zuii7

Kirjoitin tovi sitten australialaisen luomumeikkibrändin Zuiin meikkivoiteesta, johon en loppujen lopuksi ollut täysin tyytyväinen. Ihohuokoseni tuntuivat tukkiutuvan ja syksyllä meikkivoide alkoi mystisesti tummua levityksen jälkeen. Sen sijaan Zuiin meikkipuuteri on osoittautunut hitiksi tässä osoitteessa!

Meikkipuuteri on sisällöltään jotain, mitä ei voisi ikinä kuvitella puuteristen meikkien pitävän sisällään, nimittäin kukkasia! Ruusun- ja jasmiininnuppuja, kamomillan kukkaa, aloe veraa, jojobaöljyä, kamomillan kukkauutetta, peltokorteuutetta, nokkosuutetta, magnesiumsuolaa ( magnesium stearate, jonka ansiosta tuote on puristetussa muodossa, ainakin luulisin näin pikaisen googlettelun perusteella, mutta löysin myös sivustoja, joilla annettiin ainesosalle "vältä tätä"-leima ), e-vitamiinia, c-vitamiinia, kookosöljyä ( tai mitä ilmeisemmin kookosöljystä johdettua "uutetta" ) ja savea, näistä on meikkipuuteri tehty! ( ja incikielinen versio löytyy maahantuojan kotisivuilta ). Kyllä minä mielummin tällaisella teen pohjameikin, jossa on ainakin teoriassa ihoa hoitava mahdollisuus olemassa!

Meikkipuuteri tasoittaa kauniisti ihon sävyn mutta jos kaipaa enemmän peittoa, ei tämä välttämättä ole silloin paras mahdollinen vaihtoehto. Itseäni ei haittaa, vaikkei jokainen näppy peittyisi sataprosenttisesti. Kunhan pahin punoitus on piilossa, ollaan jo täytetty pohjameikille vaatimani kriteerit.

Itse totesin, että meikkipuuterin alle kannattaa ehdottomasti laittaa nahkean pinnan jättävä kosteus-tai hoitovoide! Jos meikkipuuterin alla on mattapinnan luova alusvoide, jää meikki sellaisen pölyisen, puuterihuntuisen näköiseksi. Nahkeaan, kosteaan tai aavistuksen rasvaiseen ihoon tämä taas suorastaan sulaa, puuteri ikäänkuin nappaa ihoon kiinni. Ja puuterihunnuista ei ole tietoakaan!

Meikkipuuterilla saa myös hyvin pitkäkestoisen meikkipohjan, itselle riittää kun aamun jälkeen jossain vaiheessa iltapäivää tai iltaa painelen kasvojen t-alueen speciaaliin puuteripaperiini, jota myös vessapaperiksi kutsutaan. Jos unohdan toimenpiteen, löytyy silmien välistä puuterimönjää, joka siis syntyy silmälasien nenänpieltä hankaavan eroosion ansiosta.

Oma sävyni on Ivory, levitän sen Body Shopin kabukilla, joka vaan jaksaa toimia vuodesta toiseen. Kicksin bb-sivelin on toinen hyvä vaihtoehto mutta itse fanitan enemmän kabukia, sillä homma hoituu näpsäkästi. Ja perinteisiin, aitoihin mineraalimeikkeihin verrattuna meikkipohjan teko on vain yksi silmänräpäys, itse en enää vaan jaksanut perinteisten mineraalipohjien kanssa pyörittelyä ja ainakin Youngbloodin pohja sai kasvot kutisemaan, vismutin ansiosta.

Meikkipohjasta olen saanut kehuja muilta ihmisiltä, työkaverini kerran sanoi minun näyttävän normaalia hehkeämmältä, silloin oli kiva vastata meikin tehdyn kukkaismeikeillä! Itsekin tykkään tästä, varsinkin sävy on kuin juuri minulle tehty enkä ole saanut yliherkkyysreaktiotakaan. Ainoa mistä en niin välttämättä tykkää on meikkipuuterin nopea kuluminen, jos käyttäisin tätä joka päivä, minulla olisi jo menossa toinen purkki. Toisaalta, eipä se ole paha juttu, ne ikuisuuden kestävät purkitkin osaavat olla raivostuttavia.

27.10.2013

Luku 361.

WP_20131026_003 WP_20131026_012 WP_000690-2

Olen tänä syksynä löytänyt kellohameet. Ne vain sopivat sille kropalle, missä mieleni tällä hetkellä ja kilomäärällä asustaa. Tämä Henkkiksen lyhyt, niittivöinen kellohame on lempihameeni, se laskeutuu kauniisti, ei ole tunkkaisen pituinen ja käy mitä parhaiten kirppikseltä löytyneen vaalean puuvillaneulospaidan pariksi. Jalkaan tennarit, niin lopputulos ei ole liian söpöilevällä tavalla tyttö, vaikka pupukorvikset vähän sille linjalle uhkaavat viedä.

Kuvat on otettu Arkkitehtuurimuseon portaikossa sekä vessassa, eräänä sateisena, kolean kosteana ja tuulisena syyspäivänä. Voin muuten sanoa, että kosteus ja tuuli taikoivat hiuslaatuni pystysäkkärälle, voi kunpa lukeutuisin heihin, joiden hiukset kihartuvat sieville kiharoille moisten vaikutusten alaisuudessa vaan ei, tulin sitten taivaltaakseni läpi keskustan Late Lammasta muistuttaen. No, lopputulos olisi voinut olla mielenkiintoisempi ilman kosteussuojalla varusteltua, hiuksiin suihkutettua muotoiluainetta. Kuviin hiukset luonnollisesti siistitty.

22.10.2013

Luku 360.

WP_000660-2



Tovi sitten lupasin kertoa kokemuksia elämäni ensimmäisestä kunnon irtopuuterista, Couleur Caramelin silkkipuuterista. Nimestään huolimatta itse puuteri ei sisällä silkkiä, vaan on tehty silikasta, micasta sekä riisistärkkelyksestä. Mietin tämän Carkin sekä Aubreyn, oikeaa silkkiä sisältävän irtopuuterin välillä mutta päädyin Carkkiin, koska en jaksanut arpoa Aubreyn sävyjen äärellä. Carkkipuuteri lupaa mukautuvansa jokaiseen ihosävyyn, kiinnittävän meikkipohjan ja luoda hennon mattapinnan.

Minulla ei ole ensisijaisesti sanottava kuin kaksi sanaa, olen myyty. Jos irtopuuterilla saa luotua näin kaunista jälkeä, saanen kysyä miksi olen hukannut kaikki nämä vuodet, jolloin olisin voinut nauttia heleästä, kestävästä meikkipohjasta?

Toisaalta, olen traumatisoitunut puutereista, monilla kun on saanut aikaan sellaisen puuterihunnutetun lookin. Ja kyllä, käytössä on ollut kivipuutereiden ohella myös irtopuuteri Everyday Mineralsilta mutta siitä ei todellakaan voi puhua tämän Carkin kanssa samana päivänä. Paitsi jos puhutaan surkeista sekä loistavista puutereista.

Silkkipuuterilla ei saa aikaan puuterihunnutettua lopputulosta vaan se liukuu ja samaan aikaan suorastaan sulaa iholle. Iho on mattainen, mutta samalla hohtava. Puuteri loihtii oman ihon tasaiseksi, jo melkein photoshopatuksi, se on todellakin asia jota iho-ongelmaisena arvostan! Puuteri myös kiinnittää meikkipohjan todella hyvin eikä sitä tarvitse juurikaan korjailla, jossain vaiheessa iltaa saatan painaa otsan sekä nenänpieliä vessapaperin palaseen, itselläni nimenomaan vessapaperi toimii parhaiten "puuteripaperina", sätkäpaperien kanssa näpertely oli no, nimenomaan näpertelyä. Ja hihhii, tässä suhteessa koulukuntia taitaa olla kolme, yhdet luottavat vessapaperiin, toiset sätkäpapereihin ja kolmannet käyttävät virallisia puuteripapereita.

Puuterin pakkaus on taas omasta mielestäni ärsyttävä. Tämän matkoille mukaan pakkaaminen vaatii kikkailuja, tiiveimmän paketin olen saanut aikaan hedelmäpussilla, jonka saa solmittua pakkauksen ympärille niin, ettei kansi lähde irtoilemaan. Lisäksi tuotteen kulumista on vaikea arvoida, punnitsemalla toki voisi saada jotain laskupäätelmiä aikaan vaan jos tietäisi, tyhjän pakkauksen painon. Ja täyden. Mutta hahhaa, sitten, kun on aika ostaa uusi puuteri, pystyn tekemään tarvittavat punnitukset-niin tykästynyt tähän olen, että tästä tuli kampauspöytäni uusi asukki! ( En voinut kirjoittaa meikkipussin, koska pakkauksen kansi lentäisi huitsin nevadaan, jos säilyttäisin pakkausta meikkipussissa )

ps. Kuvissa näette muuten samalla meikäflikan meikkistudion, eli sängyn laidan :D Tiedossa olisi 50-luvun kampauspöydän kunnostusurakka, joka voisi ottaa tulta paremmin alleen, kun saisin siihen yhden uuden ehjän jalan ^_^

14.10.2013

Luku 359.

poolahame1 poolahame2 poolahame4

Syksyisiä Design Market ostoksia osa kaksi ja Poola Katarynan kaunis, läpinäkyvä vedenvärinen hame. Nimesin tämän omaksi Carrie-hameekseni, Sinkkuelämää kaikkine jatkotuotoksineen on ollut varsinaista silmäkarkkia visuaalisista asioista innostuneelle tyttöihmiselle, mutta en vain suostu julkisesti myöntämään, että se ihmissuhdeviidakko kiinnostaisi niin yhtään.

Kun näin hameen, tiesin etten voisi sitä vastustaa. Myös muheva aleprosentti auttoi sinetöimään ostopäätöstä, mutta toki loppujen lopuksi, tapani mukaan jahkaillessa ostanko oikeasti vai enkö, ystäväni ystävällisesti pakotti minut ostamaan tämän. Olen viime aikoina nimittäin ollut niin huono vaateostelija, että ostopäätöstä eteenpäin tuuppaavat ystävät ovat suureksi eduksi!

Olen muuten myös aivan varma, että ihana Vimps on pohtinut hameen ostamista ja vielä varmempi olen siitä, että taisin kommentoida ostopäätöksen pähkäilyä facebookin kautta näin, " jos yhtäänkään epäilyttää, ei kannata kassan kautta kotiin kantaa". Siinä missä minulla ystävät kannustavat ostamaan, olen itse se liiankin järjen ääni ja todella huono yllyttämään ystäviäni-ajattelen heidän sitten kuitenkin kotonaan katuvan ostoksiaan ja harmittelevan kuluneita roposiaan. Mutta Vimps, jos yhtää vielä haikailet hameen perään, lupaan tarpeen vaatiessa lainata sitä sinulle!

11.10.2013

Luku 358.

huulipuna2 huulipuna3 huulipuna1

Tämän syksyn muodikkain huulipunasävy on lainattu suoraan ysäriltä. Tummaa, tummaa ja vielä tummempaa sen olla pitää! Omani ostin sokkona elämäni ensimmäisen iherb tilauksen yhteydessä ja kas, nappiin osui! Vaikka en olekaan mikään huulipunafriidu henkeen ja vereen, en kokenut tätä tummaa sävyä liian radikaaliksi. Kenties osittain siksi, että tuo sävy passaa omiin sävyihini todella hyvin!

Tänään mietin Nelliinan pohdintoja, ettei mikään tumma puna riitä vaan on pakko kokeilla mustaa. Itse tyytyväisenä myhäilin, minullahan on nyt täydellisen sävyinen, tumma huulipuna. Vaan sitten aloin kirjoittaa tätä postausta ja kuvia muokatessa tajusin, ettei tämä puna nyt niiin tumma olekaan..pitäisikö sittenkin vielä hankkia tummempi puna? Niinpä niin, huulipunatanoreksia on siis yllättävän salakavala ja aiheuttaa tunteen, ettei mikään tumma sävy vaan riitä.

Itse huulipuna on Colorganicsin Organic Hemp Seed Lipstick, sävynä hyvin kuvaava Black Cherry. Valmistettu risiiniöljystä, mehiläisvahasta, palmunlehtivahasta, candelavahasta ( eli ilmeisesti jonkisorttinen tulikukka on kysymyksessä?), hampunsiemenöljystä, jojobaöljystä sekä luonnollisesta e-vitamiinista ( jonka alkulähdettä en kyllä nyt todellakaan tiedä, mutta ainakin se on GMO-vapaata ). Saattaa sisältää myös micaa, rautaoksidia, titaanioksidia, kaoliinia sekä karmiinia. Merkillä on USDA organic sertifikaatio, joka on käsitykseni mukaan jenkkien luomutuotteiden merkki. Sertifikaatin saa, kun vähintään 95 % raaka-aineista on luomua.

Itse valitsen tätä nykyä mielelläni sen luonnonmukaisemman vaihtoehdon meikeissä ja ihonhoitotuotteissa, tosin sillä erotuksella että tarkana saan olla, koska moni tuote aiheuttaa jos ei allergiaa, niin ainakin ihoärsytystä. Tämä huulipuna ei onneksi aiheuttanut reaktioita. Huulipuna vaikuttaa oikeasti huulia hoitavalta, tosin mikään pitkäkestoinen tapaus se ei ole, sitä saa olla lisäämässä parin, kolmen tunnin kuluttua. Onneksi se häviää nätisti, eikä kasaannu huulten ryppyihin, jättäen kuitenkin jälkeensä aavistuksen sävyä. Ihan pätevä tapaus siis, voisin harkita uuden ostamista vanhan loputtua.

4.10.2013

Luku 357.

basic2 basic1

Valitettavasti itsesensuuri iski ja ette pääse kurkistamaan, miltä näyttää bloggaajan Erittäin Huono Hiuspäivä. Täytyisikin tehdä postaus meikäflikan tämän hetken hiusten pelastustuotteesta, jota ilman ei taida olla kunnollista elämää. Harmi vain en tiedä, kuinka hyväksi tuote hiuksilleni oikein on, tosin viimeksi kampaaja kyllä kehui hiuksiani ja sanoi niiden jos jotain kaipaavan, niin ehkä kosteutta.

Sen sijaan pääsette kurkistamaan millaiset vaatteet bloggaaja useimmiten ylleen pukee. Raitapaita, kirppislöytö vuosien takaa sen kun porskuttaa eikä pesussa muutu miksikään, yhtään nukkaa tai kulumaa en ole tässä yksilössä havainnut. Vähän harmittaa, etten noukkinut talteen toista samanlaista, jonka syksyllä kippiksellä näin. Omani pääntien kun olen saksinut ja kenties aavistuksen liian avaraksi, jonkin sorttinen muokkaus tälle on keksittävä, sillä nyt tungen paidan olkasaumoja rintsikoiden olkainten alle.

Trikoinen musta, Monkin minihame on yhtä vanha kuin meikäflikan tyylibloggaushistoria, sekin vain jaksaa kestää vuodesta toiseen, vaikka yhteisiä vuosia onkin takana sen reilut viisi. Nyt olen löytänyt hameen uudelleen tehokäyttöön, niin vain ne välillä kaapin perällä lepäilleet yksilöt näyttävät freeseiltä hetken ajan päästä!

Trenssi on kirppislöytö myöskin vuosien takaa, aina välillä mietin pitäisikö sitä vähän lyhentää mutta pitäydyn aina saksimasta. Nyt olen vain ollut vähän liian nössö trensseilylle vaan tosi on, että villakangastakissa tuppaa vielä pakahtumaan. Täytynee ottaa välifyllit käyttöön, villatakki trenssin alla lämmittää kummasti eikä työmatkahyötyliikunnoidessa tule liian hiki.

1.10.2013

Luku 356.




Hämyisistä ja epätarkoista baarikuvista iltaa! Viikonloppuna juhlittiin erään rakkaan ystäväni 30-vuotisjuhlia ja niin sitä vaan meinasi iskeä, henkilökohtainen ikä juhliin laittautumiskriisi. Meikkipohja onnistui vasta kolmannella yrityksellä ja voi naama parkaa, kyllä se sunnuntai aamuna vähän näyttikin siltä, että meikkejä oli väkivaltaisesti poistettu. Ekalla kerralla onnistuin skunkkaamaan ( eli sellaisella meikkisiveltimellä, jota skunkiksi kutsutaan levittämään) sellaisen maskin että morjens vaan, toisella kerralla muistin, että omistin meikinpohjustuotteita, joiden funktio meikkivoiteen yllä ei ehkä olisi se toimivin formaatti. No, kolmannella kerralla onneksi onnistuttiin ja ilmeisesti maskeerausjumalat päättivät olla armollisia ja antoivat hiusten kampaukselle laittamisen sekä vaatteiden päälle pukemisen onnistua kerrasta. Huhhuh. 

Johtuen aikatauluteknillisistä syistä, en ehtinyt pyytää ketään ottamaan kunnollista kuvaraporttia meikäflikan juhlavetimistä mutta mainittakoon juhlamekkoni löytyneen kirppiksen vintageosastolta, ihastuin Kaisu Heikkilän mekon sävyyn, kuosiin sekä malliin. Aivan ihana, lupaan tästä vielä tarkempia kuvia! Mekon yksi ihanuus on sen monipuolisuus, se käy niin arkeen kuin juhlaan. Ja mikä olisikaan parempi pari mekolle, kuin pieni satulalaukkuni, joka olalla on juhlittu omaa yo-lakkia ( ja jota nykyään joudun parsimaan kerran vuodessa alkuperäisten ompeleiden hapertuessa ).

Täytyy kyllä sanoa, että ilman baarin porkkana- ja kurkkutarjontaa olo olisi voinut olla seuraavana päivänä paljon kurjempi vaan puolitosissani olen miettinyt kämmenselkään x-kirjaimen tatuoimista, elo ilman viinaa ei oikeastaan muuttaisi elämääni muuten kuin sen kerran vuodessa tapahtuvan baarittelun nautintoaineiden muuttumista porkkanapitoisemmaksi entisestään.

26.9.2013

Luku 355.

leoeläin4 IMG_7890 leoeläin2

Oman vaatekaappini eräs tukipilariryhmä koostuu lyhyistä neuletakeista. Lyhyet neuletakit sopivat lyhyelle tytölle just eikä melkein, lisäksi ne ovat armollisia yhtäänkään leveää alaosaa kohtaan. Ja ei, nyt ei ollut puhe ruumiinrakenteellisista leveyksistä, vaan vaatteiden leikkauksista.

Ongelmanani on vain ollut se, ettei lyhyitä neuletakkeja oikein meinaa löytää mistään, varsinkin jos on kranttu materiaalien suhteen. Vuonna 2008 löysin ihan pätevän yksilön Henkkikseltä, se oli alunperin violetti ja päätyi aktiivikäyttöön vasta värjättyäni sen mustaksi. Nyt se on lunastanut ansaitun paikkansa neuletakkien pilvenreunalta. Pari vuotta sitten onneksi löysin takille korvaajan, kirppikseltä, silkki-puuvillaisena! Vaan ahkera pesu on muuttanut sen astetta koppuraisemmaksi, eikä se enää tunnu mukavalta yllä. Tällä hetkellä parhaat päivänsä nähnyt tapaus siis.

Minua on onneksi siunattu suhteellisen hyvällä kirppisonnella. Yleensä löydän etsimäni ennemmin tai myöhemmin kirppiksiltä ( toki myös välillä jotain sellaistakin, jota en edes tiennyt etsiväni, köhköh ) ja kun itsekseni pääni sisällä ääneen lausuin haluavani leokuosisen, lyhyen neuletakin osui sellainen kirppiksellä vastaan jo seuraavalla viikolla. Mikä tuuri! Neule maksoi huimat kaksi euroa, vaikutti käyttämättömältä ja on laadukkaan oloista viskoosipuuvillaa. Tiedättehän, jotkut viskoosit vaan ovat parempia kuin toiset ja tämä ainakin vaikuttaisi siltä paremmalta viskoosilta.

Mutta ai et, kuinka iloiseksi tästä tulinkaan! Leo-eläin neuletakkini tuo hyvää särmää muuten aika revittelemättömään vaatekaappiini, tulen yhdistämään tätä kyllä surutta niin kukkien, raitojen kuin yksiväristen asioiden kanssa.

23.9.2013

Luku 354.

kukkis5
kukkis3
mv2 zuii+cc3 IMG_7595

Kukkaluuruu sanoi bloggaaja, joka kukkaismeikeistä innostui. Zuii on ollut tapetilla jo tovin, varsinkin kauneusblogiskenessä ja omaa tietoisuuttani merkin suhteen kauneusblogit edesauttoivat huomattavasti, en siis ollut ennen tämän vuoden kevättä kuullutkaan Zuiista. Zuii on australialainen luomukosmetiikkasarja, jonka tuotteet valmistetaan kukkien terälehdistä-voisiko ihanempaa meikkiä hippitytöille ollakaan! ( ja huom., tottakai mukana on muutakin, öljyjä jne., meikit eivät nyt sentään pelkistä kukista ole loihdittu ). Itseäni eritoten kiehtoo tuotteiden talkittomuus sekä muutenkin mainiot incit ja päädyin ostamaan itselleni luonnollisen meikkipohjan kaipuussa meikkivoiteen sekä poskipunan, ensiksi toki testaten meikkivoiteen sopivuuden sangen ronkelille iholleni, ettei meikkivoiteesta seuraavana aamuna kasvoilta vaan löytyisi allerginen ihottuma.

Oma ihoni on oikeastaan aina ollut sekaiho, tosin tällä hetkellä ollaan aika lähellä normaalia, talin eritys on selvästi rauhoittunut ja epäpuhtaudetkin vähentymään päin ( tosin, odotan mielenkiinnolla seuraavia kuukautisia, viime kerralla iho oli hyvin, hyvin mielenkiintoinen! ). Ylimmässä kuvassa on ihoni tilanne kesällä, ihan kaikki epämääräisyys ei kuvassa edes näy ( tosin, näin jälkikäteen iski epäluulo, onko kasvojen toinen puoli jo meikattu meikkivoiteella ja toinen puoli sitten luonnollisessa olotilassaan, voitte vaan arvailla kumpi sitten olisi kumpi ;) ? ). Tällä hetkellä väitän tilanteen olevan seesteisempi. Mutta kerron joku toinen kerta vähän enemmän niistä asioista, joiden avulla olen saanut niskalenkin painivastustajastani, iho-ongelmista.

Olen meikkivoiteiden suhteen todella nirso. Maailmassa on tähän asti ollut vain yksi täydellinen meikkivoide, sen on loihtinut Diorin kosmetiikkaosasto. Macin Studio Flix Fluid, olit hyvä yritys. Cliniquen Anti-Blemish, sinua horrorimpaa lopputulosta saa hakea ja sinulle voisin antaa tittelin, maailman huonoin meikkivoide. Nirsouden lisäksi olen vielä ennakkoluuloinenkin, eihän luonnonkosmetiikalla vaan voida saada aikaan toimivaa, kestävää, peittävää ja rullautumatonta meikkivoidetta!

Onneksi olin kuitenkin väärässä. Zuiin meikkivoide on itseasiassa aika pätevä tapaus! Se levittyy hyvin, ainoastaan yhden kerran sain sen rullautumaan laittaessani alle liian paksua rasvaa. Zuiin meikkivoide on sellaista ihana paksua, mutta samalla kuohkeaa samettia. Itse olen todennut parhaimmaksi laittaa meikkivoiteen suoraan misellivedellä tai kasvovedellä puhdistetuille kasvoille. Talvella tilanne voi toki olla toinen, mutta ainakin toistaiseksi meikkivoide itsessään on riittänyt toimittamaan myös kosteuttajan viran. Tuotteella saa tarvittaessa peittävän lopputuloksen mutta itse tykkään eniten ohuista meikkipohjista, sellaisista joilla saa kasvojen kirjavuuden peitettyä, mitään photoshoppausefektiä en siis missään nimessä kaipaa!  Sormilla levittäen tuote levittyy kauniisti, notkistan sitä ensiksi kämmenselällä. Näin voide itsessään vähän lämpenee ja notkistuu eikä voidetta tule kasvoille liikaa.

Meikkipohja kestää yllättävän siistinä koko päivän, se ei onneksi muussannu ( tämä on varmaan tuttu monille silmälasien käyttäjille, jolloin meikki kuluu kulmien välistä ja nenänpielustasta ensimmäiseksi ja ainakin itsellä monet meikkipohjat muussaantuvat nimenomaan kulmien väliin ) vaan ikäänkuin haihtuu pois, jos siis sen on onnistanut levittämään ohuelti. Meikkipohja jää omaan makuuni liian kiiltäväksi ja jouduinkin ostamaan elämäni ENSIMMÄISEN irtopuuterin :D ( Ja kyllä, olen aina, tai siis tyyliin vuoden 1998 jälkeen vihannut puutereita ja vältellyt niitä. Muistaakseni olen ostanut muutaman puristepuuterin ja saanut kaupan piälle Everyday Mineralsilta jonkun viimeistelypuuterin, jolla sai aikaan aika kelvon lopputuloksen, mutta silti, omaan makuuni liian puuteroidun ). Colour Caramelin silkkipuuterista lisää joku toinen kerta, mutta mainittakoon kyseessä olevan sellaisen puuterin, jonka puuterikammoinenkin nikottelematta hyväksyy. Alimmassa kuvassa kasvot on puuteroitu, kahdessa muussa meikkikuvassa taas ei.

Olen ollut meikkivoiteeseen tyytyväinen mutta on yksi seikka, mistä en ole aivan varma. Tukkiiko tämäkin ihohuokoseni? Meikkivoidepäivien jälkeen on nimittäin havaittavissa tukkeutumisiin viittaavia oireita, vaikka kaksoispuhdistaisinkin kasvoni. Ihan meikinpoistoaineella. Vai voisiko koostumus olla liian hoitava? Muilla meikkipohjilla kun en ole havainnut samanlaisia taipumuksia, voi olla että selvästi kuivempi ja normaalimpi iho tykkäisi tämän meikkivoiteen hoitavasta koostumuksesta ja minun kenkku ihoni sitten hermostuu incilistan alkupään öljyistä? Lisäksi viime aikoina olisin ollut huomaavinani meikkivoiteen muuttuvan tummemmaksi, eli hapettuvan jonkun ajan päästä levityksestä, tällaista efektiä en kyllä ollut huomaavinani kesällä?

No, testailuni jatkuvat ja vaikka meikkivoide ei itsessään nyt aivan täysin omaan makuuni ole, on se varmasti monelle muulle kelpo tapaus. Oma sävyni on natural fair ja Zuii onkin tullut tunnetuksi laajasta valimoistaan vaaleita meikkipohjia, lumikki-ihoiset kiittävät-monta kertaa vaalean hipiäisten on hankala löytää sopivan väristä meikkipohjaa joten Zuii voisi olla heille varteenotettava vaihtoehto. Meikkivoiteen tuoksu on mielestäni maltillinen, vähän mausteinen ja se haihtuu aika nopeasti pois. Jos siis saat tuoksuista/hajusteista allergista ihottumaa ( kuten allekirjoittanut ), tuote saattaa sopia sinulle, jos sen sijaan saat päänsärkyä/migreeniä tms. itse tuoksuista/hajusteista, kannattaa harkita kaksi kertaa, hankitko tuotteen.